Centre Bell
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Entisaikojen TPS.
Kävin viime torstaina katsomassa hoitokodissa sairasta äitiäni. Hän sairastui 70 vuotiaana muistisairauteen vuonna 2014.
Monta vuotta hän sairasti kotona, jolloin isäni toimi hänen omaishoitajanaan.
3 vuotta sitten äitini tuli sairauden takia liikuntakyvyttömäksi ja siksi hänet siirrettiin hoitokotiin.
Kauaa ei mennyt, kun häneltä hävisi puhekyky. Lisäksi kädet ja jalat jäykistyivät niin, että hän ei pysty syömään vaan jonkun on häntä syötettävä. Hänet nostetaan päivittäin sängystä nosturilla pyörätuoliin ja samalla nosturilla taas pyörätuolista sänkyyn.
Nyt näyttää siltä, että päiviä, viikkoja tai kuukausia ei taida olla kovin paljoa jäljellä. Kukapa tuon jäljellä olevan ajan meistä tietää. Olen nähnyt äitini ennen viime torstaita viimeeksi ennen kuin koronakriisi alkoi. Sen jälkeen hoitolaitoksessa vierailu on koronan takia kielletty.
Nyt kun äitini on sirretty virallisesti sattohoitoon, häntä sai mennä katsomaan hoitokotiin, jossa hän on omassa huoneessaan. Äitini on vajaan vuoden aikana kuihtunut pelkäksi luunrangoksi ja kommunikoida hän ei edelleenkään osaa millään tavalla. Katse kyllä seurasi kun hänen luonaan vierailin, joten mahtoikohan hän tunnistaa minut? Sitä en tiedä, mutta todennäköisesti kyllä. Välillä silmät menivät kiinni ja naama vääntyi aivan kuin häntä olisi oikein kovin sattunut jostain. Sitä ei kukaan tiedä onko kipuja vai ei ja missä on jos on kun hän ei pysty kommunikoimaan.
Ainut mitä toivon on että hän pääsisi kivuistaan ja kärsimyksistään mahdollisimman nopeasti pois.
Jos minulta kysyttäisiin ja laki sallisi niin minä antaisin vapauttavan armollisen piikin vaikka heti.
Toivottavasti suomalaisilla päättäjillä olisi järkeä niin paljon, että suomessa armokuolema sallittaisiin jatkossa. Minä ainakaan en halua koskaan tuohon samaan tilanteeseen, missä äitini tällä hetkellä on. Siksi aionkin tässä ensi tilassa kirjoittaa itsestäni hoitotestamentin niin, että jos minä en enää itse pysty päättämään omista asioistani, niin minulle uskottu henkilö hoitaa minulle sen viimeisen piikin, sitten kun hän sen katsoo minun kannaltani sopivaksi hetkeksi.
Onhan tuo ihmisrääkkäystä pitää henkilö tuossa tilanteessa, missä esim. oma äitini tällä hetkellä on.
Jos kyseessä olisi eläin olisi se eläin lopetettu jo monta monta vuotta sitten.
Miksi ihmisen pitää kärsiä jonkun typerän ikivanhan lain takia, jota saamattomat päättäjät eivät pysty muuttamaan?
Monta vuotta hän sairasti kotona, jolloin isäni toimi hänen omaishoitajanaan.
3 vuotta sitten äitini tuli sairauden takia liikuntakyvyttömäksi ja siksi hänet siirrettiin hoitokotiin.
Kauaa ei mennyt, kun häneltä hävisi puhekyky. Lisäksi kädet ja jalat jäykistyivät niin, että hän ei pysty syömään vaan jonkun on häntä syötettävä. Hänet nostetaan päivittäin sängystä nosturilla pyörätuoliin ja samalla nosturilla taas pyörätuolista sänkyyn.
Nyt näyttää siltä, että päiviä, viikkoja tai kuukausia ei taida olla kovin paljoa jäljellä. Kukapa tuon jäljellä olevan ajan meistä tietää. Olen nähnyt äitini ennen viime torstaita viimeeksi ennen kuin koronakriisi alkoi. Sen jälkeen hoitolaitoksessa vierailu on koronan takia kielletty.
Nyt kun äitini on sirretty virallisesti sattohoitoon, häntä sai mennä katsomaan hoitokotiin, jossa hän on omassa huoneessaan. Äitini on vajaan vuoden aikana kuihtunut pelkäksi luunrangoksi ja kommunikoida hän ei edelleenkään osaa millään tavalla. Katse kyllä seurasi kun hänen luonaan vierailin, joten mahtoikohan hän tunnistaa minut? Sitä en tiedä, mutta todennäköisesti kyllä. Välillä silmät menivät kiinni ja naama vääntyi aivan kuin häntä olisi oikein kovin sattunut jostain. Sitä ei kukaan tiedä onko kipuja vai ei ja missä on jos on kun hän ei pysty kommunikoimaan.
Ainut mitä toivon on että hän pääsisi kivuistaan ja kärsimyksistään mahdollisimman nopeasti pois.
Jos minulta kysyttäisiin ja laki sallisi niin minä antaisin vapauttavan armollisen piikin vaikka heti.
Toivottavasti suomalaisilla päättäjillä olisi järkeä niin paljon, että suomessa armokuolema sallittaisiin jatkossa. Minä ainakaan en halua koskaan tuohon samaan tilanteeseen, missä äitini tällä hetkellä on. Siksi aionkin tässä ensi tilassa kirjoittaa itsestäni hoitotestamentin niin, että jos minä en enää itse pysty päättämään omista asioistani, niin minulle uskottu henkilö hoitaa minulle sen viimeisen piikin, sitten kun hän sen katsoo minun kannaltani sopivaksi hetkeksi.
Onhan tuo ihmisrääkkäystä pitää henkilö tuossa tilanteessa, missä esim. oma äitini tällä hetkellä on.
Jos kyseessä olisi eläin olisi se eläin lopetettu jo monta monta vuotta sitten.
Miksi ihmisen pitää kärsiä jonkun typerän ikivanhan lain takia, jota saamattomat päättäjät eivät pysty muuttamaan?
/img-s3.ilcdn.fi/7fd34beb6b44ba67191087805bd591629831525c58464ccac19ab417a094888a.jpg)
