Jep, talla hetkella nayttaa silta, etta Alonso ja Raikkonen painelevat aivan omilla lukemillaan. Schumi jai voittajalle melkein puolitoista minuuttia, eika kukaan muu ollut ruutulipun heiluessa edes samalla kierroksella. Ihmeita pitaa tapahtua, etta Ferrarin iskukyky riittaa kauden lopuissa kilpailuissa totiseen mestaruustaistoon. Montoya oli/on toki kisakohtainen kysymysmerkki ja potentiaalinen voittaja, mutta hanen pistetilanteensa alkaa olla toivoton, ja sama patee vaihtelevassa maarin myos Fisicon kohdalla.
Lopputulos oli MM-sarjan mielenkiinnon - jota siis henkilokohtaisesti pidan tarkeimpana toiveena voittajasta riippumatta - kannalta siedettava, vaikka piste-ero hiukan kasvoikin. Magny-Cours ja Ranskan GP ylipaataan pysyi Imolan ja Monzan ohella (perinteiset GP-areenat laskettu mukaan) edelleen yhtena naista kummajaisradoista, joilla suomalaiset eivat jostain syysta ole voittoa onnistuneet nappaamaan parhaimmallakaan kalustolla. Raikkoselle tama oli toinen kakkossija (ensimmaisella kerrallahan 2002 miehen avausvoitto lipesi paatoskierroksilla oljylaikkaan), ja yhta monesti saman sijoituksen saavutti Magny-Coursilla Hakkinenkin. Keke taas oli Ranskassa kertaalleen toinen Paul Ricardin radalla.
Italian maapera (lasken tahan myos San Marinon/Imolan) puolestaan alkaa suomalaisille olla jo kirottu. Siellahan Keken, Hakkisen ja Raikkosen lisaksi on huipputallissa onneaan paassyt koettamaan Salokin kaudella 1999 (Monza) Ferrarin ratissa ja varauksin jopa Järvilehtokin 1994 (Imola + Monza) Benettonilla. Eika unohtaa sovi sitakaan, etta juuri Monzassa 1999 Hakkinen koki uransa urheilullisesti kaiketi murheellisimmat minuutit. Saapa nahda, josko Raikkonen taman taian 4.9. Monzassa murtaa.
EDIT: Typoja/lisayksia.
Ranger