Ja tästä tulee lähtemään se dominefekti liikkeelle, ikävä kyllä.
No, katsotaan nyt mitä tässä keksitään. Politiikka on toistaiseksi osoittautunut tehottomaksi keinoksi hallita kriisiä. Näen oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: Joko hajotetaan koko paska tai keskitetään valtaa Brysseliin päätöksenteon selkeyttämiseksi ja tehostamiseksi. Tällä hetkellä Bryssel ei oikein uskalla eikä ehdo toteuttaa vaadittavia toimenpiteitä, kun ei ole aina ihan selvää, mihin sillä on mandaatti ja mihin ei. Turhaa kaksikerroksista poliittista sekoilua.
Ongelma on se, että Saksa, Suomi, Hollanti ym. vientiteollisuudeltaan vahvat EMU-maat, joiden talous on kunnossa, tarvitsevat valuuttaunionissa näitä heikompia maita, jotta valuutan ulkoinen arvo saadaan alas ja EU:n ulkoinen vienti vetää. Jos koko Etelä-Eurooppa irtautuu EMUsta, ei koko valuuttaunionista ole oikein kenenkään kannalta mitään hyötyä. Siksi en usko EMU:n osittaisen hajoamisen olevan minkäänlainen ratkaisu nykyisiin ongelmiin.
Kreikan ja Portugalin tilalle on helppo tilata vaikka Baltian maita tai Puola, mutta Espanjaa ja Italiaa ei oikeastaan voida korvata.
Enemmän meikäläistä hirvittää markkaan paluu kuin päätösvallan keskittäminen Brysseliin.