Tuskin kukaan väittää että olisi yhtä tai edes kahta pelastustietä taloudelle. Niin yksilön kuin yhteisönkin tulevaisuus ja talous on kiinni uudistumiskyvystä.
Jos kaikki on parin kortin varassa niin harvemmin sitä lopussa kiitos seisoo.
Sen sijaan, yhteistyö ja sopeutuvaisuus, muokattava tuoterepertuaari ja halu kehittää/kehittyä vievät eteenpäin. Niin sisä- kuin ulkomarkkinoillakin.
Ei olekaan pitkässä juoksussa olemassa mitään realistista "pelastustietä" niin kauan kun talous- ja rahajärjestelmä on luotu sellaiseksi, mikä se nykyisellään on ja mittava omaisuus & todellinen valta keskittyy n.10 %:lle ihmisistä koko maailmassa. Mukana voi toki oravanpyörässä sinnitellä mukautumalla erilaisiin olosuhteisiin ja työtehtäviin.
Kaikilla jaksoilla ja aikakausilla on ennemmin tai myöhemmin kuitenkin lopulta aina päätepisteensä tässä järjestelmässä, joka aiheuttaa myös maapallolla ihmisten välille kateutta, väkivaltaa ja sotia. Tekevät meidän poliitikkomme talouspäätöksissään niin tai näin, lopputulema on kuitenkin viime kädessä sama.
Jos taloutemme on päätetty todellista valtaa omaavien päätöksestä romahduttaa, niin se tullaan tekemään keinoja kaihtamatta. Pienenä maana Suomella ei ole pelotteena oikeastaan mitään sellaisia asioita, (ydinase, ohjusjärjestelmä, suuri armeija) millä tälläinen röyhkeys ja taloudellinen kuristaminen voitaisiin estää, kun omat poliitikkommekin ovat hyväksyneet toden-näköisesti osa lupauksilla palkkioista selkä seinää vasten tälläisen politiikan ja osa ideologisista syistä.
Erolla eu:sta ja rahaliitosta ottaen käyttöön oma rahayksikkö & eläkejärjestelmän täysremontilla ja palkkaerojen kaventamisella pystyisimme kenties yhtenäisenä kansakuntana muuttamaan vääjäämätöntä kulkua, mutta nykyjohtomme on päättänyt toisin. Tämä tosin vaatisi taistelua hajaantuneelta & lamaantuneelta kansalta ja tälläisessa skenaariossa asiaan sekaantuisi myös maailmanpoliisi USA. Islanti mm. valitsi toisen tien.