Taas voisi ottaa esiin arpaonnen merkityksen ja ylipäänsä kisojen järjestelyt. Kaikki neljä välieriin selvinnyttä maata tuli kahdesta lohkosta (B ja C). Lisäksi kaksi ykköskoriin sijoitettua maata (Puola ja Ukraina) eivät selvinneet alkulohkostaan jatkoon. Puola oli lohkonsa viimeinen, Ukraina maalierolla kolmas.
UEFA:n päätös sijoittaa järjestäjämaat ykköskoriin on suuri syy siihen miksi kaksi lohkoa oli selvästi yli muiden. Lisäksi pientä arpaonnea, niin tuloksena oli kaksi kovaa ja kaksi selvästi heikkotasoisempaa lohkoa.
Otteluohjelmissakin on suuri ero. Välieräjoukkueiden ottelumäärissä päivää kohden on jonkin verran eroa. Välieräottelu on laskettu mukaan.
Portugali 5 ottelua, 18 päivää
Saksa 5 ottelua, 19 päivää
Espanja 5 ottelua 17 päivää
Italia 5 ottelua 18 päivää
Vielä pahemmaksi tilanne menee jos tarkastellaan asiaa pudotuspelien kannalta, oletuksena että joukkue menee finaaliin saakka.
Portugali 3 ottelua, 11 päivää
Saksa 3 ottelua, 10 päivää
Espanja 3 ottelua 9 päivää
Italia 3 ottelua 8 päivää
Erot kasvavat jo niin suuriksi että niillä on merkitystä. Urheilullisuus kärsii tällä systeemeillä jonkin verran. Ensimmäiseksi voisi korjata järjestäjämaiden laittamisen ykköskoriin. Ehkä voisi antaa +1 kori mutta ei mitään "neloskorissa, mutta koska järjestäjämaa, suoraan ykköskoriin". Ja sitten saadaan lohko B:n kaltaisia tappolohkoja, joissa on kolme kovaa maata.