Pysytään selvyyden vuoksi Puolan ja EU:n suhteissa eikä käsitellä jotain teoreettista tilannetta sen ulkopuolella.
EU:n ja Puolan (ja Unkarin jne) osalta siis. EU:lla ei ole oikeutta puuttua toimintaan sinänsä, mutta EU:lla on oikeus ilmaista huolensa ja tutkituttaa, onko Puola EU:n jäsenenä hyväksyttyään ja allekirjoitettuaan EU:n periaatteet ja sopimuksen, noudattanut hyväksymiään periaatteita ja lakeja EU:n näkökulmasta.
Puolahan voi todeta, että emme ole noudattaneet ja emme aiokaan noudattaa, jolloin EU käynnistää sitä vastaan prosessin tai Puola lähtee itse. Kumpaakaan ei tapahdu, koska Puola saa apurahaa sen 25 mrd EU:n jäsenenä ja Unkarin ääni riittää estämään kovat toimet.
Mielenkiintoista tässä on se, mitä EU jatkossa tekee. Ja myös se, mikä on EU:n tulevaisuus, jos yksi tai useampi valtio rikkoo avoimesti EU:n periaatteita, harrastaa avointa syrjintää ja nostaa omat lakinsa EU:n lakien yläpuolelle vastoin allekirjoittamiaan sopimuksia. Johtaako tämä EU:n heikkenemiseen, jopa hajoamiseen nykymuodossaan ja palataan vapaakauppaan ja vapaaseen liikkumiseen, ei muuhun. Aika näyttää.
Eli tulemme tilanteeseen, missä EU:n vallanhimo alkaa ylittämään lopulta sen jäsenten sietokykyä ja jäsenet alkavat venyttämään omalta osaltaan toimintaa äärimmilleen, jotta näkevät mihin asti oma vaikutusvalta riittää.
Tietenkin tässä tapauksessa ero Saksalaisten pankkien roskalainoituksen tukemiselle on siinä, että Saksalaiset osasivat käyttää lakia ja järjestelmää hyväkseen kun Puolalaiset toimivat niin suoraan, ettei siittä pääse hyvällä imagolla läpi. Olisi sinänsä jännä tietää kuinka paljon tätä lainoitusta on ohjattu myös Puolaan ja Unkariin verrattuna Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan.