@Hiihtofani; ohessa muutama linkki siihen, mitä tapahtui. Norjan hallitus julisti 1960-luvulla maan mannerjalustan osaksi Norjaa. Öljyn poraustoiminta lisääntyi jyrkästi 1980- ja 1990-luvulla. Maa perusti öljyrahaston, jolle ohjataan tietty osa öljytuloista. Mitä tapahtui Suomessa 1980- ja 1990-luvulla? Liikasen-Kullbergin tarkan markan politiikka, lyhyt nousu ja historiallinen lama, jonka seurauksista kärsitään edelleen. Ilman EU:ta Suomi olisi ollut kauan sitten konkurssissa ja asuntolainasi korot olisivat noin 50 prosenttia vuositasolla. On ollut lottovoitto syntyä Norjassa.....
Norway’s petroleum history - Norwegian Petroleum
Om Oljefondet
Juurikin näin.
Näin wikiepdia vahvan markan politiikasta.
"Kovan markan politiikka (myös vahvan markan politiikka ja vakaan markan politiikka) oli keinotekoinen markan arvon korkealla pitänyt poliittinen linjaus, jossa Suomen markalle annettiin
kiinteä valuuttakurssi ja joka johti eräiden arvioiden mukaan
Suomen 1990-luvun alun lamaan. Kyseessä ei ollut pelkästään Suomea koskenut ilmiö, vaan
euroopanlaajuinen muoti-ilmiö.
Vakaan valuutan politiikkaa ajoivat tuolloin monet Länsi-Euroopan valtiot, mutta Suomessa siitä kehittyi keskeinen teesi valtion talouspolitiikalle.
90-luvun laman alkaessa Suomi oli mukana EU-maiden yhteisessä valuuttakokeilussa, joka ennakoi yhteisvaluutta euroa. Kaikilla kokeeseen osallistuneilla mailla oli omat kansalliset valuuttansa, mutta sidottuina toisiinsa
ecun (european currency unit) avulla. Ecu oli laskennallisen valuuttayksikkö.
1990-luvun talouslaman alettua Suomessa huomattiin, että markalle vuoden 1991 kesäkuussa tehty ecu-kytkös oli Suomen heikkeneviin talousoloihin sekä
rahoitustilanteeseen aivan liian vahva. Tällöin hyväksyttiin Suomen rahatalouteen eurooppalaisen
inflaation taso, joka oli Suomen silloisessa tilanteessa todellisuudessa aivan liian matala. Eräiden arvioiden mukaan (mm. Professori
Christian Bordes,
Bordeaux:n yliopistosta) kiinteän valuuttakurssin politiikka ei ollut ehkä kovin hyvin suunniteltu toimenpide vakaan hintakehityksen ja alhaisen inflaation saavuttamiseksi. Markan kytkentä Saksan markkaan oli ei-toivottava ja lisäksi se ei ollut ylläpidettävissä.
Sen sijaan mikäli markan olisi annettu heiketä, olisi se mahdollisesti pienentänyt laman vaikutuksia "pakottaen" Suomen
vaihtotasetta korjautumaan siten, että tuontihinnat nousisivat ja vientihinnat laskisivat. Markan heikkeneminen olisi myös samaan aikaan vähentänyt markan arvoon liittynyttä epäluuloa maailmalla.
Vahvan markan politiikkaa ajoivat etenkin
Suomen pankin johtaja
Mauno Koivisto, pankin johtokunnan jäsenet
Rolf Kullberg,
Markku Puntila sekä ministerit
Harri Holkeri ja
Kalevi Sorsa. Myötävaikuttamassa oli myös mm.
valtiovarainministeri Iiro Viinanen, joka ajoi vielä 1990-luvun alussa vahvaa markkaa "markkaa ei devalvoida" -lupauksellaan."
Kovan markan politiikka – Wikipedia
Niin kuin huomaamme vahvan markan politiikka oli eurooppalainen innoitus, mallia otettiin lännestä ja Euroopasta. Se oli eräänlainen esi-€uro vaihe. Siis eliitin tällainen eräänlainen €uro-kokeilu, jossa sivuvaikutuksena tämmöinen pienimuotoinen lama Suomessa. Mitäs näistä pienistä.
EU on tyhmien pikkuvaltioiden entisten itä-blokkityyppisten valtioiden järjestelmä. He kuvittelevat, että varallisuus tulee jostain pankista tai lännestä. Pankissa säilötään rahaa usein väliaikaisesti. Pankki itsessään ei tuota mitään varallisuutta.
Björn Wahlroos - vuoden mies. Rikastui 90-luvulla, kun ihmiset ottivat halpaa lainaa alhaisella korolla. Halpaa lainaa alhaisella korolla ottaneet ihmiset joutuvat vaikeuksiin - tiedämme jopa kuoleman tapauksia ja itsemurhia, mutta sen sijaan lainarahat valuivat Wahlroosin kaltaisen tahojen panamalaisille pankkitileille.
Ari Ojapelto: Björn Wahlroos - vuoden mies!
Norja on ymmärtänyt sen, että varallisuus tulee luonnonvaroista, ei mistään länsipohjaisesta byrokratista tai pankkimaailmasta. Onhan Norjalla muutenkin kielteinen kuva natsi-Saksasta(EU=natsi-Saksan idea) . TM:ssa he miehittävät Norjan.