Lainataanpa omaa viestiä nyt kun Leopardit ovat lähdössä Ukrainaan:
Oma oletukseni on se, että kunhan tilanne vähän asettuu, niin yhdessä jos toisessakin maassa aletaan katsoa tarkemmin sitä, että jos aseita tarvitaan tositoimissa, niin saako niille täydennyksiä, a-tarvikkeita, varaosia, huoltoa ja muuta sellaista. En suoranaisesti hämmästyisi siitä, vaikka EU alkaisi puuhata jonkinlaista Schengenin kaltaista mekanismia aseiden toimitukselle, jotenkin niin, että EU-maista ostettujen aseiden toimitukseen riittäisi EU-tason päätös eli yksittäisten maiden päätöstä ei tarvittaisi.
Luulen, että Sveitsi sahaa vähän oksaansa aseteollisuudeltaan, ja muutenkin luulen, että kokonaisuudessaan tulee tarvetta arvioida uudelleen sitä, mistä kaikki aseiden komponentit ovat peräisin ja miten niiden toimitus taataan kriisissäkin.
Saksan lupa Leopardeille oli minusta odotettu, vaikka sitä on venytelty. Kuten olen aiemmin sanonut, niin en minä ole nyt vielä naulaamassa Saksaa munista kiinni lyhtypylvääseen, koska oma oletukseni on se, että tässä sodassa on paljon kulisseissa sellaista, mitä me median varassa päätelmiä tekevät emme tiedä.
Päätös on kuitenkin odotettu, koska ei Saksa oikeasti voi ottaa sellaista riskiä, että sen aseteollisuus ottaa osumaa siksi, ettei aseita sitten saakaan käyttää siihen tehtävään, mihin ne on tehty. Myös Sveitsillä tulee olemaan tämän asian kanssa painiskeltavaa.
Tällä hetkellä aseteollisuuden voittajia ovat Yhdysvallat ja Etelä-Korea. Tästä syystä odotan, että aikataululla X EU tullee ottamaan asevientisäännökset pöydälle. En osaa arvioida yksityiskohtia, mutta varmaan tulee jotain sen kaltaista, että kansallisvaltioiden päätösvaltaa koetetaan siirtää EU-tasolle, niin, että esimerkiksi EU-maan ostaessa aseita toisesta EU-maasta alkuperämaan oikeuksia rajoittaa asevientiä rajoitetaan ja että EU-maa hakee asevientilupaa ensisijaisesti EU:lta. Eli tullee jokin sellainen Schengen-sopimusta vastaava instanssi, yhteinen asehankitapooli, johon maat voivat liittyä ja johon liittymiseen liittyy Schengenin tavoin erilaisia ehtoja.
Miksi näin? Koska Ukrainan sota on avaamassa länsimaisille aseille aivan valtavat markkinat. Perinteisistä itäkaluston käyttäjistä uskon ainakin Intian alkaneen vakavasti harkita, että kannattaako sen varustautua Pakistanin ja Kiinan varalle itäisellä romuraudalla, vai koettaa saada aikaan asetoimitussopimuksia länsimaista.
Jo tähän saakka länsiaseilla on ollut suht kova maine maailmalla, koska toisin kuin esimerkiksi vaikkapa Kiinan aseteollisuus, länsiaseita on koeteltu taistelukentillä ympäri maailman. Nyt kun Neuvosto-Venäjän aseteknologia kohtaa länsiaseet Ukrainan "sotalaboratoriossa", niin arvattavasti monetkin maat ovat alkaneet uudestaan harkita sitä, mistä ne aseet kannattaa ostaa: länsimailta, Venäjältä vai Kiinalta?
Siksi niin Yhdysvallat, Saksa kuin Ranskakin tulevat kyllä aikataululla X viemään kaikenlaista kalustoa Ukrainaan, kunhan vain luottamus Ukrainan armeijaan on riittävän iso. Samasta syystä EU ottanee omat asevientisäännöksensä käsittelyyn päästäkseen "post-Ukraina" -markkinoille, jotka muuten saattavat jäädä Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean jaettavaksi.