Ilta-Sanomat nosti tässä suunnilleen viikko sitten Robert Kubican nimen esiin suurena tulevaisuuden nimenä. Suoraan sanottuna minä en juurikaan mieheen usko. Hänkin on tätä ailahtelevaa kuljettajatyyppiä (kuskit yleensä ovat ailahtelevia tai tasaisen nopeita, äärityypit Senna ja Prost), mutta mielestäni hyviä kisoja on liian vähän suhteessa huonoihin.
Kubica on muutamassa kisassa väläyttänyt todellista ihmenopeutta, mutta sähläämistä on myös nähty paljon. En siis usko, että on mm-ainesta (sillä varauksella, että saa alleen täysin ylivertaisen auton ja huonon tallikaverin).
Heidfeld taas on esimerkki tasaisesta kuljettajasta. Hänelläkin pitäisi olla vuoden 1993 Williams-Renault allaan ennen kuin taistelisi mestaruudesta, näin uskon [siis suhteessa. ei sellaisenaan.]. Nyt kuitenkin Heidfeld näyttää taas kilpakuskilta, mitä ei havainnut moniin vuosiin.
Massa on joskus ollut nopea ja lähes otti Ferrarin haltuunsa, mutta silti tuntuu, ettei hänestäkään mestaria tule. Epäilen, että hänen itseluottamuksensa ei riitä mestaruuteen. Massa on varmaan henkilönä mukavampi kuin F1-kuskit yleensä ja on pidetty mies varikolla, mutta ehkä sittenkin liian isoissa ympyröissä. Ei oikein Ferrarin ykköskuskiainesta, ei Schumacherin Maailman-omistajan asennetta.
Räikkösellä puolestaan rajoittava tekijä on kenties se, ettei häntä kiinnosta riittävästi. Jos auto oli hidas tai petti, oli Schumacher ensimmäinen ja viimeinen mies, joka pyrki ongelman selvittämään. Räikkösen työpäivä on tasan siinä, kun auto on lauennut.
Räikkösen ajotyyli on joskus tuntunut autojasärkevän rajulta, vaikka tietysti tätä on vaikea todistaa. Kimin perusnopeus riittää mestaruuteen, mutta auton kehittämisessä hänellä sanotaan olevan puutteita. On siinä rajoilla, tuleeko Räikkösestä maailmanmestaria. Hänen puolestaan puhuvia seikkoja on, mutta on myös tiettyjä rajoituksia. Jonkinlaista paneutumista pitäisi olla ehkä vielä enemmän. Tai sarjan paras auto ja itseä huonompi tallikaveri (Massa?).