Kylläpä vituttaa tähän ketjuun palata.15 vuotta sitten raapustin parikymppisenä nöösipoikana aloitusviestin ja vaikka vasemman polven ACL peräkkäisinä vuosina reparoitiinkin, niin pitkän pätkän tässä sai kakkosdivarisählyjä ja muita pallopelejä hinkata ennen kuin tuli kilometrit täyteen.
Pari viikkoa sitten pienpeleillä kontaktin myötä kaatuminen ja hieman huonossa asennossa paska polvi edellä lattiaan. Ei suurempaa ensikipua, enemmänkin puujalkamainen tunnottomuus. Pari päivää oli aika könkkäämistä turvotuksen takia, mutta sitten lähti nesteet vähän kiertoon ja tuntuma parani. Hölkkäämään pystyi jo viikon päästä, mutta kovemmassa vauhdissa tuli sisäsivulle ikävä kipu. Fyssarin kanssa pohdittiin lievää sisäsidevammaa, mutta päätin kuitenkin kuvauttaa. Tulos oli aika karu:
- ACL poikki
- PCL revennyt
- sisemmässä sivusiteessä vaurio
- kierukassa vaurio
- bakerin kysta
- useampi irtoluupala nivelessä
- nivelpinnoissa jotain vauriota, mitä en osannut tulkata
- alkava nivelrikko ym.
Kuvaaja totesi, että "Enpähän ole hetkeen näin rouhittua polvea nähnyt." Sikäli erikoista, että viimeisen parin-kolmen vuoden aikana jalka ei ole vaivannut yhtään ja nytkin tosiaan kävin tällin jälkeen puntilla, pyöräilemässä ja kevyellä hölkällä tuen kanssa. Mutta kyllä tässä nyt taitaa olla kilometrit täynnä, tiistaina pitäisi mennä ortopedin pakeille kuulemaan että mitä on tehtävissä. Onko kellään kokemusta kolmannesta operaatiosta samaan polveen? Googlella löytyi lähinnä englanninkielisiä tarinoita ja kyllähän tuo melko pitkältä prosessilta kuulostaa, jos vanhat ruuvireiät pitää ensin luuduttaa umpeen ja sitten kuukausien päästä vasta uusi ACL paikalleen.
Nostan tämän ylös kun satuin huomaamaan, valitettavasti meidän monenkin kannalta. Mulla on toinen leikattu kolmesti, koitan kirjoitella huomenna tästä jos muistan. On kyllä karu tuo vahinkolista, voi perkele sentään:/
EDIT:
Tuosta kolmannesta leikkauksesta, itsekin sitä pidin jostain saamani epämääräisen tiedon mukaan lähes mahdottomana, mutta lopulta se oli muiden leikkausten kanssa miltei samanlainen operaatio.
Mullahan oli pitkään poikki eturistiside, joka petti nopeasti silloisten korjausten jälkeen. Meniköhän siinä välissä jo peräti kymmenen vuotta, kun pelit päättyi ja jalka jätettiin rauhaan. Nyt kun polvi tuntui löysältä eikä muksun kanssa kikkailuakaan voinut oikein harrastaa, niin kävin juttelemassa asiasta aiemmin leikanneen ortopedin kanssa ja muutama kontrollihan siinä meni ja tietenkin fysioterapiaa alkuun. Noh, olin lenkkeillyt ja käynyt salilla reenaamassa jalkoja joten sinällään fysio ei tuonut mitään uutta, ei sitä oikein tosissaan tullut itse otettuakaan. Päätöstä vain siirreltiin pariin otteeseen, lopulta sain kuitenkin itse vastata haluanko että leikataan.
Toki vasta aamuna, kun leikattavaa polvea ruksattiin tussilla minulle kerrottiin että katsotaan nyt ensin sinne polven sisään miltä näyttää, voidaanko oikeasti leikata. Ilmeisesti mitään yllättäviä esteitä ei ollut joten homma käyntiin.
Olin hereillä kun leikkaus alkoi, mutta kun siinä on niin kamala makailla niin pyysin jotain että saa torkuttua operaation yli. Meni jotain ehkä tunti kun aloin heräillä ja kysyin onko pian valmista, siinä vaiheessa hakattiin vieläkin vanhoja ruuvinkantoja paremmin esiin, ortopedi oli rikkonut kaikki "meisselit" yrittäessään vanhoja luutuneita ruuveja pois. Noh, sen jälkeen kaikki eteni kaiketi ihan hyvin ja olihan se lopulta melko pitkä leikkaus, mutta ihan hyvä siitä polvesta leivottiin. Aika hitaasti kyllä parani verrattuna aiempiin, onhan tässä toki tullut ikääkin liki tuplat ihan ensimmäiseen leikkaukseen verratuna.
Mutta joo, oman kokemukseni mukaan kolmas leikkaus on ihan mahdollinen, sillä lukumäärällä ei sitten lopulta olekaan niin väliä. Ei se mitään herkkua ole, mutta mieluummin otan tämän kuin vaikkapa hajonneet selät, mitä tutuilla ikätovereilla alkaa olla siellä täällä. Aikanaan armeijassa, ensin hajonnut vasen polveni saattaisi sisältää vähän vastaavan vikalistan kuin tuo sinun saamasi diagnoosi, polvi käytännössä pilattiin sotilassairaalassa ja sitä vatvottiin monta vuotta. Väkisin koitin sillä pelata "tärkeitä pelejä" ja muljahduksia ja rusauksia tuli liukuhihnalta, eipä paljon järki pakottanut päätä mutta minkäs teet. On se ainakin jämäkkä edelleen uusintaleikkauksen myötä mutta kipeytyy kyllä sieltä täältä lähes kaikessa touhussa. Liikkumattomuus on silti pahinta myrkkyä.
Lopetan nyt lätinät tähän, kukaan tuskin jaksaa lukea, taitaa mennä toistoksikin taas. Tsempit jatkoon, kaikille vammojen kanssa painiville!