Olisitko sanonut saman vuonna 1942 niistä, jotka vastustivat silloista Saksa-johtoista Euroopan (ja maailman) integraatiopolitiikkaa? Tai olisitko sanonut saman virolaisille vuonna 1990, näiden myös toimiessa nurkkapatrioottisesti? Se, mitä tässä yritän sanoa, on että pelkkä integraatio sinänsä ei vielä ole hyvä eikä paha asia, paljon tärkeämpää on se miten, ja kenen ehdoilla se tapahtuu.
Puhun nyt nimenomaan talousintegraatiosta ja jätän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset aspektit kokonaan ulos. En siksi, etteikö ne olisi tärkeitä, vaan siksi, että ennen kaikkea tässä on kyse globalisoituvasta taloudesta.
Talousintegraatio tapahtuu markkinatalouden ehdoilla. Se, mikä on hyväksi saksalaiselle yritykselle, on myös hyväksi suomalaiselle yritykselle. Se mikä on mahdollisuus lissabonilaiselle yritykselle, on mahdollisuus myös reisjärveläiselle yritykselle.
Ajatellaan seuraavia skenaarioita:
- Keskikokoinen saksalainen yritys ostaa pienen, mutta innovatiivisen lieksalaisen yrityksen. Koska lainsäädännöllisesti ja byrokratian kannalta homma sujuu hienosti ja jouhevasti, saksalainen yritys investoi Lieksan tehtaaseen ja laajentaa sitä palkaten 15 työntekijää lisää taloon. Saksalainen yritys investoi Suomeen, toi tänne rahaa, työllisti epäsuorasti ja suorasti paikkakunnalla, jolla on suuria ongelmia. Miksi emme haluaisi tätä?
- Keskikokoinen saksalainen yritys ostaa pienen, mutta innovatiivisen lieksalaisen yrityksen. Saksalainen yritys haluaa laajentaa tehdasta, onhan lähellä Venäjä ja sikäläiset markkinat. Suomessa lupaprosessi on kuitenkin raskas, verotus ei ole mitenkään harmoniassa muun Euroopan kanssa ja juridiset poikkeavuudet aiheuttavat päänsärkyä. Uusi omistaja ei enää näe mahdollisuuksia Suomessa, lakkauttaa tehtaan ja keskittyy Venäjän markkinoihin Viron tehtaansa kautta. Miksi haluaisimme tätä?
- Suomalaisyritys näkee Puolassa erinomaisia kasvumahdollisuuksia. Puolassa on tulossa parlamenttivaalit ja gallupit osoittavat, että epämääräisen oloinen äärioikeistolaisten ja kiihkokatolisten koalitio olisi voittamassa. Suomalaisyritys pystyy kuitenkin turvallisin mielin investoimaan Puolan suurille ja kasvaville markkinoille, koska yritystoiminnan lainsäädäntö on harmoniassa muun Euroopan kanssa eikä se epäjohdonmukaisesti vaihtele vaalikausittain. Miksi emme haluaisi tätä?
- Suomalaisyritys näkee Puolassa erinomaisia kasvumahdollisuuksia. Puolassa on tulossa parlamenttivaalit ja gallupit osoittavat, että epämääräisen oloinen äärioikeistolaisten ja kiihkokatolisten koalitio olisi voittamassa. Suomalaisyritys jättää investoimatta, koska pelkää yhtäkkisiä ja radikaaleja toimintaympäristön muutoksia. Miksi haluaisimme tätä?
- Innovatiivinen pieni suomalaisyritys aloittaa viennin Saksaan, koska se on helppoa. Suunnitelmissa on myös perustaa sinne paja, koska se on helppoa. Miksi emme haluaisi tätä?
- Innovatiivinen pieni suomalaisyritys harmittelee, että sattuu olemaan suomalainen. Saksan markkinoilla kun volyymit ovat niin paljon suurempia. Olisi niin kiva olla saksalainen yritys. Miksi haluaisimme tätä?
***
Teen työtä kasvuyritysten parissa. Se on mielenkiintoista työtä ja tuntuu, että sillä työllä on oikeasti tarkoitus. Katson, että juuri kunnianhimoisissa, nuorissa yrityksissä on Suomen tulevaisuus. Meillä on tähän mennessä ollut valtionyritykset ja niiden idänkauppa. Sen jälkeen saatiin oikein onnenpotku, joka taisi pelastaa koko maan: Nokia. Nyt Nokian tähti on laskussa. Puhutaan uusista Nokioista. Emme me voi laskea sen varaan, että uusi, globaali megayhtiö nousee niemistämme, notkoistamme tai saarelmistamme ja pelastaa meidät. Ei, meidän tulevaisuus on ne innovatiiviset kasvuyritykset, jotka kansainvälistyvät (pakko, koska Suomi on liian pieni), tuovat verotuloja ja luovat työpaikkoja. Ne ovat niitä uusia nokioita. Mutta niitä tarvitaan monta ja niiden pitää kansainvälistyä.
Potentiaaliahan meillä on: Suomen innovaatiojärjestelmä on erinomainen ja valtiolliset bkt:een suhteutetut t&k menot ovat maailman toiseksi suurimmat. Meillä suomalaisilla on ollut vaan pikkiriikkisen verran ongelmia siellä tuotteistusprosessin loppupäässä: markkinoilleviennissä. Mutta se asia on korjattavissa. Asenne yrittäjyyttä kohtaan on tässä vanhastaan vuorineuvosvaltaisessa maassa viimeisen 10 vuoden aikana nopeasti parantunut. Se on myöskin aivan loistava asia.
Halutaanko me, että meidän yritykset ovat kilpailukykyisiä? Halutaanko me, että meillä on iskuetäisyys Eurooppaan? Halutaanko me, että Suomi on houkutteleva maa ulkomaisille investoinneille? Halutaanko me, että meidän innovatiiviset yrityksemme pääsevät helposti ja vähäisillä poliittisilla riskeillä Euroopan todellisille kasvumarkkinoille: Välimeren alueelle ja CEE-maihin? Halutaanko me jatkaa tätä kehitystä, jossa yrittäjän on ollut koko ajan helpompi harkita kansainvälistymistä ja toteuttaa se?
Vai halutaanko me, että tämä yritysten kasvua helpottanut kehitys päätetään tähän ja pistetään taas pystyyn se valuuttojen ja kauppaoikeudellisten eriäväisyyksien viidakko?
Minä en puolla jälkimmäistä. Eniten haittaa siitä olisi pienten maiden yrityksille. Siksi olen johdonmukaisesti puolustanut talousintegraatiota myös näinä vaikeina aikoina. Minä olen myös sitä mieltä, että eniten talousintegraatiosta ovat hyötyneet ja hyötyvät pk-yritykset - tämä koko ajan tärkeämmäksi muuttuva veronmaksajaryhmä ja työllistäjä. Suuryritykset pystyvät resurssiensa takia valuuttasekamelskan, muutaman sadan kilometrin välein vaihtuvat juridiset kiemurat ja poliittiset riskit handlaamaan paremmin.
Mutku Ruotsi!!!
Niin, Ruotsi ja Sveitsi ovat hyötyneet integraatiokehityksestä siinä missä mekin. Näissä kahdessa maassa lainsäädäntöä on synkronoitu euromaiden kanssa ja niissä on pidetty huolta siitä, etteivät ne jää investointiympäristönä jälkeen ja että heidän yrityksensä saavat tasavertaisen mahdollisuuden muiden kanssa. Tämähän on tietenkin toteutettu erilaisten bilateraalisopimusten kautta ja tottakai euromaat ovat järjestelyihin suostuneet, koska myös niille näistä järjestelyistä on ollut hyötyä.
Olisimmeko voineet jäädä Ruotsin tavoin eurosta ulos tai Sveitsin tavoin koko EU:sta ulos, hyötyä niistä taloudellisesti bilateraalisopimusten kautta? Varmasti olisimme. Mutta jos kaikki ajattelisivat samoin, mitään integraatiota ei olisi tapahtunutkaan ja mitään suotuisaa yhteismarkkinakehitystä ei olisi ollutkaan.
Nyt kontrolli petti, mutta se ei johtunut integraatiosta, vaan siitä, että integraatio ei vielä ollut tarpeeksi syvää. Yhteistalousalueella ei ollut valtaa kontrolloida. Tähän ratkaisu ei ole integraation päättäminen, vaan integraation jatkaminen ja syventäminen.