Pitkässä matikassa on vain sellainen ikävä puoli, että siellä pitäisi tajutakin jotain siitä mitä lukee. Kielistä laudatureita saadakseen ei tarvitse tajuta mistään mitään.
On tuossa totta suurin osa, mutta on olemassa ihan oikeasti ihmisiä, jotka eivät opi kieliä, vaikka kuinka yrittäisivät. Niinpä insinöörin opinnot saattavat tyssätä kokonaan tai osittain englanninkieliseen opetukseen. Tiedän näin käyneen ihan oikeastikin. Matemaattiset aineet eivät DI-opinnoissa tuottaneet ongelmia, mutta koska opiskelussa vaadittiin englannin hallintaa, ei auttanut kuin sitkeän yrittämisen jälkeen luovuttaa.
Erilaisia oppimisvaikeuksia on noin 10 prosentilla. Joukkoon mahtuu myös kielellisesti osaamattomia. Se voi kuulostaa omituiselta, mutta omituiseltahan lukihäiriökin tuntuu. Se liittyy vaikeuteen käsitellä äänteitä. Minäkin olen kohdannut kielten opiskelijoita, jotka eivät saa sanojen äänteitä oikeaan järjestykseen. Kysymys ei ole siitä, etteivätkö he opiskelisi tai yrittäisi, mutta aivot eivät vain kykene jäsentämään äänteitä oikein.
Yleensäkin välttäisin yksioikoista suhtautumista kielelliseen lahjakkuuteen. Ei sitä ole kaikilla. Esimerkiksi kaunokirjallisuudesta jotkut saavat esiin monenlaisia sävyjä ja juonteita, kun taas toiset lukevat vain esitettyä tarinaa. Kun lukiolaisille antaa aineen aiheeksi "Kuinka pitkä on pätkä köyttä?", niin osa pystyy kirjoittamaan siitä humoristisesti tai elämisen peruskysymyksiin liittyviä teemoja osaavasti käsitellen, kun taas toiset eivät saa otsikosta mitään irti.
Myös yliopiston tiedekunnassa kieliä opiskelevien välillä on merkittäviä eroja. Vaikka opiskelijat on pääsykokeilla karsittu, niin silti lahjakkuuserot ovat ilmeisiä. Joihinkin tarttuu ääntäminen kuin itsestään, kun toiset mongertavat kankeasti vielä usean vuoden jälkeen. Monet kielten maistereiksi selviävät pystyvät hoitamaan opintonsa kepeästi tepsutellen, mutta osan on tehtävä töitä, koska he eivät omaksu kieliä luontaisesti, vaan heidän on opiskeltava ne asia kerrallaan hartaasti harjoitellen.
Usein nousee esiin ajatus, että vain matematiikka vaatii lahjakkuutta, mitä en oikein ymmärrä. Minä näet koen, että missään asiassa ei voi tulla hyväksi ilman perimän suomia vahvuuksia. Minä olen aina mielelläni harrastanut liikuntaa, mutta ei minulla ole ominaisuuksia, jotka olisivat mahdollistaneet nousun huipulle missään lajissa. Siihen ei olisi auttanut minkäänlainen harjoittelu.