Onpa mielenkiintoinen rangaistusmuoto tämä moderni lynkkays. Ennen muinoin ihmiset olivat sosiaalisesti kiinnittyneet omaan lähiympäristöönsä ja jos joku horjutti pienyhteisön turvallisuutta riittävän suureksi katsotulla rikoksella, vedettiin rikolliseksi arvioitu, tai yleensä kai arvattu, joukolla puunoksaan killumaan. Siinä pääsi viattomia hengestään eikä oman käden oikeutta ilman oikeudenkäyntiä mitenkään voi hyväksyä, mutta jos jotain positiivista haetaan, ihmiset edes suojautuivat omaa elämänpiiriään koskevaa uhkaa vastaan. Nyt porukka ei tunne edes omia naapureitaan, ihmisiä makaa kuolleina yksiöissään kuukausia, kadulla pahoinpitelyn näkevä kävelee ohi askeleitaan kiihdyttäen, viattomia ihmisiä saa puukon sisuskaluihinsa viikoittain kenenkään välittämättä. Mutta auta armias, jos Pietilä, Hakala, Jokitaipale & Co. tuovat eteemme sopivasti muotoillun tragedian sopivasti nätistä ihmisestä, noustaan barrikadeille huutaen, että vaivalla kokoon kyhätty oikeusjärjestelmämme on susi ja kostetaan perkele niinkuin Hammurapi aikanaan neuvoi. Kun tässä on ollut puhetta, että kaikille kuuluu sama rangaistus samasta rikoksesta iästä tms. asianhaaroista riippumatta, onko kuitenkin niin, että sadoista vuosittain henkirikokseen syyllistyneistä valtaosalle sopiva tuomio on se oikeuslaitoksen määräämä, mutta muutaman roskalehdille kelpaavan tapauksen kohdalla on oikeudenmukaista, että kansalaispartiot väijyvät tekijää hautaan asti?