Feminismin uhrit

[Snakster]

Viestin lähetti Tatzka
Enpä jaksa tarkemmin peistä alkaa vääntämään, mutta mihin perustat faktat? Itse olen kuullut lähteiltä, että monesti juttu on helpompi päättää äidille, kuin tehdä toisenlainen päätös.

Sitä ainoaa luotettavaa lähdettä eli sosiaalitointa itseään ei näissä asioissa ole mahdollista tiedotusvälineissä kuulla, sillä heitä sitoo ammattinsa mukana tuoma vaitiolovelvollisuus. Näinpä ollen yleensä julkituotu "totuus" on kiistan hävinneen osapuolen kertomaa eikä sinällään kai kovin objektiivista faktaa.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti The Original Jags
Ruotsissa auotaan taas uusia uria sukupuolten välisen tasa-arvon saralla.

Ruotsissa on mennyt läpi ehdotus, jonka mukaan ne miehet, jotka syyllistyvät väkivaltaan naisia kohtaan, saavat kuvansa vastedes lehteen. Näin kyseisten hemmojen naamataulut tulevat kaikelle kansalle tutuksi.

Voisi tietenkin kysyä, että miksi homma rajattiin vain miehiin, jotka ovat väkivaltaisia naisia kohtaan? Mikseivät naamaansa lehteen saa myös ne miehet, jotka syyllistyvät väkivaltaan miehiä kohtaan, ne naiset, jotka syyllistyvät väkivaltaan naisia kohtaan, ja ne naiset, jotka syyllistyvät väkivaltaan miehiä kohtaan? Ja tietenkin myös ne aikuiset, jotka syyllistyvät väkivaltaan lapsia kohtaan?

Hyviä kysymyksiä, mutta missä ovat vastaukset?

Mihin päätökseen viittaat?
Jos verrataan Suomen ja Ruotsin lehdistöä, niin Suomi julkaisee kuvan jo siinä vaiheessa kun vasta epäillään, kun taas Ruotsi julkaisee yleensä vasta silloin kun henkilö on vangittu vahvojen todisteiden kera. Esimerkiksi Anna Lindhin murhasta ensin epäilty mies voitiin nähdä etusivuilla kaikissa muissa maissa, paitsi Ruotsissa.
Tässä ei nähdä eroa sukupuolen välillä, esim. käynnissä olevan Knytbyn murhan lapsenlikan ja pastorin kuvat julkaistiin suunnilleen samoihin aikoihin.
Sitten riippuu tietenkin siitä minkälainen uutisarvo itse kuvalla on. Ketä kiinnostaa se jos joku mies on niitannut toista nakkikoskilla perjantain ja lauantain vastaisena yönä? Iltapäivälehdet julkaisevat mielellään kaikkia kuvia, jos vain saavat myytyä irtonumeroita, kyse ei ole aina siitä mikä on oikein tai tasa-arvoista.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti sampio
mutta haloo, sinä tuomitset samalla kymmeniä tuhansia uskovaisia perus-svenssoneja yhden skitson pastorin vuoksi.

Joo, niin tuomitsen ja Pohjois-Suomen lestadiolaiset myös. Todellista roskasakkia ja ahdasmielistä hykertelijää koko jengi. Exäni vanhemmat asuvat siellä ja olen nähnyt ja kokenut paljon siellä. En suosittele tällaisten ihmisten kanssa veljeilyä.

 

[bozik]

Viestin lähetti Pikku Myy
Jälkikyssärinä vielä feminismiä kirosanana pitäville ja miksei muillekin. Miten te itse määrittelisitte feminismin? Mitä se pitää sisällään, mitä feministin pään sisällä mielestänne liikkuu? Mikä asiasta tekee niin ison ja pahan mörön?

Onpahan ketju, vaan tähän voisin tarttua ja esittää oman näkemykseni. Mun sanavarastossa feminismi ei ole kirosana, niitä riittää varastossa ilmankin. Silti suhtadun varauksellisesti ja jopa kielteisesti feminismiin. Syy tähän on varmaan siinä, kuinka itse määrittelen feminismin.

Minulle feminismi on yhden asian ajamista eli tässä tapauksessa naisten. En näe feminismillä tai tasa-arvolla minkäänlaista yhteyttä. Tasa-arvoa kannatan ehdottomasti, feminismiä en missään nimessä. Tasa-arvo ja tasa-arvoinen yhteiskunta on minusta tila johon on syytä pyrkiä. Ei kuitenkaan niin, että käytetään keinona yhden ryhmän etujen ajamista. Kun näin toimitaan, vaarana on se, että tasa-arvo ulotetaan kaikkiin asioihin pohtimatta ollenkaan sitä, minne se sopii ja minne ei. Negatiivisimpana esimerkkinä tällaisesta voisi olla vaikkapa ns. kiintiöajattelu eli vaikkapa opiskelupaikkoja halutaan jakaa sukupuolen perusteella. No thanks.

Siihen en pysty vastaamaan mitä feministin päässä liikkuu, mutta jollakin tapaa rinnastan feminismin ja ääriliikkeet. Omassa mielessä on selvä päämäärä, siihen pyritään keinoja kaihtamatta ja kykenemättä näkemään kokonaisuutta. Mun mielestä huono juttu.

Sitten tästä Euroopan Neuvoston huomautuksesta. Millähän metodilla TOJ saat tuota käytettyä esimerkkinä laajasta miehiin kohdistuvasta syrjinnästä ? Mä näen asian juuri toisinpäin, eikös systeemi ole tässä toiminut nimenomaan oikein, kun on tehty virheellinen päätös siitä on huomautettu ja se vaaditaan muutettavaksi ? Jos taustalla olisi järjestelmään sisältyvä miehiin kohdistuva järjestelmällinen "sortomekanismi", tällaista huomautusta ei ikinä olisi annettu. Nyt annettiin ja kaikki meni ihan oikein, huomautus osoittaa, että Suomessa ei päätöksiä voi tehdä toista sukupuolta syrjivillä perusteilla. En ymmärrä logiikkaasi, sorry.

 

[LaTe_Show]

Viestin lähetti Snakster
Edelleen kaipaan Jatkoajan miehiltä kommenttia siitä, että kuinka hanakasti ottaisitte lapset itsellenne 24h/7vrk satunnaisia äidillä vierailuja lukuunottamatta ilman vaihtoja. Tämä pitäen sisällään luopumisen omista harrastuksista, kodin ruoka-, siivous- ja pyykkihuollon, lasten kaikkien juoksevien asioiden hoitamiset sekä mahdolliset poissaolot töistä lasten sairastellessa. Vai onko sittenkin houkuttelevampi vaihtoehto se, että näkee lapsia keskiviikkoisen pari tuntia ja joka toinen viikonloppu? Veikkaan, ja tiedänkin, että aika iso miehistä valitsee mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon.

Nimimerkillä:

"Miehen kyvyttömyydestä ja halusta hoitaa lapsia -ennakkoluuloja vastaan taistelemaan joutunut, kahden pienen lapsen yksinhuoltaja isä."

Mitenkään kohdistamatta kirjoitustani Snaksteriin henkilökohtaisesti, mutta juuri yllä mainitun kaltainen "yleismaailmallinen" kuva ja ennakkoluulot miehistä ja isistä, teki minunkin huoltajuusasiastani erittäin vaikean. Varsinkin, kun jouduin hakemaan yksinhuoltajuutta ja äidille valvottuja tapaamisia.

 

[Snakster]

Viestin lähetti LaTe_Show
Valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon.

Nimimerkillä:

"Miehen kyvyttömyydestä ja halusta hoitaa lapsia -ennakkoluuloja vastaan taistelemaan joutunut, kahden pienen lapsen yksinhuoltaja isä."

Mitenkään kohdistamatta kirjoitustani Snaksteriin henkilökohtaisesti, mutta juuri yllä mainitun kaltainen "yleismaailmallinen" kuva ja ennakkoluulot miehistä ja isistä, teki minunkin huoltajuusasiastani erittäin vaikean. Varsinkin, kun jouduin hakemaan yksinhuoltajuutta ja äidille valvottuja tapaamisia.

Hienosti taisteltu ja toimittu kaikin puolin. Oma kommenttini ei niinkään koskenut sitä, että kokisin isät lähtökohtaisesti huonommiksi huoltajiksi. Ongelma on kuitenkin se, että keskimäärin miehet ovat kokemukseni mukaan vähemmän sitoutuneita perheisiinsä ja lapsiinsa kuin naiset ja tästä syystä aika moni ei kuitenkaan haluaisi kantaa sitä vastuuta mikä yksinhuoltajuuteen liittyy.

 

[Lapanen]

Viestin lähetti Pikku Myy
Jälkikyssärinä vielä feminismiä kirosanana pitäville ja miksei muillekin. Miten te itse määrittelisitte feminismin? Mitä se pitää sisällään, mitä feministin pään sisällä mielestänne liikkuu? Mikä asiasta tekee niin ison ja pahan mörön?

Minulle feminismi tarkoittaa olosuhteiden vuoksi käytännössä samaa kuin sukupuolten välisen tasa-arvon ajaminen.

Naisilla on vasta vajaan sadan vuoden ajan, teollistumisen myötä, ollut länsimaissa edes jonkinlaiset lähtökohtaiset mahdollisuudet pyrkiä hieman tasa-arvoisempaan asemaan miehiiin nähden. Silti esim Suomen kaltaisessa, jonkinlaista huippua tällä alalla edustavassa, sosiaalidemokratiassa naisten palkkaus samasta työstä ei ole samalla tasolla kuin miehillä.

Palkkaepätasa-arvo lienee, puhtaasti numeerisena asiana, yksi helpoimmin 'tasa-arvoistettavista' asioista. Se että edes siinä ei olla päästy samalle viivalle antaa viitteitä siitä että millä tasolla vieläkin liikutaan.

Feminismiin liittyy lieve- ja ääri-ilmiöitä siinä missä suurinpiirtein kaikkeen muuhunkin ihmisen toimintaan.

Ihan siinä missä kaikkia uskovaisia ei voi tuomita naista demonisoiviksi hihhuleiksi lahkolaisiksi muutaman esimerkin perusteella, tai kaikkia vasemmistolaisia totalitarismia kannattaviksi äärikommunisteiksi, tai jääkiekkofaneja väkivallan ihannoijiksi, ei feminismiä tai feministejä voi myöskään määritellä äärimmäisyyksien kautta.

 

[LaTe_Show]

Viestin lähetti Snakster
Hienosti taisteltu ja toimittu kaikin puolin. Oma kommenttini ei niinkään koskenut sitä, että kokisin isät lähtökohtaisesti huonommiksi huoltajiksi. Ongelma on kuitenkin se, että keskimäärin miehet ovat kokemukseni mukaan vähemmän sitoutuneita perheisiinsä ja lapsiinsa kuin naiset ja tästä syystä aika moni ei kuitenkaan haluaisi kantaa sitä vastuuta mikä yksinhuoltajuuteen liittyy.

Kiitos kauniista sanoista. Valitettavasti olet oikeassa siinä, että suurin osa miehistä ei halua olla "kokopäiväisiä", mutta - niinkuin hyvin toit esille - se ei tarkoita sitä etteikö mies pystyisi olemaan lapselle se tärkein kontakti.

Itse en välitä tässä asiassa tilastoista etc muusta "faktatiedosta", sillä minusta se lasten paras etu tulee aina tarkastella yksilötapauksina ilman mitään ennakkoluuloja. Valitettavasti ennakkoluulot ja jopa media ruokkii tätä "äiti on lapselle se tärkein vanhempi".

Perustuen omakohtaisiin kokemuksiin: itse allekirjoitan osin TOJn kirjoitukset sosiaalipalveluiden naisten suosimasta asenteesta. Kyllähän se vitutti kuulla - luonnollisesti off the record - miten asiani/tapaukseni olisi ollut ihan slamdunk-keissi jos olisin ollut mies. Olisi kuulemma ollut eri keinoja asian selvittämiksi.

Kuitenkin olen onnellinen siitä, että "oikeus voitti" ja että lapsillani on rakastava ja tasapainoinen ympäristö missä elää ja kasvaa. Tai no niin tasapainoinen, kun mitä JYPin kannattaja voi tarjota... :D

 

[The Original Jags]

Erään IS:n keskustelupalstalla kirjoittavan feminismin uhrin tarina koskien jälleen lasten huoltajuutta:

Omakohtainen kokemukseni huoltajuuden saamisesta on seuraava: Erosimme -94, kun vaimo lähti vieraan miehen matkaan. Poika oli tuolloin 3,5 ja tyttö 1-vuotias. Marssin maanantaina oikeusaputoimistoon ja varasin ajan 10.30 samana päivänä ja selitin syyn varaukseen. Ex.vaimoni oli kuitenkin soittanut 9.30 samaan toimistoon ja varannut itselleen ajan myöhemmäksi. Kun menin oikeusaputoimistoon en ollutkaan enää asiakas vaan vastaaja. Arvaatte vain oliko oikeusavustaja naispuolinen. Yhteisessä tapaamisesssa selitin eron syytä, jolloin avustaja sanoi ettei täällä etsitä syyllisiä vaan parasta lapsille. Myöhemmin minua kuitenkin syyllistettiin että olin opiskellut iltakoulussa ja yrittänyt parantaa ammattitaitoani, perhe oli joutunut olemaan yksin. Tällöin vastasin ettei täällä pitänyt syyllistää ketään. Sain kuitenkin neuvotteluissa puhuttua itselleni yhteishuoltajuuden ja ettei tarvitsisi maksaa elatusmaksuja, lapset olisivat vuoroviikoin kummallakin. Vaimoni tienasi ja tienaa enemmän kuin minä. Kymmenen vuoden ajan tämä toimikin, tosiasiassa lapset olivat suurimman osan ajastaan minun luonani. Nykyisen vaimoni kaverit kertoivatkin minusta ennen seurusteluamme, että se on se kaveri joka on aina lasten kanssa. Ex-vaimoni sai asuntotuen,korotetun lapsilisän, minä en mitään. Nyt viime keväänä saadessani pienen aivoveritulpan exäni huomasi olevansa ilman tukia jos kuolisin. Hän asuu nykyisellä miehellään, jolla ei lapsia, ei siis asuntotukea,ei korotettua lapsilisää. Exäni varasi ajan sosiaalitoimistosta lastenvalvojalta ja neuvotteluissa oli se ilmapiiri, että lapsen paras paikka on äidin luona, maksa sinä äijä vaan. Yritin selittää ettei minulla ole varaa maksaa, nykyinen perheeni on vaimo, tämän kolme lasta ja kaksi omaani, jotka ovat noin puolet ajastaan minulla. Exäni osti viime vuonna pari vuotta vanhan auton,kävi helmikuussa Thaimaassa,huhtikuussa Tallinnassa, kesäkuussa Turkissa. Yritin selittää ettei minulla ole varaa käydä missään ja ettei ole varaa pönkittää kenenkään elintasoa. Maksettava vain oli, tosin erityissopimuksella, puolet minimistä 240 euroa miinus 120 euroa. Näin maksan tosiasiassa 120 euroa tyhjästä, hoidan kuljetukset treeneihin, muut menot ja yritän kasvattaa parhaani mukaan lapsiani. Uskoni tämän maan lastenhuoltoon isien kohdalta on kyllä täysin mennyt.

Sepeteuksen poikain isä (16.11.2004 21:40)

 

[The Original Jags]

Toisen uhrin tarina, tosin hänen tarinansa päättyi onnellisesti:

moi, kiitti kysymästä. Erosimme muutamia vuosia sitten. Minulla on kokemusta kahdesta sosiaalitoimistosta. Sekä negatiivisia että positiivisia. Kokemuksia on myös sekä lastensuojelusta, että niistä selvityksistä.

Eka juttu oli se kun puolisoni pahoinpiteli ja kohteli kaltoin vauvaikäistä lastamme, välillä tuli turpiin itsellenikin ja hain siihen apua. Minua ei uskottu. Minulle sanottiin selvällä suomen kielellä, että eivät äidit tee lapselleen tällaista, että isät tekevät. Täällä ei mikään suojele lasta tai vauvaa äidin pahoinpitelyiltä tai kaltoinkohteluilta.

Kun sitten erosimme ja menimme sinne sosiaalitoimeen oli siellä sosiaalityöntekijä joka oli ex puolisoni kanssa jo hyvä tuttu. Hän oli hyvin perehtynyt ex puolisoni selityksiin. Minulta hän pyysi kirjeen kun ei kuulemma kerinnyt kuuntelemaan. Sitten hän kertoi, ettei valitettavasti ehdi lukea tuota kirjettäkään.

Kun istuimme siellä tädit juttelivat ex puolisoni kanssa pitkään ja totesivat siinä noin viiden - kymmenen minuutin kuluttua sormella osittaen minua, että täällä on lapsen isäkin. Lapsen pahoinpitelyistä he eivät välittäneet pätkääkään. Totesivat vaan minulle, että kun lapsi on pieni niin hänen kuuluu asua äitinsä luona ja jos ajattelen lapseni etua allekirjoitan hänen paperinsa. Minua oli myös kielletty ottamasta miespuolista tukihenkilöä, entistä sosiaalityöntekijää, sinne mukaani.

Kun en allekirjoittanut he kertoivat ex puolisolleni, että tämä voisi hakea hyvin yksinhuoltajuutta kun on noin riitaisaa. Siis jos pahoinpitelee lastaan ja puolisoaan ja käy toistuvasti kimppuun niin sillä perusteella voi hakea yksinhuoltajuutta? Päteekö se myös isiin? Minulle sanottiin myös, että isät eivät osaa hoitaa pieniä lapsia. Eivät olleet vaivautuneet ottamaa edes selville että olin hoitanut lastani pääosin ennen tuota selvitystä, kun ex puolisoni hoitoon ei voinut juuri luottaa. Sekään ei ollut tullut selvitettyä, että olin toiminut lastentarhanopena tai ei se siellä ainakaan siellä merkinnyt mitään. Sinne astuessani olin mies ja en siis sukupuoleni takia osannut hoitaa pieniä lapsia. Kun en ollut sitä tiennyt olin hoitanut sekä omaa lastani että lapsia päiväkodin seimiosastolla aika pitkäänkin.

En suostunut. Lopulta asiaa jouduttiin selvittämään myös muuten kuin äitiä kuuntelemalla. Toki edellinen sosiaalityöntekijä yritti harata vielä joka vaiheessa vastaan. Kaksi muuta sosiaalityöntekijää olivat ihan ihmisiä. Kuvaavaa oli kuitenkin se, että he kysyivät siitä, että pieni lapseni on asunut isänsä kanssa kahdestaan. Totesin, että asia oli niin. Toinen heistä totesi, että eipä ole ennen moista kuultu!

He olivat kuitenkin kohtuullisen vähän asenteellisia. Lopulta yllättävä tulos oli se, että koko lausuma kääntyi, ex puolisolleni esitettyä yksinhuoltajuutta ei enää esitettykään, vaan esitettiin, ettei hänelle tule myötää em. yksihuoltajuutta tms. koska se vaarantaa lapsen aseman. Itse sain lausuman että lapsi on kiintynyt isäänsä ja voi asua hänen luonaan, sekä isä pitää hyvin huolta lapsen asioista yms.

Nyt olen onnellinen hoivaisi joka pitää huolta siitä että lapsi saa kaikesta huolimatta säilyttää hyvät suhteet molempiin vanhempiin. Koville se toki otti että tähän on tultu.

Isukki (17.11.2004 08:57)

Paljon näitä uhreja ilmaantuu, kun asiasta vaan saadaan keskustelua.

Tästä asiasta pitäisi oikeasti nostaa keskustelu ihan virallisellakin tasolla, mutta tuskinpa tässä feministimafian hallinnoimassa valtiossa moinen on mahdollista ainakaan vielä.

 

[The Original Jags]

Ja sitten erään huostaanotettujen lasten kanssa työskennelleen kokemus, joka näyttäisi kumoavan tälläkin palstalla kirjoittavien väitteet sosiaalitoimen tasapuolisuudesta:

Äiti voi olla täysin onneton tunari,juoppo ja kykenemätön äidiksi, silti lapset kipataan automaatisesti hänelle eron sattuessa kohdalle. Tämän jälkeen virheen korjaaminen tuntuu olevan mahdotonta. Tällaisia kokemuksia on vuosien varrella kertynyt työskennellessäni huostaanotettujen lasten parissa.

Tahvo (17.11.2004 08:57)

 

[The Original Jags]

Jälleen yksi lisäuhri ilmoittautuu mukaan keskusteluun:

On todella hienoa, että lisäsit tapaamisia, jotta tunnemyrskyt saatiin laantumaan. :) Minun tapauksessani (noin viisi vuotta sitten) lastenvalvoja halusi saada asian vain nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Ja sopimuksesta tehtiin saman tien pitkä (kunnes lapsi on 18v). Minun kannalta ajateltuna kaikki asiat päätettiin liian kovalla kiireellä. Eikä minulla ollut silloin voimia laittaa vastaan. Halusin vaan saada kaikki kuviot päätökseen.

Eroprosessin aikana myös tajusin miksi suomalaiset tekevät niin paljon itsemurhia. Tuli todella vahva tunne, että on menettänyt aivan kaiken! Lapset, taloudellisen toimeentulon ja kaiken mitä on kovalla työllä saanut aikaiseksi. Elämä tuntui täysin yhdentekevältä ja turhalta elää. Vaikka olen luonteeltani tasapainoinen ja rauhallinen ihminen, niin silloin haaveilin ajatuksesta, että olisi todella mieltä rauhoittavaa hakea jostain haulikko ja ihailla exän sisuskaluja seinällä. Onneksi tämä ajatus pysyi koko ajan pelkkänä "haaveena". Asian toteuttaminen olisi pilannut elämäni. Ja lasteni elämän. Nykyään mieleni on rauhallinen ja olen löytänyt uudesta elämästäni todella paljon hyviä puolia, vaikkei rahaa ole riittävästi eikä lapsia pääsekään näkemään päivittäin. Rakastan lapsiani hyvin paljon.

Lastenvalvojan tapaamisesta jäi mieleeni kaivelemaan erityisesti sanat: "lasten etu", joka tuntuu olevan synonyymi sanoille: "äidin etu". Todella kylmä ja epäoikeiudenmukainen tapa toimia!

Toivon paljon voimia kaikille, jotka parasta aikaa pohtivat eroasioita. Ei ole helppoa, mutta aika parantaa hiljalleen...

Puuha-Pasi (17.11.2004 08:58)

 

[The Original Jags]

Näyttäisi siltä, että maamme suosituimman moderoidun keskustelufoorumin keskustelussa paljastuu yhä lisää ja lisää miehiä ja isiä, jotka ovat kokeneet tulleensa kohdelluiksi.

Miten iso tämä ongelma oikeasti onkaan?

Mitä kaikkea kytee pinnan alla?

Milloin asiasta voi nostaa julkista keskustelua leimautumatta naisvihaajaksi ja ei-todestaotettavaksi?

Milloin näiden ihmisten kokemiin vääryyksiin voidaan puuttua?

Milloin vääryyttä kokeneille annetaan ihmisarvo?

Milloin väärin toimineita viranomaisia voidaan rangaista?

 

[The Original Jags]

Timo ilmoittautuu mukaan uhrien joukkoon. Tässä tapauksessa kärsivät miehen lisäksi lapsetkin:

Kun ensinmäisen avioliittoni avioeroprosessit alkoivat ja siippani taustan tuntien hain lastemme huoltajuutta, naispuolinen sossuvirkailijaryhmä (3) meni yksiselitteisesti äidin puolelle. Sossu uskoi äidin selitykset siitä, että siten haluaisin kontrolloida vain hänen elämäänsä. Heti ensinmäisessä tapaamisessa, sossu haukkui minut pystyyn itsekkäänä otuksena ja keskustelu jatkui samalla ennakkoasenteella kaikki kolme tapaamiskertaa.

Oikeuslaitos teki tietenkin päätöksen sossulausunnon pohjalta äidin hyväksi.

Ex-puolisoni muutettua yli 20 kertaa viidessä vuodessa ja lasten oltua 7:ssä eri koulussa, joista 3:ssa havaittiin pahoinpitelyn jälkiä, ja äidin lopulta yritettyä tappaa lapset, sossu tuli uusiin aatoksiin. -Tosin, vasta sen jälkeen kun poliisi ja kouluviranomaiset ja terkkari olivat ensin tehneet 3 lastensuojeluilmoitusta.

Uusiokäsittely oikeudessa kääntyi tietysti siten, että minä sain lastemme huoltajuuden. Mutta, sitä ennen heille oli ehtinyt tapahtua paljon sellaista pahaa mistä he kärsivät loppuikänsä.

Kamalinta tilanteessa oli se, että alun alkaenkin olin tietoinen ex-siippani mielenterveyden ongelmista, mutta naispuoliset sossut eivät halunneet edes nähdä mitään dokumentteja aiheesta. Aina kun yritin tyrkyttää heille paperinippua, se torjuttiin sanomalla "me olemme kyllä itse riittävän päteviä arvioimaan huolajuusasioita". -Eivät olleet, ennen kuin muut viranomaiset laittoivat heidät ajattelamaan samaa asiaa uudelleen.

Myös oikeuslaitoksen tulisi päätöksissään huomioida se, että vain naispuolisten sossuviranomaisten lausunto ei voi olla puolueeton.

Timo (17.11.2004 09:00)

 

[The Original Jags]

Pikku Myy, joka aiemmin otit osaa keskusteluun:

Toivottavasti luet nyt huolella näiden kovia kokeneiden miesten elämänkohtaloita, ja tulevassa työssäsi kieltäydyt noudattamasta samoja toimintamalleja, joita moraalisesti ja laittomasti toimivat sosiaalivirkailijat ovat noudattaneet näissä tapauksissa.

Yritä feministisestä maailmankatsomuksestasi huolimatta nähdä, että mies miehellä pitää olla ihmisarvo perheoikeudellisissa asioissa. Vaikket Jumalaan uskokaan, niin kenties kuitenkin sinut palkitaan jollakin tavalla, jos toimit työssäsi oikein huolimatta siitä, ettei tämä tapa olisikaan kovin suosittu muiden sosiaalivirkailijoiden keskuudessa.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti The Original Jags
Vaikket Jumalaan uskokaan, niin kenties kuitenkin sinut palkitaan jollakin tavalla, jos toimit työssäsi oikein huolimatta siitä, ettei tämä tapa olisikaan kovin suosittu muiden sosiaalivirkailijoiden keskuudessa.

Saat tikkarin ennen joutumistasi helvetin tulien korvennettavaksi. Oli pakko.

 

[finnishninja]

Miten olisi jos kopioisit koko lehden tänne Jags. Minulla olisi ollut muutamia kysymyksiä jo ensimmäisestä, mutta tarkoituksesi ei liene se että täällä keskustellaan, vaan se että luetaan - ja uskotaan kaikki, joista ainakin ensimmäinen oli kirjoitettu puhtaasti omaa tilannettaan katsoen, elikkä ex-vaimon matkat surettivat, mutta lapsen tilanteesta ei mies paljon virkkonut.

 

[sampio]

Viestin lähetti The Original Jags
Näyttäisi siltä, että maamme suosituimman moderoidun keskustelufoorumin keskustelussa paljastuu yhä lisää ja lisää miehiä ja isiä, jotka ovat kokeneet tulleensa kohdelluiksi.

Minäkin olen kokenut tulleeni kohdelluksi, oikeastaan jopa päivittäin! Tilaisuus tekee varkaan.

Finnishninja, avasin uuden ketjun "Lahkolaiset - vähän niinku tyhmää jengiä"*, jossa toivon sinun käyvän vastaamassa kysymykseeni.



*Kaikki oikeudet pidätetään

 

[finnishninja]

Viestin lähetti The Original Jags
Erään IS:n keskustelupalstalla kirjoittavan feminismin uhrin tarina koskien jälleen lasten huoltajuutta:

Liitän tähän pari kommenttia aikaisemman viestini tueksi:

"vaimo lähti vieraan miehen matkaan."
- Miksi vaimo lähti vieraan matkaan?
- Miksei mies kerro tästä mitään, jos kerran muuten pystyy keskustelemaan niin yksityiskohtaisesti?

"Ex.vaimoni oli kuitenkin soittanut 9.30 samaan toimistoon ja varannut itselleen ajan myöhemmäksi."
- Miksi? Tuomitseeko mies ex-vaimonsa tästä, tietämättä miksi hän oli muuttanut ajan? Syyttääkö mies tästä ex-vaimoaan, vai sosiaalia, joka ei ilmoittanut naisen ajanmuutosta hänelle?

"minua kuitenkin syyllistettiin että olin opiskellut iltakoulussa ja yrittänyt parantaa ammattitaitoani, perhe oli joutunut olemaan yksin.
- Siis kummastako puhuttiin, siitäkö että hän ei ollut kotona perheensä kanssa, vai siitä että hän opiskeli? Rohkenen epäillä sitä että sosiaali kritisoi miestä siitä mitä hän opinnoillaan haki. Mies puolustautuu vetämällä ammattitaidon parantamisen kuvaan mukaan. Faktaa on että mies on ollut paljon poissa kotoa. Miten paljon? Sitäkään hän ei kerro. Ja oliko hän poissa kotoaan vain työn ja iltakoulun merkeissä?

"Vaimoni tienasi ja tienaa enemmän kuin minä."
- Eikös myös miehellä ole silloin mahdollisuus tienata enemmän kuin ex-vaimo? Käsittääkseni lapsen/lasten kasvuaikana tulot ja menot saattavat muuttua paljonkin, molemmilla vanhemmilla. Harva katsoo kuitenkin tehtäväkseen kytätä mitä toinen tienaa eron jälkeen, kun molemmat osapuolet alkavat rakentamaan itselleen uutta elämää.

"Ex-vaimoni sai asuntotuen,korotetun lapsilisän, minä en mitään."
- Mies ei kerro miten he asuvat/asuivat. Tuskin samalla tavalla, samanlaisissa asunnoissa. Jos lähtökohdat olivat TÄYSIN samat, miehen olisi tullut myös saada korotettu lapsilisä. Hakiko mies sitä/yrittikö korjata jos kerran jossain oli tullut virhe?
Ja jos se kerran oli väärin, miksei sitä muutettu?

"että lapsen paras paikka on äidin luona, maksa sinä äijä vaan."
- Lapsen paikka äidin luona, maksa. Kummastako tässä on kysymys, parhaasta paikasta lapselle, vai rahasta? Kummastako mies oikeastaan puhuu?

"Yritin selittää ettei minulla ole varaa maksaa, nykyinen perheeni on vaimo, tämän kolme lasta ja kaksi omaani, jotka ovat noin puolet ajastaan minulla."
- Eikö siis hänen nykyisellä vaimollaan ollut tuloja (omia + näitä valtavia tuloja, joita eroneet äidit aina nauttivat)? Oliko mies ottanut uuden vaimon ja kolme lasta elätettävikseen ja nyt ei ollut sitten enää varaa ottaa osaa omien lapsien elatukseen?
Onko tämä oikein jos eroat? Ota uusi vaimo ja kolmen lapsen kanssa – niin ei tarvitse maksaa enää omista. Näinkö sen pitäisi olla?

"Exäni osti viime vuonna pari vuotta vanhan auton,kävi helmikuussa Thaimaassa,huhtikuussa Tallinnassa, kesäkuussa Turkissa."
- Hänen exänsä siis menee elämässään eteenpäin, on tavannut uuden miehen, jolla on tulot eikä menoja omista lapsistaan. Olisiko siis tämän miehen pitänyt osallistua myös vaimonsa ex-miehen hyvinvointiin? Tätäkö mies tarkoittaa?

Muutenkin, molemmat ovat tavanneet uudet siipat, mutta miehen vaimolla sattuu olemaan kolme lasta. Onko tämä hänen exänsä vika??

"Yritin selittää ettei minulla ole varaa käydä missään ja ettei ole varaa pönkittää kenenkään elintasoa."
- Moni eronnut mies näkee tällaisissa tapauksissa aina exän elintason mörkönä, eikä tajua sitä että kysymys on myös oman lapsen elintasosta. Minusta sillä ei ole mitään merkitystä vaikka exä voittaisi lotossa, se on hänen asiansa. Miehen tulee pitää pitää huoli omasta osuudestaan.

"Maksettava vain oli, tosin erityissopimuksella,"
- Onko tässä tapauksessa maksaja vain ja ainostaan mies? Onko hänen exänsä siitä onnellisessa paikassa, ettei hänelle koidu lapsista mitään kustannuksia? Ovatko pari yhteiset lapset miehen exälle todellakin ilmaisia?

Sori, mutta vaikuttaa hieman ilmavalta tämä juttu. Kun nyt kerran toit tämän jutun tänne, niin voitko myös hankkia näihin kysymyksiin jonkinnäköisen vastauksen?

 

[Pikku Myy]

Viestin lähetti The Original Jags
Pikku Myy, joka aiemmin otit osaa keskusteluun:

Toivottavasti luet nyt huolella näiden kovia kokeneiden miesten elämänkohtaloita, ja tulevassa työssäsi kieltäydyt noudattamasta samoja toimintamalleja, joita moraalisesti ja laittomasti toimivat sosiaalivirkailijat ovat noudattaneet näissä tapauksissa.

Yritä feministisestä maailmankatsomuksestasi huolimatta nähdä, että mies miehellä pitää olla ihmisarvo perheoikeudellisissa asioissa. Vaikket Jumalaan uskokaan, niin kenties kuitenkin sinut palkitaan jollakin tavalla, jos toimit työssäsi oikein huolimatta siitä, ettei tämä tapa olisikaan kovin suosittu muiden sosiaalivirkailijoiden keskuudessa.

Ehkä nyt olen jostain syystä vetänyt herneen hyvin tiukalle pieneen sievään nenääni, mutta kyllä perkele loukkasi tuo kirjoitus. Et tiedä yhtään mitään ammattietiikastani tai tavoitteistani toimia tulevassa työssäni. Muutenkaan et tunne minua tai elämänkatsomustani tai ylipäänsä suhtautumistani muihiin ihmisiin (tämä kattaa niin miehet kuin naisetkin). Sinun mielestäsi ilmeisesti (niinkuin olet jo useassa ketjussa toitottanut) feministi+sosiaalialan työntekijä=miesvihaaja, mitä en missään olosuhteessa voi allekirjoittaa. Mitä luultavimmin arvostan joka-ainoan miehen ihmisarvoa korkeammalle, kuin Sinä osaat arvostaa feministisen maailmankatsomuksen omaavaa sosiaalityöntekijää, joten luultavasti tulen saamaan sen tikkarin ennen viimeistä tuomiota (kirsikan tai ompun makuinen, kiitos).

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti The Original Jags
Milloin asiasta voi nostaa julkista keskustelua leimautumatta naisvihaajaksi ja ei-todestaotettavaksi?

Esimerkiksi silloin, kun kykenee edes jollakin tutkimustiedolla todentamaan väitteensä siitä, että nuoret suomalaisnaiset hankkiutuvat raskaiksi päästäkseen lihavien sosiaalitukien piiriin.

 

[msg]

Viestin lähetti The Original Jags
Milloin asiasta voi nostaa julkista keskustelua leimautumatta naisvihaajaksi ja ei-todestaotettavaksi?

Jos kokeilisit sitä keskustelua. Se on oikeasti ihan jees juttu.
Siihen toki liittyy se haitta, että joutuu vastaamaan myös sellaisiin kysymyksiin, joihin ei ole helppoa ja hauskaa vastata.

Osaatkos arvioida montako selvää valhetta olet tänne kirjoittanut?
Osaatko arvioida monta faktatietopyyntöä olet jättänyt huomiotta?
Osaatko arvioida montako kysymystä sinulle on esitetty ja moneenko olet vastannut.
Eikä kelpaa selitykseksi että et kaikkea voi huomata, kun kysymyksiä sisältävät yksityisviestit olet ainakin avannut.

Miksi muuten todisteeksi miesten syrjinnästä kelpaa yksipuolinen nettikirjoitus, mutta televisio-ohjelman raprotoima Adventtikirkon pedofiiliskandaali pitäisi vaieta kun ei ole kuullut kaikkia osapuolia?

 

[msg]

Viestin lähetti The Original Jags
Mitä kaikkea kytee pinnan alla?

Ne erojen syyt, joista et suostu mitään sanomaan.

 

[Jerry_Only]

Viestin lähetti The Original Jags
Milloin asiasta voi nostaa julkista keskustelua leimautumatta naisvihaajaksi ja ei-todestaotettavaksi?

Tuskin enää koskaan jos on koskaan kunnolla voinutkaan. Itse olen seurustellut naisen kanssa joka opiskeli sosiaalialalla. Hän käytti "oikeuttaan" usein ihan arkipäivisissä asioissa ja jos minä yritin toteuttaa tasa-arvoa ja vaatia oikeuksiani olin laiska ja sovinistinen sika. Miehelle ei enää suoda oikeuksia ja jos niitä alkaa jossain vaatimaan leimautuu mm. hintiksi, tytöksi ja siaksi.

 

[Pikku Myy]

Viestin lähetti Jerry_Only
Tuskin enää koskaan jos on koskaan kunnolla voinutkaan. Itse olen seurustellut naisen kanssa joka opiskeli sosiaalialalla. Hän käytti "oikeuttaan" usein ihan arkipäivisissä asioissa ja jos minä yritin toteuttaa tasa-arvoa ja vaatia oikeuksiani olin laiska ja sovinistinen sika. Miehelle ei enää suoda oikeuksia ja jos niitä alkaa jossain vaatimaan leimautuu mm. hintiksi, tytöksi ja siaksi.

Mitäköhän miehelle kuuluvia oikeauksia nyt ajat takaa? Oikeus maata sohvalla? Oikeus vetää perseet ja sikailla ympäriinsä? Oikeus ottaa nainen silloin kun huvittaa? Vai kenties jopa ihan normaaleja parisuhdejuttuja? Kumma, että nämä Jagsit ja muut kaverit iloisesti yleistävät muutaman tapauksen perusteella jonkun asian koskemaan kaikkia naisia/sosiaalialan ihmisiä/koiria/taloja/puita. Kait se vaan on niin, että jos ei ole kokemusta kuin vaan äidistä ja yhdestä tai kahdesta muusta naisesta, niin se kuva jää hieman kapoiseksi.

Ihan muuten mielenkiinnosta; millainen on teidän unelmanainen? Feministiset taipumukset ovat ilmeisesti hyvin ei-ei, samoin kunnallinen työpaikka. Mitä muuta?