Mitä on se moninaisuus ja erilaisuus mitä feministit ei ole valmiita kunnioittamaan ja mikä on se oma mitä feministit tuputtaa muille?
Liian monta kaljaa, mutta en ole esimerkiksi koskaan nähnyt feministien puolustavan konservatiivista feministejä vastaan hyökkäävää maailmankatsomusta.
Tämän vuoksi on mahdotonta tulkita, että feministit taistelisivat tasa-arvon puolesta. Tasa-arvoon ei näet kuulu ulkoapäin määritelty sisältö, vaan sen lähtökohta on suhteellisuus, jossa kaikki ovat yhtä oikeassa kokemuksensa mukaan.
Kun ruvetaan jäljittämään arvoille perusteita, lopulta päädytään aina siihen, ettei niitä ole. Siksi kaikki arvot ovat yhtä oikeita. Ainoa tapa olla tasa-arvoinen on sallia kaikille kaikki.
Aina kun feministien kanssa yrittää keskustella, taustalta pilkottaa näkemys, joka ikään kuin olettaa, että arvoilla olisi olemassa perusta. Mutta kun perustan objektiivista lähtökohtaa kyselee, niin ei sitä kuitenkaan ole.
Ei ole olemassa objektiivista mittaria, jolla erilaiset arvot voitaisiin asettaa järjestykseen. Siksi tasa-arvon perusta on kaaoksessa ja anarkiassa.
EDIT: Kirkastusta. En minä esimerkiksi kirkosta eronneena pelkästään materiaaliseen maailmaan luottavana ja tahdon olemassa olon kieltävänä ateistina ymmärrä lestadiolaisten touhuja, mutta ajattelen, että tasa-arvon toteutumiseksi minun ei tulekaan ymmärtää niitä.
Ei ole minun tehtäväni määrittää sitä, onko lestadiolaisen kokemus oikea vai väärä. Voin ajaa tasa-arvoa ainoastaan tukemalla hänen kokemustaan. Jos rupean taistelemaan lestadiolaisen kokemusta vastaan, minusta tulee epätasa-arvoinen, koska kuitenkaan minulla ei ole olemassa objektiivista mittaria, jolla pystyisin osoittamaan lestadiolaisen olevan väärässä.