Ei ole yksinoikeutta mutta on todella erikoista sanoa valtioriippuvuutta kannattavaa liberaaliksi, samoin yhtä tyhmää on sanoa liberaaliksi niitä jotka kannattaa liberaalia talouspolitiikkaa muttei anna yksilön olla se mitä hän haluaa.
Olen kanssasi samaa mieltä. Jos haluaa käyttää laveaa yleiskäsitettä ”liberaali”, niin silloin puhutaan vahvasti yksilönvapauksista ja nimenomaan suhteessa valtioon. Vaikka vihervasemmistolainen ajatusmalli saattaa tukea yksilöllisiä ilmaisunvapauksia, heidän asennoituminen asiaan on täysin totalitaristinen, ja järjestelmä jolla agendaa tavoitellaan on autoritaristinen.
Nyrkkisääntönä liberaali ihminen haluaa vähentää valtion kokoa ja lisätä yksilönvastuuta, ja autoritäärinen ihminen lisätä valtion kokoa ja vähentää yksilönvastuuta. Jälkimmäinen kuvaa yleensä vihervasemmistolaisia, vaikka kuinka paljon itse itseään liberaaleiksi mainostaisivatkin.
Tuo ajatus siitä, että joko kannattaa liberalistista talouspolitiikkaa tai on valtiojohtoisen "sosialismin" puolella, on täysin harhaanjohtava. Sosiaaliliberalismi on hyvin perinteinen ideologia, päivitetty versio viktoriaanisesta liberalismista, joka uskoi "sopimuksenvapauteen" 10v nokikolareiden ja tehtaanomistajien välillä.
Tässä olen jokseenkin eri mieltä. Sosiaaliliberalismi on minun mielestäni ollut aina vähän hähmäinen käsite, joka ei itsessään tarkoita oikein mitään - vähän kuin vasemmisto-oikeistolaisuus. Se on mielestäni enemmän jonkinlaista sentrismiä, joka näkee hyvät puolet sekä sosialismissa, että liberalismissa. Ja ymmärrän kyllä hyvin miksi tällainen suuntaus kehittyi. Liberalismi oli kuumaa kamaa 1800-luvun puolivälissä (Mill, Hobbes yms.), jonka takia monet ryhmittymät halusivat tulla yhdistetyksi siihen vaikkapa vain nimellisesti (muistelen tosin itse utilitarismiin tutustuessani, että mainitsemasi viktoriaaninen liberalismi hajosi lukuisiin eri ryhmiin joista esim. demokraattinen liberalismi oli yksi).
Liberalismilla on edelleen hyvä maine, siksi esimerkiksi Keskusta, Vihreät ja RKP väittävät olevansa sellaisia, mutta se on minun näkemykseni mukaan lähinnä populismia, sillä todellisuudessa jokainen näistä puolueista kaipaa vahvaa autoritaarista valtiota joko pitääkseen nykyistä "status quota" yllä, tai muuttaakseen sitä heidän mallinsa mukaiseksi. Kukaan ei halua vapauttaa mitään - ainakaan ydinideologiansa kautta.
Mutta palatakseni vielä sosiaaliliberalismiin, perustelen mielipidettäni sillä, että sosialisti haluaa hyvinvointipalveluiden kuuluvan yhteisön omistukseen, liberaali haluaa taas vapauttaa säätelyä ja yksityistää asioita. Jos on sitä mieltä, että paras vaihtoehto on jossain keskitiellä, niin sitten on ylipäätään turhaa määritellä itseään kummankaan näiden kautta. Sen takia minun on hyvin vaikea saada mitään kuvaa ihmisestä, joka sellaiseksi itsensä esittelee - muutoin kuin, että hän lienee jonkinlainen sentristi... jollaiseksi esimerkiksi itseni koen. Olen melkein koko elämäni ajatellut olevani itsekin jonkinlainen liberaali, mutta tarkemmin kun ajattelen, niin en ole. Tykkään siitä, että liberalismi ja sosialismi on hyvässä tasapainossa, niin kuin varmaan suurin osa kansasta (jotka eivät ole selkeästi joko sosialisteja tai liberaaleja), jonka takia osuvammat määritelmät löytyy ihan muualta.
Aasinsiltana tähän... Mielestäni Suomessa olisi tilausta kahdelle eri puolueelle;
Eläkeläisten puolue, eli puolue, joka oikeasti ajattelee eläkeläisten etua. Demarit taitaa nykyään kalastella itselleen eläkeläisten äänet halvalla populismilla, mutta ei demarit silti eläkeläisiä palvele, he palvelevat palkansaajien ammattiliittoja, jotka periaatteessa palvelevat työläisiä (tai ainakin ajattelevat niin). Eläkeläiset kaipaisivat heidän parastaan ajattelevaa edustajaa - ja nimenomaan pitkällä tähtäimellä, ei ainoastaan lyhytnäköisesti vaalien alla.
Toinen ja itselleni tärkeämpi puolue olisi Sentristi-puolue. Sellainen puolue, johon haarukoitaisiin fiksuja poliitikkoja, jotka eivät istu yhdenkään etujärjestön taskussa, ja olisivat siten vapaita palvelemaan koko Suomen etua. Kaikilla poliitikolla on toki omat näkemyksensä, mutta jos vahvasti ideologiset "yhden aatteen ihmeet" jäisi sieltä pois, se loisi pohjaa paremmalle yhteistyölle, sillä minusta jokaisella on puolueella on jotain fiksuja ajatuksia ja jotain vähemmän fiksuja. En tiedä miten tällainen toimisi, mutta veikkaan, etten ole ainoa joka parhaillaan tuskailee sillä ajatuksella, ettei tuolla ole yhtäkään puoluetta, jota tekisi mieli äänestää. Mieluummin äänestäisin ja antaisin vallan fiksuille avoimille ihmisille, jotka näkisivät asiat laajemmassa kontekstissa ja voisivat ostaa hyvät ajatukset kun törmäävät niihin.
Kun täällä selkeästi vallitsee monipuoluekulttuuri, niin olisi hyvä jos kaikki ryhmät olisi edustettuna. Ehkä silloin olisi enemmän valinnanvaraa vaalien alla hallitusta kasatessa, eikä tietyt puolueet pystyisi määrittelemään itselleen niin suurta hintalappua. Jos isoista puolueista virtaisi ääniä esim. eläkeläisille, niin ehkä tuosta kokonaisuudesta olisi helpompi muodostaa hallituksia. Ja sentristi-puolueen kysyntä olisi mielestäni kohdillaan tässä alati polarisoituvassa maailmassa, jossa yhteistyökyky olisi entistä enemmän tarpeen.