Ei toki ole, ilmiö on yleinen muidenkin aatteiden keskuudessa. Kun oikeaa ongelmaa/vastakkainasettelua ei ole, sitä provosoimalla keinoteikoisesti luodaan sinne omaan kuplaan, jotta saadaan oikeutusta omalle agendalle. Kun Venäjä tarvitsee vihollisia lännestä, se valtaa Krimin tai lennättelee hävittäjiään naapureiden ilmatilassa. Feministi kirjoittaa twitteriin että miehet ovat sikoja.Tunnistan kyseisen ilmiön, mutta enemmänkin yleisenä someilmiönä. Ovatko juuri feministit varmasti erilaisia kuin jonkin muun asian puolestapuhujat?
En onneksi ole telaketjujen kanssa missään yhteydessä. Satunnaisesti luen noita twittertilejä, kun niitä aika tasaisin väliajoin someihin postaillaan. Sen myönnän, että heidän juttunsa aika ajoin ovat enemmän ärsyttäneet kuin naurattaneet, eli heidän mittareillaan siis onnistuneet.Miksi kommentoit (tai reppanat kommentoivat) vain heidän mielestään yliampuvia juttuja? Miksi emme kommentoi enemmän ehdotuksilla ongelmien ratkaisemista? Kyllä meillä on myös itsellämme vastuu siitä, että keskitymme olennaiseen. Ei pidä kokea "telaketjuja" pelkkänä uhkana.
Yhteisenä tekijänä kaveriporukassa B on se, että omasta kurjuudesta syytetään aina jotain toista elintä. On kyseessä sitten miehet tai naiset.
"Olennaiseen" feminismiin keskittyminenhän tässä vähän on ongelma. Ei sitä Suomessa oikein ole. Ainoa ihan oikea ongelma on vanhempainvapaiden kustannuksissa työnantajille. Kun se on korjattu, jää jäljelle lähinnä vain näitä sosiaalisia konstruktioita, joille ehkä voidaan tehdä jotain tai sitten ei. En ole yhtään varma, että siihen tarvitaan mitään erillistä naisasialiikettä enää. Yleinen tasa-arvokeskustelu riittänee. Minulle ei olisi mikään ongelma keskustella naisten heikommasta asemasta yhteiskunnassa, mutta en yksinkertaisesti näe sen olevan totuudenmukainen mielipide. Siitä ehkä juontuu närkästykseni miesten kokemien ongelmien vähättelystä. Mene ja tiedä.
Nämä sosiaaliset konstruktiot ja ihmisten asenteet yleensäkin ovat hankalia korjata. Mitä niille voidaan tehdä? Tuntuisi että ensinnäkin ongelma pitäisi saada riittävän laajasti tunnistettua ja tunnustettua. Sitten varmaan jonkun tyyppistä asennekasvatusta ja huomion ylläpitämistä kaivattaisiin. Äkkiseltään ajateltuna some voisi nykyaikana olla hyvä keino tällaiseen. Eikun hetkinen...Ainoa ihan oikea ongelma on vanhempainvapaiden kustannuksissa työnantajille. Kun se on korjattu, jää jäljelle lähinnä vain näitä sosiaalisia konstruktioita, joille ehkä voidaan tehdä jotain tai sitten ei. En ole yhtään varma, että siihen tarvitaan mitään erillistä naisasialiikettä enää. Yleinen tasa-arvokeskustelu riittänee.
Olenko kovasti väärässä jos veikkaan, että kaveriporukassa A omasta menestyksestä kiitetään omaa erinomaisuutta?
Niin, feministisessä retoriikassa _minun_mielestäni_ usein liiotellaan naisten ongelmia ja vähätellään miesten ongelmia. Kumpikaan sukupuoli ei varsinaista syrjintää koe, vaikka miesten ongelmina on esimerkiksi asepalvelus ja huono menestys huoltajuuskiistoissa. En usko, että miesasialiikettä tarvitaan sitä hommaa korjaamaan, vaan ihan yleinen tasa-arvoon tähtäävä julkinen keskustelu riittää. Meillä yhteiskuntana on asiat aika hyvin, koska räikeitä tai pelkästään toispuoleisia tasa-arvo-ongelmia ei ole. Ne harvat ongelmat mitä Suomessa on, ovat jäänteitä ajoilta jolloin pystyn päätöksiä kyllä ymmärtämään. Armeijalle on tarvetta ja naiset ovat perinteisesti viettäneet enemmän aikaa kotona ja lasten kanssa. Nämä asiat eivät varmaan tulevaisuudessakaan muutu, mutta tavoitteena on jakaa niistä koituvat hyödyt ja haitat tasavertaisesti.Eli naisten kokemat ongelmat eivät olekaan merkittäviä, mutta miesten ongelmat ovat niin merkittäviä, ja niitä vähätellään niin paljon, että asiasta pitää närkästyä? :)
Tunnistan kyseisen ilmiön, mutta enemmänkin yleisenä someilmiönä. Ovatko juuri feministit varmasti erilaisia kuin jonkin muun asian puolestapuhujat?
Eli sen sijaan, että keskityttäisiin ratkomaan ongelmia, aletaan ulkopuolelta määrittelemään feminismiä ja asettamaan sille ehtoja.
Minä hämmästelen tätä. Tasa-arvo on tasa-arvoa mutta miksi siitä tarvitsee tehdä näin hirveän vaikeaa?Mun mielestä se on ihan ymmärrettävää, jos ilmoittaa suureen ääneen agendana olevan tasa-arvon. Kaikilla on varmasti näkemys siitä, mitä tasa-arvo on
Et toki. Ja miksi tässä tilanteessa kukaan sanoisikaan: "En ole oikeasti hyvä, enkä ansaitse tätä menestystä."
Eräässä toisessa pohjoismaassa miehillä oli rajana tuo 25kg, naisilla sitten sitä pienempi. Eikä tuo mielestäni ole epätasa-arvoa. Jos tuollaiseen tehtävään sitten Suomessa valitaan raavas mies (jos työtehtävässä on paljon vaikkapa 30kg tavaroiden nostelua), niin mielestäni se ei ole epätasa-arvoa.Palautui mieleen pieni eriarvoistava yksityiskohta työturvallisuuskortti-koulutuksesta. Kouluttaja sanoi, että vanha painoraja (25 kg) on poistettu ohjeistuksesta miesten osalta, raja on pysynyt naisilla. Eli naistyöntekijä saa kieltäytyä nostamasta 26 kg painavaa esinettä työturvallisuuteen vedoten, mutta mies ei. Olisiko tässäkin ollut paikka pitää ohjeistus ennallaan? Pienet asiat luovat sitä epätasa-arvoa.
Eräässä toisessa pohjoismaassa miehillä oli rajana tuo 25kg, naisilla sitten sitä pienempi. Eikä tuo mielestäni ole epätasa-arvoa. Jos tuollaiseen tehtävään sitten Suomessa valitaan raavas mies (jos työtehtävässä on paljon vaikkapa 30kg tavaroiden nostelua), niin mielestäni se ei ole epätasa-arvoa.
Mielestäni tuo erään toisen pohjoismaan käytäntö on ihan ok, Suomen systeemi ei. Miksi miehiltä raja poistettiin, kun sitä olisi voitu nostaa 5-10 kg?Eräässä toisessa pohjoismaassa miehillä oli rajana tuo 25kg, naisilla sitten sitä pienempi. Eikä tuo mielestäni ole epätasa-arvoa. Jos tuollaiseen tehtävään sitten Suomessa valitaan raavas mies (jos työtehtävässä on paljon vaikkapa 30kg tavaroiden nostelua), niin mielestäni se ei ole epätasa-arvoa.
Miten skenaario, jossa samassa työtehtävässä on mies ja nainen ja työnjaossa tehdään selvä poikkeama sukupuolen takia?
On tutkittu, tässä muutama tutkimus:
Stature and status: Height, ability, and labor market outcomes (National Center for Biotechnology Information)
http://www.apa.org/monitor/julaug04/standing.aspx (American Psychological Association)
http://repec.iza.org/dp2394.pdf (Linkki suoraan tutkimukseen pdf-muodossa)
Antti Rinne julisti tänään linjapuheessaan SDP:n feministiseksi puolueeksi.
"SDP on feministinen puolue, jonka keskeinen missio on korjata ja poistaa kaikki tasa-arvon esteet."
Ihan mielenkiinnosta, mihin tutkimuksiin nämä väitteet perustuvat?
Edelleen kaipaan niitä tutkimuksia.
Millään näistä ei ole murto-osaakaan siitä statuksesta joka varsinkin poikien jääkiekolla on mutta jalkapallolla. Niin typerää ja lapsellista kun se onkin niin jo pikkupojista tiedetään kuka pelaa edarissa ja sillä on oma statuksensa. Kukaan ei tunnu naispelaajia vaikka nämä olisivat pääsarjatasalla.
Feministien kokemat ongelmat eivät ole miesten epätasa-arvoista kohtelua / miesten tasa-arvokysymys, vaan feministien kokemia ongelmia.
Tämä on nykyään vähän samanlaista kuin maahanmuuttokeskustelu, masentavaa laput silmillä mouhoamista.
Täällä ilmeisesti sukupuolijakauman vuoksi keskustelu nimenomaan keskittyy siihen kuinka "yhyy feministit sanoivat taas väärin" ja keskitytään nimenomaan ainoastaan siihen kuinka "miesten asioita ei ajeta".
Kun sitten vaikka linkitetään se feministin esiin nostama miehiä koskeva tasa-arvon ongelma (asevelvollisuus/Meriläinen), tulee muutama hymistelyviesti ja taas sama karuselli jatkuu.
Tunnistan kyseisen ilmiön, mutta enemmänkin yleisenä someilmiönä. Ovatko juuri feministit varmasti erilaisia kuin jonkin muun asian puolestapuhujat?
Miksi kommentoit (tai reppanat kommentoivat) vain heidän mielestään yliampuvia juttuja? Miksi emme kommentoi enemmän ehdotuksilla ongelmien ratkaisemista? Kyllä meillä on myös itsellämme vastuu siitä, että keskitymme olennaiseen. Ei pidä kokea "telaketjuja" pelkkänä uhkana.
Niin, feministisessä retoriikassa _minun_mielestäni_ usein liiotellaan naisten ongelmia ja vähätellään miesten ongelmia. Kumpikaan sukupuoli ei varsinaista syrjintää koe, vaikka miesten ongelmina on esimerkiksi asepalvelus ja huono menestys huoltajuuskiistoissa. En usko, että miesasialiikettä tarvitaan sitä hommaa korjaamaan, vaan ihan yleinen tasa-arvoon tähtäävä julkinen keskustelu riittää. Meillä yhteiskuntana on asiat aika hyvin, koska räikeitä tai pelkästään toispuoleisia tasa-arvo-ongelmia ei ole. Ne harvat ongelmat mitä Suomessa on, ovat jäänteitä ajoilta jolloin pystyn päätöksiä kyllä ymmärtämään. Armeijalle on tarvetta ja naiset ovat perinteisesti viettäneet enemmän aikaa kotona ja lasten kanssa. Nämä asiat eivät varmaan tulevaisuudessakaan muutu, mutta tavoitteena on jakaa niistä koituvat hyödyt ja haitat tasavertaisesti.
Minä näen, että Suomi on valtiona jo todella lähellä tasa-arvoa lakiin liittyvissä asioissa. Nämä viimeisetkin ongelmat tullaan ajan myötä korjaamaan ja kymmenen-kahden kymmenen vuoden päästä voidaan ehkä jo keskittyä näihin sosiaalisiin konstruktoihin ja niiden korjaamiseen. Tavoitteina mm. naisten tasavertaiset mahdollisuudet johtotehtäviin ja miesten syrjäytymisen ennaltaehkäisy. Jos joku näkee asian eri tavalla, niin keskustelen siitäkin ihan mielelläni.
Siinä mielessä ovat, että mikään muu sukupuolen, uskonnon tai ihonvärin perusteella ihmisiä jaotteleva organisaatio ja ideologia ei saa toimintansa rahoittamiseksi valtion tukea ja -rahoitusta.
Ongelma on siinä, että jos yksi ryhmä vie mölyllään kaiken tilan mediasta, saattaa kokonaiskuva hämärtyä. Naisten ongelmista puhutaan niin valtavan paljon enemmän kuin miesten vastaavista, että monilta ne unohtuvat kokonaan. Keskustelupalstoille saattaa esimerkiksi ilmestyä kirjoittajia, joiden mielestä miesten ongelmista puhuminen on kitisemistä. :)En välttämättä näe kokonaisuutta kovin toisella lailla, mutta johtopäätöksestä olen kovin eri mieltä. Kun sinunkin mielestäsi korjaamiseen menee 10-20 vuotta; kyllä minun mielestäni noin pitkäkestoinen korjausliike vaatii siis yhteistyötä ja "liikkeen". Tai mietitään asiaa toisinpäin: mikä heistä minkään uhkan tekee, hyvä vaan että löytyy ajattelijoita ja doereita tasa-arvoasiallekin. Aktiivisuus hyvä, taantumus paha.
Jopa sovinistinkin pitäisi luottaa sen verran itseensä, että vallanpitäjistä löytyy jatkossakin tarpeeksi tolkkua mahdollisten kiintiöylilyöntien karsimiseen.
Tämä on kyllä totta. Kuitenkin käytännössä uhka että feminismi täyttäisi mediasta 100% on suhteellisen teoreettinen ja kaukainen näillä näkyvin. Pienellä vilkaisulla arvioin että toistaiseksi ollaan vielä maksimissaan promillen luokassa. Niinpä en tämän uhkakuvan takia lähtisi ylireagoimaan.Ongelma on siinä, että jos yksi ryhmä vie mölyllään kaiken tilan mediasta, saattaa kokonaiskuva hämärtyä.
Ongelma on siinä, että jos yksi ryhmä vie mölyllään kaiken tilan mediasta, saattaa kokonaiskuva hämärtyä. Naisten ongelmista puhutaan niin valtavan paljon enemmän kuin miesten vastaavista, että monilta ne unohtuvat kokonaan. Keskustelupalstoille saattaa esimerkiksi ilmestyä kirjoittajia, joiden mielestä miesten ongelmista puhuminen on kitisemistä. :)
Joku herkempi voisi tulkita, että viimeisen lauseen sovinistilla viitattiin minuun. Sellaiseksi en itseäni koe.
No niinpä. Mun tornista näkyy ihan eri maisema, mutta enpä osaa mennä sanomaan että kumpi on oman torninsa pystyttänyt paremmalle paikalle.Juu, en viittaa, enkä oikeastaan muihinkaan täällä. Norsunluutornistani näen täällä postauksissa yleisesti enemmän tiedostamatonta "mieslyysiä", eli ei huomata omassa ajattelussa niitä ei-kaikkein-rakentavimpia asenteita tahi "nainen saa tehdä mitä vain, kunhan" -rajoitteita.
"Kaiken" oli tässä tapauksessa kielikuva. Luulen, että ymmärsit mitä hain takaa.Tämä on kyllä totta. Kuitenkin käytännössä uhka että feminismi täyttäisi mediasta 100% on suhteellisen teoreettinen ja kaukainen näillä näkyvin. Pienellä vilkaisulla arvioin että toistaiseksi ollaan vielä maksimissaan promillen luokassa. Niinpä en tämän uhkakuvan takia lähtisi ylireagoimaan.