Minusta on ihan hyväkin, että Suomi ja suomalaiset joutuvat oikeasti kilpailemaan muun maailman kanssa. Kyllähän tässä maassa on jo pitkään päässyt aivan liian helpolla, siis keskimäärin.
Eikös se ole juuri se idea? Eikö yhteyskunnan tarkoitus ole tutottaa onnellisuutta ja hyvinvointia? Sehän ei tarkoita samaa kuin "taloudellinen menestys".. Vai luterilainen aenne ”otsasi hiessä” kunniaan?
Rahan määrän kasvaminen ei nosta ihmisten onnellisuutta enää tietyn rajan jälkeen. Suomessa tämä raja on ylitetty jo vuosikymmeniä sitten.
Mutta edelleen poliittista päätöksentekoa ohjaa BKT, eli puhdas talousmittari ja sillä muiden kanssa kilpaileminen.
ISEW tai GPI mittareiden käyttö auttaisi tekemään politiikkaa, jossa ihmisten tyytyväisyystaso nousisi.
kas "raha ei tuo onnea" pitää paikkaansa sen tietyn rajan jälkeen.
Soininvaara laskeskeli "Vauraus ja aika" kirjassa, mitä jos vaihtaisimme kasvun rahan sijasta aikaan?
Vuodesta 1985, jos olisimme käyttäneet tuottavuuden työnajan lyhentämiseen, olisimme mekaanisesti laskettuna voineet lyhentää työaikaa kolmanneksen. Tämä olisi mahdollistanut nelipäiväisen työviikon ja kolmen kuukauden vuosiloman.
No jos edes osa kaikesta tuottavuudesta olisi voinut vaihtaa työajan lyhentämiseen? Kahdenkymmenen vuoden aikana työn tuottavuus on teollisuudessa 2,5 -kertaistunut: kahdessa päivässä tehdään työ johon ennen meni koko viikko. Koko teollisuuden ala on kuitenkin vain kaksinkertaistunut, koska siellä tehdyt työtunnit ovat vähentyneet neljänneksen. Työntekijöiden määrä on puolestaan vähentynyt sadallatuhannella. Mitä parempi tuottavuus, sen vähemmän tarvitaan työntekijöitä.
Tilastot kertovat, ettei työaika ole kovin merkittävästi sadassa vuodessa muuttunut (vaikkakin on vaihteluakin ollut), mutta se jakaantuu nykyään epäoikeudenmukaisemmin. Työaika on kokonaisessa palkkatyössä lyhentynyt huomattavasti, mutta kokoaikatyötä tekee suurempi osa väestöstä naisten siirryttyä palkkatyöhön. Tämän lisäksi kotityöt odottavat kotona työpäivän päättymistä.
Työvoimatutkimusten mukaan Suomessa on meneillään kehitys, jossa korkeasti koulutettujen tosiasiallinen työaika pitenee ja vähän koulutettujen lyhenee.
Työnantajan vaatimukset, urakilpailu, työntekijän oletettu tai todellinen korvaamattomuus – ja myös mielenkiintoinen työ – ajavat hyväosaisia ankarampaan työntekoon – ja vähän koulutettuja pakotetaan epätyypillisiin työsuhteisiin. Tämä uusi ns. prekariaatti ihmisryhmä on pakotettu vajaatyöllisyyteen ja jatkuvaan epävarmuuden tilaan.
Soininvaara esittää kirjassa ratkaisuja nykytilaan. Työajan lyhentämisestä ja muista pitäisi päättää yhdessä, johtuen siitä kuinka koko yhteiskunta on kilpailuhenkisyyden läpi kyllästämä.
Mutta ei… Lisää liksaa ja kilpailukyky (BKT:lla) on kokoajan se tärkein asia.
Meikä ottasi mielellään palkankorotukset suoraan vapaa-aikana. 3% tänä vuonna tarkoittasi 4,8h kuussa vähemmän töitä. Kelpasi yksi vapaapäivä kahteen kuukauteen lisää ihan mainiosti. Eli viikko lisää lomaa vuoteen…