Minusta meidän välittömin ongelmamme on euro-jäsenyys: euro ei yksinkertaisesti tule koskaan toimimaan, ellei euroalueesta tule aidosti keskusjohtoista liittovaltiota, jossa on myös reaalisesti yhtenäiset työmarkkinat. Eikä tämä vaihtoehto ole puhtaasti fyysisesti mahdollista (kielellisen ja kulttuurisen hajanaisuuden takia), eikä se ole myöskään poliittisesti mahdollista - meillä pitäisi olla yhtenäinen sosiaaliturva ja verotus, eikä mikään mahti maailmassa saa saksalaisia maksamaan työttömyysturvaa espanjalaisille.
No, voimme ehkä kuvitella melko dramaattisen EU:n hajoamisen kahteen kerrokseen, mikä jättäisi jäljelle paljon tiiviimmän euroalueen, mikä ehkä jotenkin toimisi tälläisenä liittovaltiona (vaikka suuria ongelmia tässäkin varmasti olisi työmarkkinoiden yhtenäisyyden suhteen). Ehkä Saksa+Ranska+Benelux+Itävalta+Suomi, (Britannia, Tanska ja Ruotsi varmasti kelpaisivat mukaan, mutta eivät tule). Siinäkin Suomi olisi pieni periferinen talousalue, jonka rakenne poikkeaa monelta osin ydinmaiden rakenteesta, eli riskejä olisi tällöinkin, mutta saksalaiset todennäköisesti suostuisivat maksamaan meille niitä työttömyyskorvauksia jne., etenkin jos ollaan ensiksi kiltisti suostuttu kuristamaan taloutemme henkihieveriin. Tässä on kuitenkin kaksi asiaa - ensinnäkin tälläistä hajoamista ei ole ollenkaan näköpiirissä: miten se tapahtuisi ja kuinka kauan sitä pitäisi odottaa? Toiseksi, olisimmeko tosiaan paremmassa asemassa kuin Ruotsi, Tanska ja Norja tälläisessä Saksan johtamassa liittovaltiossa, jonkinlaisena nöyrästi peesaavana Schleswig-Holsteinina?
Mielestäni meidän tulisi erota eurosta heti kuin siihen tulee tilaisuus - ja pyrkiä tiiviimpään yhteistyöhön muiden pohjoismaiden ja Britannian kanssa. Nykyisellään tämä valuvikainen, muotopuoli euro on jatkuva vaara pienelle periferiselle taloudelle, eikä näköpiirissä ole sen reaalista korjaamismahdollisuutta. Jäädäänkö vain odottelemaan ja luottamaan onneemme?