En tarkoittanut, että poistaisi korvausvelvoitetta. Mutta puhutaan nyt vapaaehtoisista (yksityis)tapaturmavakuutuksista, joissa on usein jokin vakuutusmäärä käytettävissä yhtä tapaturmaa kohden. Tuo enimmäiskorvaus on usein asiakkaan itse valittavissa. Sovitaan, että se on asiakkaan valitsemana vaikkapa 8500 € / tapaturma.
Polvi paskaksi ja lääkärikäynnit, magneetti, leikkaus ja leikkauksen jälkeinen fysioterapia kustantaa vaikkapa 6000 euroa. iihan hatusta vedetty tuo summa, en tiedä todellisia kustannuksia.) Polvi kuntoon ja taas menoksi.
Jonkun ajan kuluttua sattuu uusi vahinko ja sama polvi samasta kohtaa (eturistiside) paskaksi. Vakuutusyhtiö voi katsoa, että se aiempi vamma on uusinut ja käsitellään tuosta "vanhasta" vammasta. Siten hoitokuluihin on käytettävissä enää 2500 €. Jos vakuutusmäärä oli täynnä jo ensimmäisen hoitojakson jälkeen, ei uusia kuluja korvata lainkaan, vaikka vamma sinänsä olisikin siitä vanhasta vammasta muutoin korvattava. Tästä syystä niissä vakuutusmäärissä ei kannata pihtailla ja saada pieniä säästöjä vakuutusmaksuihin.
Kiitos @MacRef. Viisastuin paljon.
Yleisempi kysymys: millasessa kondiksessa porukalla on ollut polvi 10 kk leikkauksesta? Vieläkö puolen vuoden jälkeen ootte käyneet kontrollissa tai fyssarilla?
Kylläpä vituttaa tähän ketjuun palata.15 vuotta sitten raapustin parikymppisenä nöösipoikana aloitusviestin ja vaikka vasemman polven ACL peräkkäisinä vuosina reparoitiinkin, niin pitkän pätkän tässä sai kakkosdivarisählyjä ja muita pallopelejä hinkata ennen kuin tuli kilometrit täyteen.
Pari viikkoa sitten pienpeleillä kontaktin myötä kaatuminen ja hieman huonossa asennossa paska polvi edellä lattiaan. Ei suurempaa ensikipua, enemmänkin puujalkamainen tunnottomuus. Pari päivää oli aika könkkäämistä turvotuksen takia, mutta sitten lähti nesteet vähän kiertoon ja tuntuma parani. Hölkkäämään pystyi jo viikon päästä, mutta kovemmassa vauhdissa tuli sisäsivulle ikävä kipu. Fyssarin kanssa pohdittiin lievää sisäsidevammaa, mutta päätin kuitenkin kuvauttaa. Tulos oli aika karu:
- ACL poikki
- PCL revennyt
- sisemmässä sivusiteessä vaurio
- kierukassa vaurio
- bakerin kysta
- useampi irtoluupala nivelessä
- nivelpinnoissa jotain vauriota, mitä en osannut tulkata
- alkava nivelrikko ym.
Kuvaaja totesi, että "Enpähän ole hetkeen näin rouhittua polvea nähnyt." Sikäli erikoista, että viimeisen parin-kolmen vuoden aikana jalka ei ole vaivannut yhtään ja nytkin tosiaan kävin tällin jälkeen puntilla, pyöräilemässä ja kevyellä hölkällä tuen kanssa. Mutta kyllä tässä nyt taitaa olla kilometrit täynnä, tiistaina pitäisi mennä ortopedin pakeille kuulemaan että mitä on tehtävissä. Onko kellään kokemusta kolmannesta operaatiosta samaan polveen? Googlella löytyi lähinnä englanninkielisiä tarinoita ja kyllähän tuo melko pitkältä prosessilta kuulostaa, jos vanhat ruuvireiät pitää ensin luuduttaa umpeen ja sitten kuukausien päästä vasta uusi ACL paikalleen.
EDIT:
Tuosta kolmannesta leikkauksesta, itsekin sitä pidin jostain saamani epämääräisen tiedon mukaan lähes mahdottomana, mutta lopulta se oli muiden leikkausten kanssa miltei samanlainen operaatio.
Mullahan oli pitkään poikki eturistiside, joka petti nopeasti silloisten korjausten jälkeen. Meniköhän siinä välissä jo peräti kymmenen vuotta, kun pelit päättyi ja jalka jätettiin rauhaan. Nyt kun polvi tuntui löysältä eikä muksun kanssa kikkailuakaan voinut oikein harrastaa, niin kävin juttelemassa asiasta aiemmin leikanneen ortopedin kanssa ja muutama kontrollihan siinä meni ja tietenkin fysioterapiaa alkuun. Noh, olin lenkkeillyt ja käynyt salilla reenaamassa jalkoja joten sinällään fysio ei tuonut mitään uutta, ei sitä oikein tosissaan tullut itse otettuakaan. Päätöstä vain siirreltiin pariin otteeseen, lopulta sain kuitenkin itse vastata haluanko että leikataan.
Toki vasta aamuna, kun leikattavaa polvea ruksattiin tussilla minulle kerrottiin että katsotaan nyt ensin sinne polven sisään miltä näyttää, voidaanko oikeasti leikata. Ilmeisesti mitään yllättäviä esteitä ei ollut joten homma käyntiin.
Olin hereillä kun leikkaus alkoi, mutta kun siinä on niin kamala makailla niin pyysin jotain että saa torkuttua operaation yli. Meni jotain ehkä tunti kun aloin heräillä ja kysyin onko pian valmista, siinä vaiheessa hakattiin vieläkin vanhoja ruuvinkantoja paremmin esiin, ortopedi oli rikkonut kaikki "meisselit" yrittäessään vanhoja luutuneita ruuveja pois. Noh, sen jälkeen kaikki eteni kaiketi ihan hyvin ja olihan se lopulta melko pitkä leikkaus, mutta ihan hyvä siitä polvesta leivottiin. Aika hitaasti kyllä parani verrattuna aiempiin, onhan tässä toki tullut ikääkin liki tuplat ihan ensimmäiseen leikkaukseen verratuna.
Mutta joo, oman kokemukseni mukaan kolmas leikkaus on ihan mahdollinen, sillä lukumäärällä ei sitten lopulta olekaan niin väliä. Ei se mitään herkkua ole, mutta mieluummin otan tämän kuin vaikkapa hajonneet selät, mitä tutuilla ikätovereilla alkaa olla siellä täällä. Aikanaan armeijassa, ensin hajonnut vasen polveni saattaisi sisältää vähän vastaavan vikalistan kuin tuo sinun saamasi diagnoosi, polvi käytännössä pilattiin sotilassairaalassa ja sitä vatvottiin monta vuotta. Väkisin koitin sillä pelata "tärkeitä pelejä" ja muljahduksia ja rusauksia tuli liukuhihnalta, eipä paljon järki pakottanut päätä mutta minkäs teet. On se ainakin jämäkkä edelleen uusintaleikkauksen myötä mutta kipeytyy kyllä sieltä täältä lähes kaikessa touhussa. Liikkumattomuus on silti pahinta myrkkyä.
Lopetan nyt lätinät tähän, kukaan tuskin jaksaa lukea, taitaa mennä toistoksikin taas. Tsempit jatkoon, kaikille vammojen kanssa painiville!
Mistä sulta napattiin jänne kolmannessa operaatiossa?
Leikkaus on edessä ylihuomenna. Olisi ollut jo 11.7, mutta kun oli tuo Italian matka heinäkuun puolivälissä, niin siirrettiin elokuun alkuun leikkausta. Vähän jännittää koska en ole koskaan missään leikkauksessa ollut, mutta kaippa tuo aika rutiinijuttu on niille ketkä näitä tekee.Noniin, tuonne vitutusketjuun avauduinkin viikonloppuna kun polvi otti vähän osumaa futispelissä. Tänään käyty magneettikuvissa ja huomenna sitten lääkäri soittaa, mutta ainakin magneetin jälkeen nopea analyysi oli hoitajan mukaan että ainakin se eturistiside on poikki. Huomenna selviää sitten miten hommat tästä etenee, leikkaushan siinä luultavasti luvassa luonnollisesti on.
Leikkaus on edessä ylihuomenna. Olisi ollut jo 11.7, mutta kun oli tuo Italian matka heinäkuun puolivälissä, niin siirrettiin elokuun alkuun leikkausta. Vähän jännittää koska en ole koskaan missään leikkauksessa ollut, mutta kaippa tuo aika rutiinijuttu on niille ketkä näitä tekee.
Joo en mä sinänsä epäile etteikö tuo leikkaus hyvin menisi, kaiketi tämä on ihan sellaista luontaista jännittämistä kun aiempaa historiaa leikkausten suhteen ei tosiaan ole. Tuosta kävelystä en tiedä, varsinaisesti kun en mikään atleetti ole vaan sanotaanko enemmänkin ns. "gotleetti".Hyvin se menee ja olet jaloillasi jo parissa päivässä. Niitä typerän tuntuisia liikeharjoituksia kannattaa tehdä heti, kun kipu sallii ja jatkaa senkin jälkeen, kun jalka jo sallii pelaamisen. Tulee paljon mukavammat liikeradat tulevaisuutta varten :)
Kyllä sen huomaa. Sattuu ja vihlaisee silleen sopivasti.Onko kellään kokemusta siitä että jos heti leikkauksen jälkeen polvelle kävisi jotain, eli tyyliin kiinnikkeet lähtisi irti tai vastaavaa? Olen tätä polvea nyt koukistellut ja venytellyt, ja jokaista pientäkin napsahdusta pelkään kuin ruttoa. Ei siellä varmasti siis mitään ole tapahtunut, mutta jos nyt jotain olisi niin sen varmaan tajuaisi aika selkeästi?
Näin varmasti. Autoon etupenkille meneminenkin on sellainen suoritus kun joutuu aika varovasti jalkoja liikuttelemaan siinä.Kyllä sen huomaa. Sattuu ja vihlaisee silleen sopivasti.
Sivuttaisesti tulevaa rasitusta todennäköisesti tai jokin yllättävän raskas polvilla nosto. Saattaa siinä vähän repeytyä. Eli varoo vähän hyppimistä ja muuta aktiviteettia jossa tulee nopeita hidastuksia tai kääntöjä. Jos seuraa kuntoutusohjeita ei pitäisi olla ongelmaa.Näin varmasti. Autoon etupenkille meneminenkin on sellainen suoritus kun joutuu aika varovasti jalkoja liikuttelemaan siinä.
Mitä tuolle käytännössä pitäisi sattua että se nyt heti alkuun uudestaan menisi?
Mitä tuolle käytännössä pitäisi sattua että se nyt heti alkuun uudestaan menisi?
No näin ajattelinkin. Tämä oli ensimmäinen leikkaus missä olen koskaan ollut, joten senkin vuoksi tässä on vähän turhan vainoharhainen olo. Leikkaus suoritettiin yksityisellä puolella eli Terveystalolla, joten luotan että siellä ortopedi hoiti homman kuten pitikin. Onneksi on vakuutukset kunnossa ja pääsin nopeasti tuonne leikkaukseen.Käytännössä tavallisella liikkeellä se ei mene rikki eli vaatii jonkinlaisen loukkaantumisen ellei ole sitten maailman huonointa tuuria tai leikkaus on epäonnistunut jotenkin.
Täällä potilas Gardemaister nyt 8kk ja viikko toistamiseen samaan polveen suoritetusta ACL -operaatiosta. On ollu melkosen pitkä kuntoutus mutta kyllä näyttää etureidetkin aika hyvälle! Tytöt tykkää.. Aloitin liikerataharjoittelun leikkausta seuraavana päivänä ja tein muutenkin kuntoutuksen eteen paljon ja tuntuu siltä, että tuosta tulee hyvä mutta vielä on matkaa. Onko veljillä hyviä vinkkejä liikeharjoitteluun? Olen käynyt uimassa 1x viikkoon ja tehnyt lihasmassaa kasvattavia harjoitteita 2x viikossa, sekä kulkenut pyörällä kaikki alle 10km matkat. Mitä vielä, juoksua? Luistelua? Minkälaisia tasapainoharjoitteita tiedätte?