Viestin lähetti Jip Pii
"Yksinkertainen kysymys kaikille tästä tuomiosta kauhistuneille: miten teidän omaa eläämäänne heiluttaa tai sivuaa se seikka, kauanko tämä Eveliinan surmaaja istuu vankilassa?
Miten ihmeessä se oma elämä olisi paremmissa kantimissa, parempaa ja enemmän elämisenarvoista, jos huomenna saisit lukea, että tämä poika sai 35 vuotta vankeutta, ja sen jälkeen et enää koskaan kuulisi mitään."
Kyse ei todellakaan ole mistään yksittäisestä yrityksestä parantaa omaa elämää, kuten tunnut kuvittelevan. Kyse on ennen kaikkea yleisestä oikeudenmukaisuuden periaatteesta, siitä että rikos ja rangaistus ovat suhteessa toisiinsa. Kyseisessä tapauksessa näin ei kaikkien mielestä ole. Kolme ja puoli vuotta linnaa taposta ei kuulosta mielestäni reilulta vaihtokaupalta. Suostuisitko itse moiseen, jos oma henkesi yritettäisiin vaihtaa 3, 5 vuoteen tekijän vapautta? Minä en suostuisi. Tässä tapauksessa tuomiota tietenkin pudotti tekijän ikä. Se onkin ainoa syy, jonka vuoksi ymmärrän tuomion, mutta en todellakaan hyväksy sitä.
"Miten tällaisestä asiasta nousee näin s:nan moinen haloo?Yhteiskuntahan on juuri antanut selvän tuomion tälle nuorelle tappajalle ja myös muille yhteiskunnan jäsenille: tekosi ei ollut hyväksytty. Poika ehtii vielä moneen kertaan tämän tajuamaan vankilassa. Ihan varmasti. Koko loppuelämänsä hän on merkitty mies ja kantaa mukanaa tätä tekoa. Siitäkin kertyy lisärangaistusta. Ihan varmasti."
Tuosta asiasta olen osittain samaa mieltä. Signaali olisi silti saanut olla huomattavasti vahvempi. Ja tämä koskee yleensäkin väkivaltarikoksista langetettuja tuomiota, ei vain tätä yksittäistapausta.
"Niiltä jeesustelijoilta, joiden mielestä ko. poika ei olisi tehnyt tekoaan, jos Suomessa olisi voimassa kuolemanrangaistus, kysyn, mihin heidän ajatuksensa perustuu. Uskooko täällä joku todella siihen, että poika kiihkossaan tekoa tehdessään tarkasti mietti, pystyi miettimään, että "tää kannattaa tehdä nyt, kun en saa kun neljä vuotta posea; v:tu onneks Suomessa ei oo kuolemanrangaistusta, mut enhän mä tätä silloin tekiskään"? Tiedä sitten, mitä ihmeellistä ja sekaavaa hänen päässään on tuolla hetkellä pyörinyt, mutta minä kyllä uskon, että poika ei ko. tilanteessa miettinyt yhtään mahdollista rangaistusta, niin kuin ei valtaosa tappajista mieti. Itsepuolustusta lukuunottamatta ei kukaan surmaa toista normalissa mielentilassa, tilassa jossa teon seurauksiakin pystyisi käsittelemään selväjärkisesti."
Varmasti totta, että tappaja ei tekohetkellä kovinkaan usein mieti rangaistusta, mutta ennen tekoaan voi miettiäkin, ja tämä voi ainakin alitajuisesti vaikuttaa henkilön toimintaan. Lisäksi on huomioitava myös se, että Yhdysvalloissa kuolemaantuomitut henkilöt anovat lähes poikkeuksetta kuolemantuomion muuttamista elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi eli jotain pelottavaa kuolemiseen ilmeisesti heidänkin mielestään liittyy.
Ajatellaanpa täysin fiktiivinen tilanne. Joskus tulevaisuudessa kehitettäisiin laite, joka surmaa välittömästi sellaisen henkilön, joka on ensin itse murhannut toisen ihmisen. Kyseessä olisi siis eräänlainen välittömästi toimeenpantu kuolemanrangaistus. Jos tämä olisi mahdollista, uskon vahvasti, että henkirikostilastot romahtaisivat rajusti.
Perustan tämän puhtaasti siihen uskoon, että loppujen lopuksi aika harva haluaa kuolla. Tahdon sanoa tällä sitä, että ehkäpä kuolemanrangaistus ei toimi tarpeeksi vahvana pelotteena juuri sen vuoksi, että sen toimeenpaneminen käytännössä on todella hidas prosessi. Kaikki tietävät, että kuolemansellissä voi elämä jatkua hyvinkin 10-20 vuotta ennen kuin tuomio pannaan täytäntöön. Tämä siis tilanne Yhdysvalloissa.
"Tässä tulee elävästi mieleen yksi taannoisen Rooman sheriffi tv-sarjan jakso, jossa tuohon pienee Rooman kaupunkiin tuotiin tuomittavaksi kaksi poliisia Los Angelesin slummissa teurastanut mustaihoinen huumediileri, koska LA:ssa hän ei olisi voinut kaiken julkisuuden vuoksi enää saada puolueetonta oikeudenkäyntiä. Syytetyn puolustusasianajaja aloitti puheenvuoroonsa keskiluokkaiselle kokonaan valkoiselle jurylle jotensakin näin: "Älkää ajatelko, että minä en kyllä olisi tehnyt näin ja noin. Ette olisikaan. Te ette olisi joutuneet tuollaiseen tilanteeseenkaan.""
Tuo lienee yhdysvaltalaisen yhteiskunnan suurin ongelma, sitä tuskin kukaan asioihin vähääkään perehtynyt lähtee kiistämään.
"En kyllä millään jaksa uskoa siihenkään, että seuraava Lappeenrannan tai Savonlinnan raitilla 14-vuotiaan tytön kohtaava 15-vuotias poika tämän jälkeen ajattelisi, että "eihän siitä v:tu saa ku 4 vuotta, joten tästä vaan..." Uskooko joku muu todella näin? Kuten sanottu, nyt annettu tuomio oli selvä signaali muillekin. Tosin vastaavassa äkkiäsyntyvässä tilanteessa se lienee yhtä tehoton järjettömän teon estäjä kuin uhka 30 vuodesta vankilassa. Valitettavasti."
Ehkäpä ei, mutta onko mielestäsi oikein, että Eveliinan surmannut poika on vapaana kolmen vuoden kuluttua riippumatta siitä, onko hän ns. yhteiskuntakelpoinen? Tarkoitan sitä, että jos hän kykenee tuollaisen tekoon noin nuorena, on hyvä syy olettaa, että hänestä voi koitua ongelmia myös myöhemmin. Tämän takia vapauttaminen kolmen vuoden kuluttua kuulostaa aika hurjalta.
Tuomioita koskevat eriävät mielipiteet johtuvat aika usein siitä, että henkilöt näkevät vankilan ja rangaistusten tavoitteen eri tavoin. Joidenkin mielestä vankilan ensisijainen tehtävä on ns. kuntouttaa vangit yhteiskuntakelpoisiksi ihmisiksi. Itse taas en kuulu tuohon ryhmään.
Mielestäni vankiloiden (kuten kuolemanrangaistuksenkin) ensisijainen tehtävä on suojella muita ihmisiä rikoksen tehneeltä henkilöltä. Toissijaiset tehtävät ovat rankaiseminen ja kuntouttaminen yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi (jälkimmäinen ei tietenkään kuolemanrangaistuksen kohdalla).
Sanon jo tässä vaiheessa, että minulle on aivan turha tulla jauhamaan mitään siitä, kuinka kostonhimoinen olen, kun puhun rankaisemisesta. Siitä ei nimittäin todellakaan ole kohdallani kyse. Olen äärimmäisen rauhallinen henkilö, eikä ketään minulle läheistä ihmistä ole koskaan tapettu. Mielestäni rikoksen ja rangaistuksen on vain oltava suhteessa toisiinsa. Jokainen henkirikostapauskin on kuitenkin käsiteltävä tapauskohtaisesti. Kaikkia ei voi eikä saa lyödä samaan muottiin. On olemassa henkirikollisia, jotka kykenevät hyvinkin lyhyessä ajassa kuntoutumaan ja heille tulisi suoda mahdollisimman hyvät edellytykset siihen. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää myös ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että on olemassa myös henkirikollisia, joilla ei ole halua parantua ja joita ei voi kuntouttaa yhteiskuntakelpoisiksi. Tämä tosiasia tuntuu olevan joillekin hyvin vaikeaa myöntää. Kun tätä asiaa ei myönnetä ja yritetään jääräpäisesti kuntouttaa tätä yhteiskuntamme pohjasakkaa, viattomat sivulliset saattavat joutua kärsimään aivan turhaan. Valitettavasti.
Tulee kuitenkin myös muistaa, että nopeastikin kuntoutuvien on istuttava tietty aika, eli he eivät saa päästä pois heti kuntouduttuaan. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että teoilla on oltava hintansa ja se on myös oltava valmis maksamaan. Lähtökohdan tulisi olla se, että pidetään henkirikollista vankilassa mieluummin varmuuden vuoksi vähän kauemmin kuin se, että hänet lasketaan vapaaksi liian aikaisin, ja täten vaarannetaan sivullisten henki.