Erinomainen kirjoitus ja voin kyllä allekirjoittaa tuon. Esim. Hollannissa lakia on hyväksymisen jälkeen muovailtu ja sallii jo käsittääkseeni jälkiabortoinnin vammaisten vastasyntyneiden kohdalla. Eli Tuomaksen pelot vammaisten kohdalta ei ole ihan tuulesta temmattuja juttuja.
Loppujen lopuksi niin kauan kuin elinkelpoisten ja "ihmisiksi kehittyneiden" sikiöiden abortointi on sallittua, niin mitä eettistä eroa on hieman vanhempien vastasyntyneiden jälkiabortoinnilla? Toinen on toki ehtinyt syntyä, mutta ei muuten eroa kovin olennaisesti sellaisista sikiöistä, jotka voisivat periaatteessa jäädä eloon keskosina mutta jotka sitten abortoidaan. Lapsen vakavan vamman kohdallahan abortoinnin takaraja on 24 viikkoa, varhaisimmat eloonjääneet keskoset ovat olleet siinä 22 viikon kohdalla.
Ajatus vastasyntyneen vammaisen vauvan elämän lopettamisesta on tietysti kauhistuttava ajatus, mutta jos asiaa ajattelee, niin elävän ja kehittyneen mutta vammaisen sikiön tappaminen kohtuun on ihan samalla viivalla ja yhtä ikävä ajatus. Varhaisemman vaiheen sikiöiden aborttia voi vielä perustella sillä, että kyseessä on pieni solumöykky, jossa ei vielä ole mikään valmista tai järin tietoista, mutta jos kyseessä on "keskosikäinen" sikiö, joka siis voisi jäädä eloon niin sen elämän päättäminen on loppujen lopuksi tismalleen sama asia kuin vastasyntyneen elämän päättäminen. Kummallakin on jo elämä ja mahdollisuus jatkaa sitä, ja kummankin elämä lopetetaan ennenaikaisesti.
Tästä huolimattakin (eli suomeksi sitä, että ei kai murha-sanaa voi oikein välttää) olen kuitenkin taipuvainen siihen ajatukseen, että erittäin vaikeasti vammaisten ja elinajanodotteeltaan lyhyiden sikiöiden ja vauvojen kannalta voisi olla armeliaampaa lopettaa tuleva kärsimys heti alkuunsa. Lievät vammat ovat eri asia, mutta ei kukaan haluaisi syntyä ihmiseksi, jonka jokainen elinvuosi on silkkaa kärsimystä fyysisesti ja henkisesti ja ainoa, mitä elämällä on tarjottavanaan on muutama vuosi hoitolaitoksessa kunnes vihdoin kuolema korjaa.
Tästä tosiseikasta huolimatta minusta ei olisi kumpaankaan tekoon, ei abortoimaan pitkälle kehittynyttä sikiötä eikä murhaamaan vastasyntynyttä. Ylipäätään aborttien määrää tulisi saada vähennettyä rajusti, ei se ole mikään ehkäisykeino, eikä tietyn pisteen (viikkomäärän) jälkeen naisella ole enää oikeutta sanoa, että "päätän itse omasta kehostani", koska kyseessä ei ole enää pelkkä oma keho vaan myös jonkun toisen keho ja jonkun toisen elämä. Alkuvaiheessa vielä voi painaa paniikkinappulaa, mutta jos jonkun toisen sydän alkaa sykkimään ja aivoihin asennetaan käyttöjärjestelmää niin sitten on liian myöhäistä.
Tällä saa varmaan jonkun natsitohtorin leiman, mutta olen vladin kanssa samoilla linjoilla enkä pidä toivottavana, että esimerkiksi perinteiset kansantaudit ja vakavat sairaudet leviäisivät geenien myötä sukupolvelle toisensa perään ja kurjistaisivat tulevienkin ihmisten elämän. Tästä syystä kaipaisin lisääntymiseen jonkin sortin lisenssiä, jossa ensin selvitettäisiin pariskunnan muu kelpoisuus (toisin sanoen ei lapsilupaa millekään pedofiilille tai väkivaltaiselle alkoholistille) ja sitten kartoitettaisiin geenit. Jos kummallakin olisi vakava geneettinen vajavaisuus tai sairaus joka siirtyisi lapselle, niin sitten suositeltaisiin adoptiota.
Myös vammaisten lasten hyväksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen heidän vammojensa lieventämiseksi, olivat heidän vanhempansa mitä mieltä tahansa. Esimerkiksi täyskuurojen parissahan on välillä esiintynyt ilmiötä, jonka mukaan kuurous on "kulttuuria" ja kuurot vanhemmat ovat jopa kieltäytyneet leikkauttamasta lapsiaan, jotka saataisiin kuuleviksi, koska kuurouden poistaminen muka riistäisi heiltä heidän kulttuurinsa. Ei täyskuurous ole mikään kulttuuri, se on vammaisuutta ja rajoite siinä missä sokeuskin tai liikkumakyvyttömyys. Näissä tapauksissa yhteiskunnan pitäisi tehdä päätöksiä lapsien hyväksi heidän vanhempiensa tahtoa vastaan, koska lapsi itse ei kykene itsenäisesti päätöstä tekemään, eli lapset vain pakolla leikkaukseen ja muun yhteiskunnan pariin. Jos vanhemmilla on vamma, niin ei sitä pidä katkerana kostaa omille lapsilleen ja höpistä mistään vähemmistökulttuurista yhtään mitään.
"Rodunjalostus" tuo sanana mieleen Auschwitzin ja Mengelen ynnä muut mielisairaat hulluudet, mutta pitäisi silti selvittää millä kansalla on parhaat geenit mitäkin sairautta vastaan ja pyrkiä vähän sekoittamaan ja jalostamaan geenejä siten, että ei pääsisi muodostumaan umpiperä-henkisiä sukurutsaisia klaaneja, joissa kaikki ovat lopulta kaikille sukua ja kaikilla on diabetes, sydänvaivoja, verenpainetta, astma, korkea kolesteroli ja suvun vanhuksilla alzheimer, sikäli kun joku vanhaksi sattuu elämään. Tämä jalostus pitäisi vain tehdä porkkanalla eikä kepillä sekä pyrkiä seulomaan vaikeavammaiset sikiöt niin varhaisessa vaiheessa, että vaikeavammaisia lapsia syntyisi mahdollisimman vähän. Jos syntyisi, niin niistä pitäisi sitten huolehtia sivistyneen yhteiskunnan normien mukaisesti loppuun asti.
Henkilökohtaisesti toivon, että aikoinaan äitini pieneen syrjäiseen kotikylään olisi muuttanut parisataa vuotta sitten lauma kiimaisia hollantilaisia, jotka olisivat levittäneet geenejään vimmatusti ja vähän sekoittaneet geenipoolia.
