Facebook

[Trenchtown]

"Ystäviä" tuntuu olevan läjäpäin mutta onko ystävä-käsite vähän hämärtynyt?

Tätä olen itsekin ihmetellyt, kun erinäiset kaverit ovat näiden nettiyhteisöjen erinomaisuutta minulle toitottaneet. Toki ymmärrän, että vanhojen aikojen vaihto-oppilaaseen tai muuhun ulkomaaneläväystävään saa yhteyden tällaisten kautta helposti. Kuitenkin ihmettelen kun joku kertoo, että ihana hei kun tää ja tää vanha yläastetuttu ja puolivillainen mukakaveri haluaa lisätä mut kato ystävälistalleen. Ihana ihana kun en ole siitäkään kuullut niiiiin pitkään aikaan.

Mitä vittua? Jos et ole kuullut jostain ihmisestä reiluun kymmeneen vuoteen, niin voisiko olla niin, että sille on olemassa joku pätevä syy? Ei yhteydenottohalukkuus voi määräytyä sen mukaan, että molempien lärvi on jossain galleriassa, eihän?

Ehkä minä en vain ymmärrä, ja touhu tuntuu siksi jotenkin väkinäiseltä ja luonnottomalta. Varsinkin tämä Facebookin kaverilistaushässäkkä.

Niin, olen muuten myös huomannut, että varsinkin nuoremman painoksen naiset minulle tämän palvelun ylivertaisuudesta saarnatessaan tulevat lähes poikkeuksetta tylyttäneeksi irc-gallerian hyvinkin suorin sanankääntein. Voinko siis kärjistäen ajatella, että Facebook on nyt in ja wanha paska irc-galleria totaalisen out?

Voi toki olla, että varautunut asenteeni Facebookin kaltaisia palveluita kohtaan johtuu siitä, etten henkilökohtaisesti esittelisi naamaani tai tekemisiäni internetissä. En ainakaan ilman samankaltaista anonymiteettiä, kuin mikä minulla esimerkiksi tätä kirjoittaessani on. Kuitenkin, älkää nyt facebook-ihmiset loukkaantuko tästä purkauksesta. Tykätkää jos tykkäätte, minä passaan.

 

[Osmo Rapeli]

Onks niin paljon helpompi avautua "kasvottomana" eikä suoraan kasvokkain?
"Ystäviä" tuntuu olevan läjäpäin mutta onko ystävä-käsite vähän hämärtynyt?

Hyvä kysymys. Kyllä meikäläistä ihmetyttää se ettei naamatuttuja tai esim. liiketuttuja, salituttuja, jos he eivät morjesta sitten muissa yhteyksissä. En minä ainakaan ole mikään seuraantunkeutuja tai tuppautuja vaikka morjestankin mielelläni vähintään nyökkäämällä kaikkia vähänkään tuttuja. Asiakaspalveluketjuun antaisin palautetta myös esim. bussikuskeista joita on joskus nähnyt päivästä toiseen muttei edes tervehdi, siis bussiin astuvaa.

Vihje siihen jos tuttu/naapuri, jonka kanssa on kuitenkin aiemmin puhunut, ei vastaa morjestukseen. Sanokaa seuraavalla kerralla samalla äänenpainolla tai voimakkuudella sanan "moi" sijasta "kusipää!".

"mitä?"
"no kuulethan sinä jotakin!"

Kuitenkin ihmettelen kun joku kertoo, että ihana hei kun tää ja tää vanha yläastetuttu ja puolivillainen mukakaveri haluaa lisätä mut kato ystävälistalleen. Ihana ihana kun en ole siitäkään kuullut niiiiin pitkään aikaan.

Mitä haittaa siitä sinulle on? Saattaa tarjota vaikka kaljan tai liput Black Sabbathin keikalle, niinkuin esim. joku jopa tutumpi asiakas töistä? Ihmissuhteita ne vain ovat, tärkeämpiä tai vähemmän tärkeitä. Sosiaalisuutta. Yläastetutut nyt lisäävät muistoihin ajan kultaa, ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta etenkin pikkupaikkakunnalta tulevien kohdalle. Samassa kaupungissa, ei se nyt elämää pilaa jos on porukkaa jota morjestaa. Ei siihen Facebookia aina tarvita, mutta kuten sanottu, ei se varmaan älyttömästi haittaakaan.

Antisosiaalisuutta tulee harrastaa vain idioottien kohdalla. Heille raa'asti monoa ja potkikaa niiden koiriakin! Mököttäminen ja passiivisuus sen sijaan on ihan perseestä.

 

[Ted Raikas]

Mitä vittua? Jos et ole kuullut jostain ihmisestä reiluun kymmeneen vuoteen, niin voisiko olla niin, että sille on olemassa joku pätevä syy? Ei yhteydenottohalukkuus voi määräytyä sen mukaan, että molempien lärvi on jossain galleriassa, eihän?

No, syitä voidaan aina etsiä. Syy ei ole välttämättä siinä toisessa, vaan myös omassa itsessä. Joskus ihmisten polut vaan erkanee syystä tai toisesta, mutta se ei meinaa, etteikö ne voisi taas kohdata sattumien oikuista. Ei mielestäni ystävyys ole sitä tai tarvia olla sellaista, että päivittäin ollaan yhteyksissä ja säädetään koko ajan jotakin. Kyllä tietynlainen luottamus ja yhtenäisyys voi säilyä vaikka vuosienkin hiljaiselon myötä. Itse ainakin tuohon uskon.

Ystävyys ei ole väkinäisyyttä, vaan ihan luontevaa elämän soljuntaa. Kyllä minä koen olevani kaveri sellaistenkin kanssa, joita en ole nähnyt vuoteen pari olleskaan. Kunhan se ei ole vaan sitä, että ottaa yhteyttä kun on täysin pulassa ja tarviaa jotakin. Sellainen minua vituttaa yleensä rankasti. Kyllä sitä voi ihan muuten vaan kysellä, että mitä kuuluu ja sitä rataa.

Ei Facebookit sun muut tietysti kaikenlaista sosiaalista kanssakäymistä korvaa, mutta ei niistä mitään haittaakaan ole. En ainakaan itse ole sellaista huomannut. Olen monta hyvää arkipäivän tuttua tavannut alunperin netin kautta ja en epäile, etteikö näin voisi käydä jatkossakin. Ei sitä kanavaa pidä sulkea pois minkään vanhoillisen mielipiteen takia.

 

[Trenchtown]

.
Antisosiaalisuutta tulee harrastaa vain idioottien kohdalla. Heille raa'asti monoa ja potkikaa niiden koiriakin! Mököttäminen ja passiivisuus sen sijaan on ihan perseestä.

Tästäkin voidaan olla montaa mieltä. Ei mun mielestä antisosiaalisuudessa välttämättä mitään pahaa ole. Mitä sitten, jos jollakin on pienehkö, mutta sitäkin tiiviimpi ystäväjoukko eikä välttämättä ole edes halua tutustua uusiin, saatika sitten vanhoihin uusiin ihmisiin. Ja kyllä, myönnä auliisti kuuluvani tuohon mainitsemaani ihmisryhmään. Tai en mä mitään yksin mökötä ja tutustun jopa välillä uusiin ihmisiinkin, mutta ei mulla ole mitään tarvetta kaveerata tai edes olla joskus yhteyksissä joidenkin yläastetuttujen kanssa. Mulla on niistä ajoista elämässäni edelleen ne kaverit, jotka haluankin elämässäni pitää. Ne muut voivat minun puolestani vaikka astua naulaan. En tykännyt niistä silloin, ja omahyväisenä kusipäänä ajattelen, etten tykkäisi niistä nyttenkään.

 

[Trenchtown]

Ei Facebookit sun muut tietysti kaikenlaista sosiaalista kanssakäymistä korvaa, mutta ei niistä mitään haittaakaan ole. En ainakaan itse ole sellaista huomannut. Olen monta hyvää arkipäivän tuttua tavannut alunperin netin kautta ja en epäile, etteikö näin voisi käydä jatkossakin. Ei sitä kanavaa pidä sulkea pois minkään vanhoillisen mielipiteen takia.

Kyllä ainakin minun tutuissani on monta sellaista, joiden sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu melkein kokonaan netin välityksellä. Toki nämä ovat niitä nuoremman polven edustajia, jotka luovivat tietoyhteiskunnan virtuaaliverkoissa melkoisesti sujuvammin kuin esimerkiksi minun kaltaiseni puuleluilla leikkineet lapset. Eikä siinäkään välttämättä mitään pahaa ole, että luovivat. Minulle se ei sopisi, ja siksi sitä ihmettelin. Kapeakatseisena jätkänä kun olen sitä mieltä, että on kaksi tapaa tehdä kaikki mahdolliset asiat. Minun tapani ja väärä tapa.

Uskon, että ylivoimaisesti suurin osa vaikka nyt facebookinkin käyttäjistä osaa käyttää palvelua "kohtuudella", eikä linnoittaudu läppärin ja kahden kolapullon kanssa vaatekomeroon piiloon pahaa, oikeata maailmaa. Tämänkin kärjistyksen kaltaisia kohtaloita olen kuitenkin nähnyt ja se laittaa miettimään yleisesti kaikenlaista virtuaaliverkostoitumista ja sen sellaista. Ehkä tämä aihe kuuluisikin paremmin vaikka ihmettelyketjuun, Facebookin ollessa vain yksi monista edellämainittujen kaltaisten palveluiden tarjoajista.

 

[Ted Raikas]

Tämänkin kärjistyksen kaltaisia kohtaloita olen kuitenkin nähnyt ja se laittaa miettimään yleisesti kaikenlaista virtuaaliverkostoitumista ja sen sellaista. Ehkä tämä aihe kuuluisikin paremmin vaikka ihmettelyketjuun, Facebookin ollessa vain yksi monista edellämainittujen kaltaisten palveluiden tarjoajista.

Niinhän se tietysti on ja varmasti osa rupeaa ns. hengittämään tuotakin paikkaa. Samalla lailla kuin online-pelit kuten WoW tekee, sekä muut pelit, myös chatit, irkki, Jatkoaika... Kyllähän tietotekniikka ja viihde-elektroniikka on ollut omiaan synnyttämään uudenlaisia riippuvuuksia. Ei varmaankaan mene kauaa, ennen kuin internet-riippuvuus lasketaan sairaudeksi, johon annetaan hoitoa. Samoin kuin peliriippuvaisille, alkoholisteille jne.

Itselleni tuo Facebook ei ole suuren suurta koukuttumista aiheuttanut. Käväisen päivittäin, mutta aika vähän tulee viestiteltyä ja suurin osa sovelluksistakin tulee sivuutettua olankohautuksella. Enemmän Jatkoaika vie päivittäistä aikaa. Täällä sentäs oikeasti voi keskustellakin.

 

[nufc]

No, syitä voidaan aina etsiä. Syy ei ole välttämättä siinä toisessa, vaan myös omassa itsessä. Joskus ihmisten polut vaan erkanee syystä tai toisesta, mutta se ei meinaa, etteikö ne voisi taas kohdata sattumien oikuista. Ei mielestäni ystävyys ole sitä tai tarvia olla sellaista, että päivittäin ollaan yhteyksissä ja säädetään koko ajan jotakin. Kyllä tietynlainen luottamus ja yhtenäisyys voi säilyä vaikka vuosienkin hiljaiselon myötä. Itse ainakin tuohon uskon.

Kylläpä kyllä,olin tosi haltioissani kun tapasin netin välityksellä vanhoja(siis tosi vanhoja) armeijakavereita ym. mutta ei niitäkään ollut useampia kymmeniä eikä satoja.Huomasin että näiden kamujen kanssa oli luottamus ja ystävyys säilynyt ja kiva oli muistella vanhoja juttuja mutta ei miulla ainakaan ole edes vanhoja(uusista puhumattakaan) tosi ystäviä niin paljoa että niistä mitään isompaa klubia saisi kerättyä.
Olenkohan kenties epäsosiaalinen yksilö koska miulla ei ole satoja "ystäviä"?

 

[Erik Loka]

Itse pidän sen säännön noiden kaverien kanssa, että sellaisen voin lisätä, jolle morjestaisin ihan face to face.
Facebookkiin ei kyllä aikaa kovin paljoa mene, mitä nyt käyn välillä tarkistamassa onko joku laittanut viestiä tms. huomattavasti vähemmän menee kuitenkin aikaa kuin esimerkiksi Jatkoaikaan.

 

[Kaivanto]

Ei yhteydenottohalukkuus voi määräytyä sen mukaan, että molempien lärvi on jossain galleriassa, eihän?

Kyllä se voi, koska välineen luonne ei ole niin intiimi, kuin vaikkapa puhelimen, jolloin yhteydenoton kynnys on matalampi ennen kaikkea sosiaalisesti, jossain määrin myös teknisesti. Tietysti voi zedittää lukioaikaisen ihastuksen vuosikymmenen jälkeen ja soittaa, mutta se ei ole normin mukaista käytöstä, sen sijaan kuulumisten vaihtaminen naamakirjassa on.

 

[M@rko77]

Kylläpä kyllä,olin tosi haltioissani kun tapasin netin välityksellä vanhoja(siis tosi vanhoja) armeijakavereita ym. mutta ei niitäkään ollut useampia kymmeniä eikä satoja.Huomasin että näiden kamujen kanssa oli luottamus ja ystävyys säilynyt ja kiva oli muistella vanhoja juttuja mutta ei miulla ainakaan ole edes vanhoja(uusista puhumattakaan) tosi ystäviä niin paljoa että niistä mitään isompaa klubia saisi kerättyä.
Olenkohan kenties epäsosiaalinen yksilö koska miulla ei ole satoja "ystäviä"?

Tästä justiinsa puhuttiin erään kaverin kanssa. Riippuu ystävän määritelmästä: minulle ystävä on sellainen, johon voin luottaa ja joiden kanssa epäsäännöllisen säännöllisesti rupatellaan/vaihdetaan kuulumisia. Lisäksi ystävyys on sellaista erityistä "näkymätöntä sidettä" ja sielujen sympatiaa. Kaverit taasen taitavat olla heitä lukio- ja armeijatovereita, johon yhteys on syystä tai toisesta katkennut. ja joiden kanssa ei enää oikeastaan löydy mitään yhteistä.

 

[FlyingFinn]

Facebook on tarjonnut ainakin itselleni luontevan tavan pitää yhteyttä sellaisiin lukio- ja yläastekavereihin, jotka asuvat muualla ja joihin ei muutenkaan tule juuri pidettyä aktiivisesti yhteyttä. Minulla on parikymmentä sellaista tuttua kouluajoilta, joihin haluaisin aina välillä pitää yhteyttä mutta on toistaiseksi jäänyt syystä tai toisesta pitämättä. On aika paljon helpompaa kirjoittaa tällaisen tuttavan Wallille Facebookissa "moro, mitä mies?", kuin etsiä yhteystiedot numerotiedusteluista ja soittaa tai lähettää tekstiviesti. Kuinka usein sitä saa viimeksimainitun kaltaisia yhteydenottoja? Silloin kun yllättäviä puheluita tai tekstiviestejä tulee, niin ainakin itse oletan automaattisesti että yhteydenotolla on jokin erityinen tarkoitus tai ketunhäntä kainalossa. Facebook on siitä hyvä että kuulumisia pystyy luonnollisella tavalla kyselemään vaikkei erityistä asiaa olisikaan.

Itse olen myös järkännyt useamman tapaamisen muissa kaupungeissa asuvien tuttujen kanssa nimenomaan Facebookin kautta, eli oma face-to-face - sosiaalinen elämä on lisääntynyt rekisteröitymisen jälkeen. Minulla on tunnukset sekä irc-galleriaan että Facebookiin, ja ircin olen todennut täydeksi sudeksi nimenomaan minun tarkoitusperiini. Facebookin kautta voi erittäin hyvin kontrolloida omia puolituttupiirejä, sillä kehenkään ei ole pakko olla yhteydessä jos ei halua, mutta tarpeen tullen voi helposti ottaa yhteyttä eikä omakaan naama pääse niin helposti unohtumaan toiselta osapuolelta. Koskaanhan ei voi tietää kenen apua tai erityisasiantuntemusta joskus odottamatta tarvitsee.

Ns. ystäviin eli lähipiiriin tulee toki pidettyä yhteyttä puhelimella tai muulla aktiivisella tavalla, ei niitä asioita voi kokonaan nettiin siirtää. Facebook toki tukee lähipiirinkin yhteydenpitoa ihan mukavasti, miellyttävämpi kuin sähköposti.

 

[pernaveikko]

Syyrialaiset kaverinne saattavat tästä lähtien jäädä löytymättä.

 

[Tumpe]

Vittu. Tänään lähti superwall helvettiin, en enää jaksanut sitä spämmiä.

 

[M10]

Vittu. Tänään lähti superwall helvettiin, en enää jaksanut sitä spämmiä.

Itselläni taitaa ainoa aplikaatio olla David Brent-quotes. 99% noista kaikenmaailman vamppyyreistä on roskaa. Olisi hienoa, jos FB:ssa olisi toiminto, joka automaattisesti ignooraa aplikaatio-kutsut.

En ymmärrä niitä, joilla on kymmeniä eri aplikaatioita profiilissaan ja sivu on pitkä kuin nälkävuosi.

 

[Tumpe]

Itselläni taitaa ainoa aplikaatio olla David Brent-quotes. 99% noista kaikenmaailman vamppyyreistä on roskaa. Olisi hienoa, jos FB:ssa olisi toiminto, joka automaattisesti ignooraa aplikaatio-kutsut.

En ymmärrä niitä, joilla on kymmeniä eri aplikaatioita profiilissaan ja sivu on pitkä kuin nälkävuosi.

Lässyn lässyn, onhan sulla noita tuolla. Haastan sut kivipaperisaksiin.

 

[M10]

Haastan sut kivipaperisaksiin.

Jaa, haluat hävitä.

Työkoneella ei pääse naamakirjaan, joten joudut odottamaan vastaustani iltapäivään. Sakset!

 

[startin13]

Omaa nokkaani en kovin hevillä feispuukkiin laita. Kävin vähän kattelemassa kavereita ja osa oli ilmaantunut paikalle.

Itse en ole kovinkaan paljon tekemisissä ala/ylä-aste kavereiden kanssa, jos se kaveruus ei ole kestänyt 15 vuotta, niin empä usko että yhteiset sävelet löytyy kun mennään facebookkiin töllistelemään.

Ei kiinnosta mitä heille kuuluu. Omat "oikeat kaverit ja ystävät pitävät yhteyttä muutenkin.

 

[NemI]

Muutenhan facebook on varsin näppärä keksintö, mutta kun kaikki ihmiset ei ymmärrä, että kuka on ystävä ja kuka ei. Itselleni on tullut asiakkailta ystäväpyyntöjä ja olen kyllä suoraan torjunut ne. Kaverit on kavereita, asiakkaat asiakkaita. Kun ei tuo lärvikirja ole meikäläiselle mikään hiekkalaatikko,sikäli että tarvitsis olla enemmän kavereita kuin teidä iskällä.

 

[Sistis]

Itse olen tuolla ollut nyt parisen kuukautta. Ihan kätevä paikkahan tuo on nimenomaan vanhojen kavereiden löytämiseen ja kuulumisten vaihtamiseen. Paljon tuolla on kyllä kaikenlaista roskaa, enkä kyllä ymmärrä ollenkaan näitä virtuaali-kaljan tarjoamisia tai kaiken maailman vampyyri-juttuja. Niitä en ole asennellut, enkä asenna. Joitain hauskojakin sovelluksia tuolla on, kuten esimerkiksi maantiede-tietopeli World Traveler IQ.

 

[Alamummo]

Tätä olen itsekin ihmetellyt, kun erinäiset kaverit ovat näiden nettiyhteisöjen erinomaisuutta minulle toitottaneet. Toki ymmärrän, että vanhojen aikojen vaihto-oppilaaseen tai muuhun ulkomaaneläväystävään saa yhteyden tällaisten kautta helposti. Kuitenkin ihmettelen kun joku kertoo, että ihana hei kun tää ja tää vanha yläastetuttu ja puolivillainen mukakaveri haluaa lisätä mut kato ystävälistalleen. Ihana ihana kun en ole siitäkään kuullut niiiiin pitkään aikaan.

Mitä vittua? Jos et ole kuullut jostain ihmisestä reiluun kymmeneen vuoteen, niin voisiko olla niin, että sille on olemassa joku pätevä syy? Ei yhteydenottohalukkuus voi määräytyä sen mukaan, että molempien lärvi on jossain galleriassa, eihän?

Ehkä minä en vain ymmärrä, ja touhu tuntuu siksi jotenkin väkinäiseltä ja luonnottomalta. Varsinkin tämä Facebookin kaverilistaushässäkkä.

Niin, olen muuten myös huomannut, että varsinkin nuoremman painoksen naiset minulle tämän palvelun ylivertaisuudesta saarnatessaan tulevat lähes poikkeuksetta tylyttäneeksi irc-gallerian hyvinkin suorin sanankääntein. Voinko siis kärjistäen ajatella, että Facebook on nyt in ja wanha paska irc-galleria totaalisen out?

Voi toki olla, että varautunut asenteeni Facebookin kaltaisia palveluita kohtaan johtuu siitä, etten henkilökohtaisesti esittelisi naamaani tai tekemisiäni internetissä. En ainakaan ilman samankaltaista anonymiteettiä, kuin mikä minulla esimerkiksi tätä kirjoittaessani on. Kuitenkin, älkää nyt facebook-ihmiset loukkaantuko tästä purkauksesta. Tykätkää jos tykkäätte, minä passaan.

Trenchtownin kirjoitus kuvaa hyvin omaa mielipidettäni Facebookiin ja irc-galleriaan. Minua ei millään tavalla kiinnosta esitellä kasvojani, tekemisiäni ja kuulumisiani jo historiaan jääneille opiskelukavereille ja puolitutuille ja vielä vähemmän tuntemattomille. Verkostoa voi luoda paljon paremmallakin tavalla. Jos minua kiinnostaa pitää yhteyttä johonkin ihmiseen, teen sen kyllä henkilökohtaisemmalla tavalla. Keskusteluun riittää JA, anonyymisti.

Pitäkää vanhanaikaisena, mutta minä en näihin aio liittyä. Tuskin kukaan meikäläistä Facebookiin tai irciin kaipaakaan.

EDIT: Golden AWe mainitsi Facebookin lisäävän ihmisen sosiaalisuutta, etenkin pikkupaikkakunnalla. Ei kaikkien tarvitse olla ultrasosiaalisia ja tuntea joka ikistä iikkaa nimeltä. Tervehdin kyllä naapureita ja kuntosalilla vakituisesti samaan aikaan käyviä ja säännöllisesti tapaamiani muita koiranomistajia, mutten ymmärrä mitä lisäarvoa minulle toisi, jos tietäisin heistä enemmän. Ihmisille voi mennä juttelemaan face-to-face, jos kiinnostaa.

 

[Cube]

Muutenhan facebook on varsin näppärä keksintö, mutta kun kaikki ihmiset ei ymmärrä, että kuka on ystävä ja kuka ei. Itselleni on tullut asiakkailta ystäväpyyntöjä ja olen kyllä suoraan torjunut ne. Kaverit on kavereita, asiakkaat asiakkaita. Kun ei tuo lärvikirja ole meikäläiselle mikään hiekkalaatikko,sikäli että tarvitsis olla enemmän kavereita kuin teidä iskällä.

Tuo on itsellänikin suurin ongelma ollut Facebookin suhteen. Siis ei se, että asiakkaat lisäilevät, vaan vanhat jo menneisyyteen jääneet kaverit ja naamatutut, joiden kanssa ei välttämättä halua olla enää tekemisissä. Ymmärrän kyllä, että suurimmalle osalle Facebook on nimenomaan vanhojen kontaktien palauttamista varten, mutta itse käytän sitä ihan nykypäivän kaveripiirin "hallinnoimiseen", vaikka toki vanhempiakin kavereita listoilla on. Minulla ei kuitenkaan ole mitään suurta tarvetta esitellä profiiliani (joka on siis näkymätön muille kuin ystävilleni) jollekin yläasteen/lukion aikaisille hyvänpäiväntutuille, joten välillä on joutunut näitä yhteydenottoja valitettavasti torjumaan. Ikävintä on se, että viesti ei kaikille mene aina yhdestä perille, vaan perään laitetaan pian uusi kontaktiyritys. No itse olen tuossa selvinnyt kuitenkin aika vähällä.. Tyttöystävällä joku sankari on laittanut pyynnön jo 4-5 kertaa, vaikka aina tulee ignorea.

Kuulostaa varmaan vähän ylimieliseltä, mutta ei se mielestäni sitä ole, koska homma toimii molempiin suuntiin. En itsekään yritä lisäillä itseäni väkisin sellaisten tyyppien listoille, joiden kohdalla se ei suht luontevalta tunnu.

 

[sampio]

Mulla homma oikeastaan kuivui siihen, kun funtsin, että miksi haalin puolituttuja listoilleni, kun en niiden kanssa moikkaamista enemmän touhua reaalimaailmassakaan. Varsinaisista ystävistä taas ei ole kuin muutamalla profiili tuolla ja niiden kanssa voi pitää yhteyttä muutenkin. Ehkä tämä on enemmän laajoja kaveriporukoita haalivien tyyppien juttu, ja tämä ihan vain positiivisena juttuna. Itse pärjään vähemmällä. Juu, ja tulee yleensä moikattua naapureitakin.

 

[hannes_ko]

Minä en todellakaan ole oikea ihminen puhumaan sosiaalisuudesta. Mutta se, etten ole kovin taitava erilaisissa ihmissuhteissa, ei tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut ihmisistä.

Facebookissa 30 kontaktin raja on rikkomatta, ja niistäkin ihan muutama on ihmisiä, joita sanoisin kavereiksi. Sitten on sukulaisia. Työkavereita on paljon, sitten on myös muutama yliopistossa tavattu tyyppi.

Iso osa porukasta on #jatkoaikalaisia. Miksi heitä nimittäisi: tutuiksi, kun osaa ei ole edes tavannut? Toisaalta, olihan ihmisillä ennen kirjekavereitakin. Olivat kontakteissa ihmisiin, jotka eivät olleet kavereita. #jatkoajalla on tullut roikuttua vuosia, siellä on ihan omat sisäpiirivitsit. Nämä ovat ihmisiä, joiden kanssa tulee vaihdettua paljon ajatuksia. Tunteminen on ehkä pinnallista, mutta sama se on usein realimaailman tyyppien kanssa.

En sano heitä ystäviksi, vaikka Facebookissa niin lukee. En sano, etteivätkö he voisi olla silti ystäviäni. Minusta ainakin on mukava "tuntea" nuo tyypit. Varsinkin muutama on niin eri elämäntilanteista ja maailmoista, ettei reaalimaailmassa samanlaisiin ihmisiin tulisi mitään kontaktia.

Facebookia ei tarvitse ottaa vakavasti. Ei se järkytä mitään yhteiskunnan perusteita. On vain _hauska_ tietää vähän, mitä puolitutut puuhaavat, miten elämä ihmisiä heittelee, vaihtaa muutama sana melkein tuntemattomien kanssa, tietää mistä ihmiset noin yleensä kuohuvat. Kokemuksia ovat nekin, vaikka virtuaalisia. Osa elämää, ei sen enempää.

 

[scholl]

Olisi hyvä, jos facebookissa pystyisi "ystävät" jakamaan satelliitteihin. Ts. ystävät näkisivät ketkä ovat ystäviä, mutta näkisivät vain ne ystävät, jotka ovat siinä samassa kategoriassa. Pystyisi hallinnoimaan monta ystäväpiiriä ilman, että niitä pitää sekoittaa.

Vaikka periaatteessa kannattaakin pitää facebookissa vain ne frendit, joiden kanssa on enemmän tekemisissä niin kyllä sitä massaa silti pitää olla sen verran, etteivät ihmiset käytä aikaansa sen vahtimiseen, että ketä siihen ystäväporukkaan kuuluu.

Puhelinnumeroita, syntymävuotta ja vastaavia tietoja en tuonne ala laittamaan.

 

[Black Adder]

Haha! Tähän astisista persoonalöydöistä Jussi Ahde, Henry Saari, Martina Aitolehti ja muut pellet jäävät melko kauas tästä: Ibi Love !!! Hienoja kuvia ja muuta sälää.