Olet oikeassa, että talouden luonteeseen kuuluu tietty syklisyys ja lamoja tulee tulevaisuudessakin. Jos tästä käytetään nimitystä "jäävämätön yllätys", niin sen voi hyväksyä. Jos sitävastoin haluat sanoa, että talousjärjestelmä päätyisi vääjäämättömästi sellaiseen kriisiin, joka kontrolloituun säätelytalouteen siirtymiseen vaadittaisiin, niin silloin väite on tasoa "kommunismista seuraa vääjäämättömästi kansanmurha" (jälkimmäinen on itseasiassa jopa perustellumpi).
Jos olet tätä mieltä, niin haluatko tehdä profetuaalisen ennusteen, että millä aikajänteellä tämä voisi mielestäsi tapahtua?
Tahdon vain sanoa, että normilama, sijoituskuplasta julkisen velan kriisiksi leviävä, voi hyvinkin olla tällainen "radikaali" muutos. Kreikkalaiset ja Islantilaiset ovat jo järjestelmän kyseenalaistaneet. Niin kauan kun kauppojen hyllyllä on kaikkea, niin ei takuulla kiinnosta ketään, eikä sitä ymmärretä kuinka katoavaista asiat täällä rahatalousravintoketjun huipulla ovat.
Kun nyt kerran yllytät, niin heiteteään sitten stetsonista sellainen profetuaalinen ennuste, että kahta talouden tuplaantumista emme endogeenista rahaa tai (lähes) säätelemätöntä luotonlaajennusta enää katsele. Talouden kasvuvauhdista riippuu kuinka kauan tähän menee, mutta kolmen pinnan kasvulla se tarkoittaa 25-50 vuotta. Toki tämä vain läpällä, allekirjoitan täysin sen aiemman sanomasi, ettei sitä kukaan voi kovin perustellusti ennustaa millaista politiikkaa jatkossa tullaan tekemään. Viime lamastakin on vasta tosi vähän aikaa, mutta mitä tässä välillä onkaan tapahtunut? Nokian nousu ja tuho, jne.
Niin näyttää tekevän. Sen mikä ihmetetty on, että miten niinkin oleelliset asia kuin vakavaraisuussäännökset on jätetty käsittelemättä käytännössä kokonaan. Niihin on viitattu hyvin nopeasti todeten, vain että ovat oireiden hoitoa, mutta en ole samaa mieltä.
Jos lainaa saa antaa vain tietyn prosenttiosuuden suhteessa pankin omanpääoman määrään, niin miksei se muka hillitse lainaustoimintaa? Toki myös tarvetta on valvoa, että tätä säännöstelyä ei esim swapeillä kierretä ja lainoille voidaan muitakin rajoituksia asettaa (vaadittavien takauksien määrää, asunnonostajilta vaadittava oman rahoituksen määrää jne jne).
Eihän niitä jätetty käsittelemättä. Siinä islantilaispaperin sivuilla 29-30 annetaan viisi eri selitystä sille, miksi vakavaraisuusvaatimus on tehoton hillitsemään lainaustoimintaa.
Kova väite, joka on kuulostaa hyvin paljon sellaiselta myytiltä (tai olkiukolta), joita eräässä näkemässäni videossa kuvattiin.
Tätä varallisuuden keskittymisen astetta voidaan säädellä verotuksella, josta päättäminen on demokratiassa mahdollista.
Kova väite tai ei, mutta sille on hyvin selkeä antropologinen evidenssi. Esim. Sumerissa, Babylonian edeltäjässä, velat nollattiin aina uuden hallitsijan aloittaessa, eli muutaman kymmenen vuoden välein. Oli kätevämpää nollata velat kuin katsella velkaantumisen sosiaalisia seurauksia, eli väkivaltaa, muuttotappioita, jne. Tätä defaulttia kutsuttiin tuolloin "vapaudeksi", ja se on nykytiedon valossa termin ensiesiintyminen. Raamattu tuntee käsitteen "jubilee", joka tarkoittaa velannollaus- ja orjienvapautusvuotta.
Lähteenä maailman tiettävästi ainoa velkahistoriikki, David Graeberin Debt: The first 5000 years. Sieltä löytyy monta muutakin vastaavaa esimerkkiä ja sen perusteella saa oivan kokonaiskuvan yhteiskuntien ja taloudellisen toimeliaisuuden historiasta.
Koska olet toistuvasti vihjannut pitäväsi Youtube-videoista, niin tässä kirjailijan itsensä tunnin mittainen tiivistys opuksesta:
Authors@Google: David Graeber, DEBT: The First 5,000 Years - YouTube
Tämä koko termi "endogeeninen raha" on vähintään hämärä, enkä ole ainoa jolle se on sitä. Miten se poikkeaa myös tyhjästä luodusta 1500-luvun rahasta? Joku saisi tehdä kahden minuutin info-videon, jossa puuttaisiin tällaisten termien käyttöön.
Mikä ihmeen endogeeninen raha? | Roger Wessman
Tuolloin raha ei ollut sisäsyntyistä. Rahan määrää taloudessa määräsivät ulkoiset tekijät. Kultaseppä ei voinut lainata samaa kultakiloa eteenpäin 99 - ∞ kertaa. Tuskin edes viittä. Rahan määrä oli sidoksissa reaaliseen tuotantoon.
Nykypankit Euroopassa satasen talletuksen saatuaan saavat luoda 9900 euroa tyhjästä. Tai pikemminkin niin päin, että ne voivat ensin luoda 9900 euroa, ja hommata satasen keskuspankkirahaa varantotilille tiettyyn päivään mennessä, kuten Talousdemokratia kirjoittaa. Pohjois-Amerikassa mitään vähimmäisvarantovaatimusta ei käytännössä edes ole. Rahan määrään taloudessa vaikuttaa ainoastaan yritysten ja yksityishenkilöiden investointihalukkuus. Nykyään raha on sisäsyntyistä, endogeenista.
Rahoituksesta on tullut moninkertaisesti suurempi bisnes kuin kaikesta konkreettsesta yhteensä.
Tässä videossa sen seuraukset on selitetty niin esimerkillisesti, että suosittelen kaikkia katsomaan.
Rahoituskeinottelu ja nälkäongelma - YouTube
Wessman: "Mahdollisesti endogeenisuudella tarkoitetaan, että keskuspankkirahan ja kokonaisrahanmäärän suhde ei ole vakio. "
- Jokseenkin näin, en tosin tiedä enkä jaksa miettiä riittääkö tämä yksikäsitteiseksi määritelmäksi, tuskinpa.
Wessman: "Rajumpi väite olisi, että keskuspankin toimet eivät ollenkaan vaikuta kokonaisrahan määrää. Tätä tuskin kukaan vakavasti väittäisi."
- No jokseenkin näin se väite kuuluu. Tai täsmällisemmin "keskuspankin toimilla ei ole juuri vaikutusta kokonaisrahan määrään".
Edes keskuspankin setelipaino ei välttämättä lisää
kierrossa olevan rahan määrää lainkaan. Keskuspankkirahan lisääminen ei pakota yhtään agenttia investoimaan.
Talousdemokratian sivuilla sivu kertoo tämän rahan määritelmäksi suunnilleen noin:
"Pankki myöntää asiakkaalleen luoton, jonka jälkeen pankki lainaa keskuspankista tarvittavan määrän keskuspankkirahaa vähimmäisvarantovelvoitteen täyttämiseksi."
Miten keskuspankilla ei tällöin olisi kontrollia rahan määrään taloudessa?
Vastaavasti kun islantilaispaperin sivuilla 29-30 selitettiin, miksi vakavaraisuusvaatimus ei toimi tai toimii huonosti, sivuilla 30-31 selitetään miksi keskuspankin on käytännössä aina laskettava liikkeelle sama määrä keskuspankkirahaa kuin mitä liikepankit ovat synnyttäneet talletuspankkirahaa tyhjästä, eikä se siten voi kontrolloida liikkeelle laskemansa keskuspankkirahan määrää.*
Moderni rahatalousjärjestelmä perustuu siihen että keskuspankki toimii viimekätisenä lainaajana ja velan selvittäjänä, ja ainoa keino säilyttää tämä asema on laskea aina kaikki keskuspankkiraha jota kysytään.
* Keskuspankkien ainoa "ase" jolla voidaan välillisesti hieman kontrolloida rahan määrää on ohjauskorko, mutta kuten useat esimerkit 2000-luvultakin osoittavat, nousukaudella korkea korko ei estä luotonlaajentajia ylikuumentamasta taloutta, eikä taantumassa nollakorkokaan käynnistä investointeja.
Menee toistoksi, mutta kapitalismissa rahan määrän kasvattamisesta on tullut tavoite joka on ylittänyt ihmisten tavoitteet. Tässä vaiheessa Mesopotamiassa tai Israelissa nollattaisiin ja todettaisiin että "vapaus" on yhteiskunnan kannalta fiksuinta. Mutta ei, täällä lyödään himmeliä himmelin päälle että pyramidihuijaus kestäisi kasassa, vaikka jengiä kuolee.
