Eturistiside napsahti poikki

[SeitsemäsPakki]

Nopeasti vain julkiselle puolelle jonoon, peruutusaikoja voi hyvällä tuurilla saada nopeastikin. Esimerkiksi joulun aika on sellaista, jolloin saatetaan perua leikkauksia ja jos on itse valmis silloin sairaalassa olemaan, niin mahdollisuus on hyvä.

Toinen mahdollisuus on, että etsit yksityiseltä puolelta hyvän ortopedin ja jonka tiedät työskentelevän myös julkisella puolella. Hyvällä tuurilla hän voi napata sinut leikattavakseen sinne puolelle. Tällä tavalla itse on käynyt. Vakuutus ei korvannut leikkausta, mutta ortopedi sattui itse työskentelemään Mehiläisen lisäksi julkisella puolella. Sain leikkausajan alle viikossa toiselta puolelta.

Itse tein myös näin olkapääleikkauksessa. Ensin julkiselle, josta käski tulla jatkotutkimuksiin yksityiselle (dextra) jossa oli myös töissä. Dextrasta laittoi lähetteen julkiselle leikkaukseen mallia kiireinen. Muutaman viikon päästä Sama ortopedi leikkasi minut julkisella. Yksityinen käynti maksoi joku 90€, mutta ohitin sillä 3kk jonon.

 

[MacRef]

Tapaturma on äkillinen ja odottamaton tapahtuma. Jos peruste on salibandyn pelaaminen vakuutusyhtiön puolelta korvauksen eväämiselle, se on kusetusta. Ei toki olisi ensimmäinen kerta kun tuota yrittävät.

Olet väärässä.

”Tavallisissa” tapaturmavakuutusissa tapaturma on ulkoisesta syystä tai tekijästä aiheutunut äkillinen ja odottamaton tapahtuma, joka aiheuttaa vamman. Sama myös työtapaturmalaissa. Noissa ns. lisenssi- / pelipassivakuutuksissa (Sporttiturva), mitä OP Vakuutus eri lajeihin myy, ei ole tuota ulkoisen tekijän edellytystä.

Jos siten polvensa loukanneella on normi tapaturmavakuutus, niin tapaturman edellytykset eivät ainakaan hänen täällä kertomansa mukaan täyttyneet.

Toki eri vakuutuksissa on erilaisia ehtoja ja määritelmiä, eikä oikeaa vastausta voi tietää kuin kuin ko. vakuutuksen ehdot lukemalla, mutta noin niin kuin yleisesti ottaen asia on noin, miten kirjoitin.

 

[Jani82]

Kiitos vastauksista. Joo ei näköjään tapaturmavakuutus kata, olisi pitänyt älytä kusettaa että astuin pallon päälle niin toi olis tapaturma niitten mukaan. Typerä systeemi.
Toivottavasti toi lähete vähän nopeuttaisi prosessia. Pitää muistaa vikistä sitten kuinka paljon tuo haittaa töitä. Haittaa kyllä oikeastikin, olen ammatillinen tukihenkilö, hankala kun suurin osa työkalupakista meni liikkuvuuden mukana.

Kannattaa asuinpaikasta riippuen vähän kysellä yksityisen puolen lääkäreiltä, että tekevätkö julkisella puolella myös hommia tai ylipäätänsä vähän selvittää missä on tietyissä leikkauksissa jonoja sen hoitopaikan kun saa valita.

Esim. Tamperella tiedän tapuksia, että on käyty leikkauksessa julkisella puolella Jämsässä ja alle kuukaudessa kun siellä ei ollut jonoja ja leikkaava lääkäri oli se yksityisen puolen kaveri.

 

[Roger Moore]

Itsellä meni kyllä viime vuonna polvileikkaus yksityisellä puolella ihan täysin vakuutusten piikkiin. Vamma sattui vapaa-ajalla höntsäfutista pelatessa, ja vahinkoilmoituksen tekemisen jälkeen ei liikoja kyselty tarkennuksia että mites se polvi nyt meni. Tosin siinä taisi myös matkavakuutukset auttaa, vammahan sattui Pieksämäellä ja kun asuu Kuopiossa eli yli 50 kilometrin päässä niin matkavakuutuskin on voimassa.

 

[NDT665]

Eipäs se ihan noin mene. Polviremppa sosiaalisessa maksaa vain 350 + 30 +30 euroa. Mistäkös tiedän? Rikkoontumisasteita voi tietenkin olla vaikka kuinka paljon.

 

[Mediakuutio]

Itse tein myös näin olkapääleikkauksessa. Ensin julkiselle, josta käski tulla jatkotutkimuksiin yksityiselle (dextra) jossa oli myös töissä. Dextrasta laittoi lähetteen julkiselle leikkaukseen mallia kiireinen. Muutaman viikon päästä Sama ortopedi leikkasi minut julkisella. Yksityinen käynti maksoi joku 90€, mutta ohitin sillä 3kk jonon.

Tuli selailtua ketjua kun samasta vaivasta on tullut nyt kärsittyä ja pakko tarttua nyt tähän vanhaan viestiin. Eli kävit ensin julkisella ja sitten samalla lääkärillä dextrassa, hinnasta päätellen ihan normaalin lyhyen vastaanottokäynnin. Dextrasta sitten lähete takaisin julkiselle ja siellä leikattiin. Miksi sama lääkäri ei laittanut suoraan julkiselta lähetettä leikkaukseen? Tuo yksityiseltä laitettu lähete menee julkisella puolella lähetekeskukseen ja sieltä sitten arvioivat tuon kiireellisyyden uudelleen eikä se mene automaattisesti tuon yksityisellä tehdyn lähetteen mukaan, eli olisit ihan yhtä nopeasti saanut ajan sillä julkisen puolen lähetteelläkin. Joten todellisuudessa näillä tiedoilla kyllä vaikuttaisi, että et ohittanut minkäänlaista jonoa kun kerran olit jo julkisella puolella hoidossa, vaan lääkäri koijasi sinulta 90€.

Tuota jonoa voi toki mahdollisesti silloin ohittaa jos käy heti yksityisellä vastaanotolla lääkärillä joka työskentelee sekä yksityisellä, että julkisella ja saa tuolta lähetteen leikkaukseen hyvin perusteluin. Tällöin siis ohitetaan tuo jono tuolle erikoislääkärin ensimmäiselle vastaanotolle joka kiireettömissä tapauksissa voi olla esim 2kk.

 

[Delter]

Täälläkin varmasti kokemuksia lihasrevähdyksistä monella, ja siksi kuntoutusvinkkejä kyselen.

Itsellä revähti/venähti takareisi reilu pari viikkoa sitten sählypelissä. Pienessä suunnanmuutoksessa vihlaisi, mutta sen verran jalka kantoi vielä, että pelasin muutaman vaihdon tilanteen jälkeen. Valitettavasti mitään ensihoitotoimenpiteitä (KKK jne.) en vammalle tehnyt, vaan pelin jälkeen istahdin niille sijoilleni bussin kyytiin kahdeksi tunniksi. Jotenka ihan parhaita lähtökohtia en paranteluun ole hankkinut.

Kipukohta on suoraan perspakaran ja reiden "liitoksessa" ja melko syvällä keskellä jalkaa. Iso alue ei ole kyseessä, mutta kohta sattuu olemaan juuri niillä main, jonka varassa tulee istuttua penkillä. Siksi tuo kipuilee edelleenkin, eikä ole oikeastaan ekan viikon akuutin kipuvaiheen jälkeen parantunut yhtään.

Kävely ja kevyt hölkkä luonnistuvat lähes ongelmitta, mutta jatkuvasti tuon kireyden/kivun tuntee reidessä. Etenkin istuessa tuo käy todella kiusalliseksi, mutta työn puolesta joutuu napittamaan päätteellä alvariinsa.

Kuinka tuota takareiden ja perseen aluetta pystyisi parhaiten kuntouttamaan ja venyttämään? Olen kevyillä painoilla tehnyt porrasnousuja ja takakyykkyä, mutta kunnollista venytyksen/rasituksen tunnetta en kipualueelle tunnu saavan. Onko esimerkiksi toimiva yhdistelmä lämmitellä lihas ensiksi askelkyykyillä ja siirtyä sen jälkeen venyttämään takareittä tai pehmittämään sitä jumpparullalla?

 

[douppi]

Täälläkin varmasti kokemuksia lihasrevähdyksistä monella, ja siksi kuntoutusvinkkejä kyselen.

Itsellä revähti/venähti takareisi reilu pari viikkoa sitten sählypelissä. Pienessä suunnanmuutoksessa vihlaisi, mutta sen verran jalka kantoi vielä, että pelasin muutaman vaihdon tilanteen jälkeen. Valitettavasti mitään ensihoitotoimenpiteitä (KKK jne.) en vammalle tehnyt, vaan pelin jälkeen istahdin niille sijoilleni bussin kyytiin kahdeksi tunniksi. Jotenka ihan parhaita lähtökohtia en paranteluun ole hankkinut.

Kipukohta on suoraan perspakaran ja reiden "liitoksessa" ja melko syvällä keskellä jalkaa. Iso alue ei ole kyseessä, mutta kohta sattuu olemaan juuri niillä main, jonka varassa tulee istuttua penkillä. Siksi tuo kipuilee edelleenkin, eikä ole oikeastaan ekan viikon akuutin kipuvaiheen jälkeen parantunut yhtään.

Kävely ja kevyt hölkkä luonnistuvat lähes ongelmitta, mutta jatkuvasti tuon kireyden/kivun tuntee reidessä. Etenkin istuessa tuo käy todella kiusalliseksi, mutta työn puolesta joutuu napittamaan päätteellä alvariinsa.

Kuinka tuota takareiden ja perseen aluetta pystyisi parhaiten kuntouttamaan ja venyttämään? Olen kevyillä painoilla tehnyt porrasnousuja ja takakyykkyä, mutta kunnollista venytyksen/rasituksen tunnetta en kipualueelle tunnu saavan. Onko esimerkiksi toimiva yhdistelmä lämmitellä lihas ensiksi askelkyykyillä ja siirtyä sen jälkeen venyttämään takareittä tai pehmittämään sitä jumpparullalla?

Mä sanoisin niin, että nyt kun tuolla on selkeästi pienehkö venähdys käynyt, niin älä venytä sitä ollenkaan, ja pidä treenistä 1-2 viikon tauko. Kylmähoitoa joka ilta vaikka 2 x 20min. Itse hoidin sillä pakkasessa kylmetettävällä (tai mikrossa lämmitettävällä) pitkulaisella pussilla, jossa jotain kevyitä rakeiden tyyppistä sisällä. Aseta se himassa niin, ettet laita koko painoa sen päälle, vaan joku matalahko tyyny kantapään alle, ja sit asettelet sen siihen perseen ja takareiden kohdille kipualueelle. Saat sen pienellä kikkailulla kyllä tuottamaan tarpeeks kylmää siihen. Ja jos mahdollista töissä istua vaikka 20-30% vähemmän hetken aikaa niin tee se. Selälle epäergonominen asento ei tee hyvää, mutta voit vaikka viikon nyt vähän istua enemmän toisella kankulla, et rampaudu siitä. Toinen pakara voi vähän väsyä, mutta palautuu sitten kun ergonomia normaali taas.

 

[SeitsemäsPakki]

Suurin virhe on näissä revähdyksissä ja repeämissä se, että vaurioitunutta kohtaa venytetään jolla vain lisätään vamman vaurioita.

 

[Delter]

Mä sanoisin niin, että nyt kun tuolla on selkeästi pienehkö venähdys käynyt, niin älä venytä sitä ollenkaan, ja pidä treenistä 1-2 viikon tauko. Kylmähoitoa joka ilta vaikka 2 x 20min. Itse hoidin sillä pakkasessa kylmetettävällä (tai mikrossa lämmitettävällä) pitkulaisella pussilla, jossa jotain kevyitä rakeiden tyyppistä sisällä. Aseta se himassa niin, ettet laita koko painoa sen päälle, vaan joku matalahko tyyny kantapään alle, ja sit asettelet sen siihen perseen ja takareiden kohdille kipualueelle. Saat sen pienellä kikkailulla kyllä tuottamaan tarpeeks kylmää siihen. Ja jos mahdollista töissä istua vaikka 20-30% vähemmän hetken aikaa niin tee se. Selälle epäergonominen asento ei tee hyvää, mutta voit vaikka viikon nyt vähän istua enemmän toisella kankulla, et rampaudu siitä. Toinen pakara voi vähän väsyä, mutta palautuu sitten kun ergonomia normaali taas.

Tuota kylmähoitoa täytyy kokeilla. Olen elänyt siinä uskossa, että kylmä on paras lääke vamman satuttua, mutta jälkihoitoon lämpö on paras lääke. Mutta jos sulla on positiivisia kokemuksia kylmäkäsittelystä, niin otetaan se agendalle pariksi viikoksi.

Eipä ole vastaavista lihasvammoista historiaa ollenkaan, joten siksi tietous hoitokeinoista huono. Ainoastaan erinäisten tällien ja vääntymisten suhteen on sitten hoidateltu ties mistä.

Uskon, että tämä parantumisen tyssäys ekan viikon jälkeen johtuu tuosta surkeasti hoidetusta ensihoidosta. Jääpussia ei ollut silloin heti saatavilla, ja tuskinpa se kahden tunnin istunto bussin kyydissä teki vauriolle kauhean hyvää. Toivottavasti tästä ajan kanssa alkaa toipuminen vauhdittua, koska perin kiusallinen ja rajoittava vaiva on kyseessä. Pallokentille ei tee yhtään mieli mennä kokeilemaan, vaikka muutoin arkipäiväisessä liikkumisessa ei kauheita ongelmia olekaan. Istumista joutuu väkisin jaksottamaan ja varailemaan painoa aina milloin minnekin.

 

[Pekko Pelikaani]

Ihan ensimmäisenä lähtisin haastamaan tuon vakuutusyhtiön päätöksen. Jos sulla siis on urheilun kattava tapaturmavakuutus. Ihan selkeestihän kuvauksessasi on yksittäinen yllättävä tapahtuma, jossa ristiside katkesi.

Leikkaukset yksityisellä maksaa karvan alle 10 000 euroa, esim. mulla viimeisin leikkauspäivä maksoi 7000€ ja siihen sitten magneetit + 15 fyssaarikäyntiä + 5 lääkärikäyntiä päälle.

Jos kuitenkaan vakuutus ei korvaa tuota ja joudut julkista käyttämään, niin varaudu siihen, että vielä ensi syksyny et salibandyä pelaa. Kontaktiurheiluja saa alkaa harrastamaan noin 9 kuukautta leikkauksen jälkeen ja siihen päälle usean kuukauden jonot.

Meillä tytöllä meni eturistiside polvesta säbässä poikki lokakuu alkua. Vahingoksemme luotimme alkuun liikaa julkisen puolen osaamiseen. Julkisen ortopedi totesi lokakuu lopussa kokeilemalla ja röntgenkuvien perusteella että kaikki ok.

Tyttö harjoittelemaan/ kuntouttamana varovasti jalkaa. Pelasi muutaman pelinkin ”puolivaloilla”. Joulukuu alussa polvi ei ollut oikein tullut hullua hurskaammaksi niin yksityiselle yleislääkärille joka heti totesi että polvi ei ole ok ja lähte magneettiin. Siitä sitten kuvat joissa näkyi että eturistiside poikki ja joulun aika odoteltiin vakuutusyhtiö laskutuslupaa.

Erinäisistä syistä leikkaus vasta helmikuu alussa. Pelannutkin tammikuulla pari turnausta polvivahvalla teipillä. Ortopedi ja fyssari sanovat että ei sieltä lisää mene rikki. No kohta puukkoa ja 6 kk totaali palloilukielto ja kohti ensi kautta.

Ps onneksi tyttö ehtii ennen puukkoa vielä pelaamaan viikonloppuna pari peliä .

 

[MadMike]

Täälläkin varmasti kokemuksia lihasrevähdyksistä monella, ja siksi kuntoutusvinkkejä kyselen.

Itsellä revähti/venähti takareisi reilu pari viikkoa sitten sählypelissä. Pienessä suunnanmuutoksessa vihlaisi, mutta sen verran jalka kantoi vielä, että pelasin muutaman vaihdon tilanteen jälkeen. Valitettavasti mitään ensihoitotoimenpiteitä (KKK jne.) en vammalle tehnyt, vaan pelin jälkeen istahdin niille sijoilleni bussin kyytiin kahdeksi tunniksi. Jotenka ihan parhaita lähtökohtia en paranteluun ole hankkinut.

Kipukohta on suoraan perspakaran ja reiden "liitoksessa" ja melko syvällä keskellä jalkaa. Iso alue ei ole kyseessä, mutta kohta sattuu olemaan juuri niillä main, jonka varassa tulee istuttua penkillä. Siksi tuo kipuilee edelleenkin, eikä ole oikeastaan ekan viikon akuutin kipuvaiheen jälkeen parantunut yhtään.

Kävely ja kevyt hölkkä luonnistuvat lähes ongelmitta, mutta jatkuvasti tuon kireyden/kivun tuntee reidessä. Etenkin istuessa tuo käy todella kiusalliseksi, mutta työn puolesta joutuu napittamaan päätteellä alvariinsa.

Kuinka tuota takareiden ja perseen aluetta pystyisi parhaiten kuntouttamaan ja venyttämään? Olen kevyillä painoilla tehnyt porrasnousuja ja takakyykkyä, mutta kunnollista venytyksen/rasituksen tunnetta en kipualueelle tunnu saavan. Onko esimerkiksi toimiva yhdistelmä lämmitellä lihas ensiksi askelkyykyillä ja siirtyä sen jälkeen venyttämään takareittä tai pehmittämään sitä jumpparullalla?

Kirjoita googleen Askling hamstring protocol ja nappaat ekan ei tieteellisen linkin auki. Siellä kuvien ja toistosapluunan kanssa takareiden akuuttivamman kuntoutusohjelma parhaan tieteellisen tiedon mukaan.

Kyllähän siinä venytystä tulee. Vammatyyppisi on ns tanssijan takareisi eli jonkinlainen venytyksestä tuleva korkea kuorma aiheuttaa tuonne lihasten yläkiinnitykseen repeämän. Jos hölkkä onnistuu jo nyt niin hyvin kuntouttamalla voit olla kuukauden päästä ok.

 

[Kumielvis]

Tiistaina mulle tehtiin uusi acl. Leikkaus meni selkäydinpuudutuksella, olisin kyllä toivonut nukutusta ihan vaan kun en ole varhaislapsuuden jälkeen sitä kokenut. Leikkauksen loppupuolella huomasin että varpaat liikkuu taas ja kiristysside rupesi koskemaan, meinasi tulla pieni hätä mutta onneksi sain nopeasti tippaan uudet mömmöt.

Mulla on pohje ihan perkeleen kipeä heti jos nousen pystyasentoon. Tuntuu vähän samalta kuin lihaskramppi, koko pohjelihas on kireä ja koskee. Polvi on myös todella turvoksissa mikä nyt ei ole ihme. Tuo pohjekipu vähän ihmetyttää mutta toisaalta koko pohje on myös mustelmilla.

Osaatteko palstatoverit sanoa yhtään että kauanko tätä kipuvaihetta kestää? Pää hajoaa tähän sängyssä makaamiseen aika pahasti jo nyt.

 

[DTremens]

Tiistaina mulle tehtiin uusi acl. Leikkaus meni selkäydinpuudutuksella, olisin kyllä toivonut nukutusta ihan vaan kun en ole varhaislapsuuden jälkeen sitä kokenut. Leikkauksen loppupuolella huomasin että varpaat liikkuu taas ja kiristysside rupesi koskemaan, meinasi tulla pieni hätä mutta onneksi sain nopeasti tippaan uudet mömmöt.

Mulla on pohje ihan perkeleen kipeä heti jos nousen pystyasentoon. Tuntuu vähän samalta kuin lihaskramppi, koko pohjelihas on kireä ja koskee. Polvi on myös todella turvoksissa mikä nyt ei ole ihme. Tuo pohjekipu vähän ihmetyttää mutta toisaalta koko pohje on myös mustelmilla.

Osaatteko palstatoverit sanoa yhtään että kauanko tätä kipuvaihetta kestää? Pää hajoaa tähän sängyssä makaamiseen aika pahasti jo nyt.

Ottivatko ne sen jännesiirteen pohkeen vai reiden puolelta? Jos pohkeesta niin ei varmaan kovin ihme jos on verenpurkaumaa ja kipeänä... Toki muutenkin tuosta kuvailemastasi verenpurkaumasta se kipu voi tulla, sielä on painetta. Yksilöllistähän se kivun kanssa on, viikossa kahdessa pitäisi kyllä jo turvotus laskea, verenpurkaumat sulaa ja tehdyt reiät umpeutua niin että niistä johtuvat kivun alkavat helpottamaan. Mutta yksilöllistä, itselläni oli aikanaan niin iso polviremontti että kauan ja en pelkkään ACL operaatioon osaa sanoa mitään.

 

[Pekko Pelikaani]

Tiistaina mulle tehtiin uusi acl. Leikkaus meni selkäydinpuudutuksella, olisin kyllä toivonut nukutusta ihan vaan kun en ole varhaislapsuuden jälkeen sitä kokenut. Leikkauksen loppupuolella huomasin että varpaat liikkuu taas ja kiristysside rupesi koskemaan, meinasi tulla pieni hätä mutta onneksi sain nopeasti tippaan uudet mömmöt.

Mulla on pohje ihan perkeleen kipeä heti jos nousen pystyasentoon. Tuntuu vähän samalta kuin lihaskramppi, koko pohjelihas on kireä ja koskee. Polvi on myös todella turvoksissa mikä nyt ei ole ihme. Tuo pohjekipu vähän ihmetyttää mutta toisaalta koko pohje on myös mustelmilla.

Osaatteko palstatoverit sanoa yhtään että kauanko tätä kipuvaihetta kestää? Pää hajoaa tähän sängyssä makaamiseen aika pahasti jo nyt.

Meidän 14v tytölle tehtiin uusieturistide. 3 päivää leikkauksesta lopetti isoimmat kipulääkkeet ja viikon söi buranaa.

 

[Kumielvis]

Kiitos vastauksista!
Vaakatasossa ei tosissaan kipuja ole, vaan turvonneesta polvesta valuu noi kivut mustelmapohkeeseen pystyasennossa. Kylmäkohokompressio käytössä:)
Eiköhän tuo siis pian rupea helpottamaan. Pitäisi vaan malttaa olla (ja nauttia saikun tarjoamasta levosta), paikoillaan oleminen ei ole helppoa mulle.

 

[Mehilas]

Löysinpäs tälläisen ketjun täältä. Tosiaan eturistiside napsahti itseltäni poikki ja leikkauksesta on nyt tasan kolme viikkoa ja tänään oli ensimmäinen fysiokäynti.

Hieman tässä nyt viimeisen viikon aikana ollut ajatuksia, että onkohan takapakkia tullut. Turvotusta ei ole, mutta polvi paukkuu ja välillä jostain liikkeestä tulee kipua ihan niinkuin silloin, kun eturistiside meni poikki.

Fysiolla tänään pystyin kuitenkin tekemään kohtuu hyvin liikesarjoja ilman isompia kipuja. Onkohan ihan normaalia, että polvi paukkuu ja jonkulaiset ehkäpä äkkinäiset liikkeet saavat polveen kipua vähän samankaltaista niinkuin ennen leikkausta.. hmm..

 

[Roger Moore]

Joo, viikonloppuna tuli hieman kyllä pääsiäistä juhlittua ja juurikin nestettä kertyi taipeeseen jonkuverran eli ei tässä taida syytä olla paniikkiin.

Kyllä se fyssari varmaan tietää kun tunnustelee jos siellä jotain pahempaa on. Toki ei sekään mikään teräsmies ole joka näkee ihon läpi, mutta varmasti osaa kuitenkin arviota antaa. Paukkuminen voi olla ihan normaalia myös, itsellä kuului jalasta välillä sellaista huonosti rasvatun saranan vinkumista kun tiettyjä liikkeitä teki. Fyssari sanoi että ei tuossa mitään ongelmaa ollut ja sanoi että tavallaan jopa ihan hyvä että siellä jotain kuuluu.

Kipu on varmaan aika yksilöllistä, itsellä ei käytännössä niiden leikkauksen jälkeisen parin-kolmen päivän jälkeen mitään kipua ollut. Kunhan vaan tekee fyssarin neuvomia harjoitteita kuten pitää niin jalan saa kyllä kuntoon. Itsellä tuo vasemman polven eturistiside pamahti kesäkuussa 2017 ja leikkaus oli saman vuoden elokuussa. Kaikki meni kuten pitääkin ja jalka on ihan entisellään, joskus ehkä saattaa tuntua vasemmassa polvessa aavistuksen enemmän rasitus esim. lenkin tai kuntosalilla käynnin jälkeen mutta mitään varsinaista kipua ei ole leikkauksen jälkeen ollut.

Kunhan kuntoutuksen vaan hoitaa kunnolla niin kaiken järjen mukaan jalan saa entiselleen, kenties jopa vahvemmaksi kuin mitä se oli ennen leikkausta. Itselle oma fyssari sanoi että olin hyvin sitoutunut jalan hoitoon ja oli mukava tehdä hommia, kertoi että helvetin liian usien näkee niitä jotka vaan käyvät leikkauttamassa jalan mutta kuntoutus jää sitten joko ihan puolitiehen tai jopa suorittamatta kokonaan. Silloin siitä leikkauksesta ei ole mitään hyötyä.

Tsemppiä projektiin, onhan tuo vittumainen vaiva mutta yllättävän nopeasti pystyy ihan normaalisti liikkumaan ja ei tarvitse varoa kaikkea.

 

[Roger Moore]

Jep, motivaatio on kyllä korkea jalan suhteen eli hommia aion kyllä paiskia. Muistatko omalta ajaltasi, kun suoristit jalkaa suoraksi ja esim nilkan alla oli joku tyyny/koroke ja painoit siitä jalkaa alaspäin. Tuo saa itselläni kipua tuohon polvilumpion alakohtaan.

Ei tuo kyllä muistaakseni itselleni mitään erityisiä kipuja aiheuttanut. Ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen. Mutta nämä on kyllä varmasti ihan täysin yksilöllisiä juttuja.

 

[Kulpertto]

Mistä se oikein johtuu, että toiset pystyy ja saa ryhtyä kävelemään esimerkiksi 2vk leikkauksesta ihan helposti ja toisille määrätän kepit 4-6vk?
Mulla oli eturistiside ja sivusideleikkaus tasan kuukausi sitten. Ortoosin kanssa pystyy jonkun verran kävelemään ilman keppejä, mutta kepit silti melkein välttämättömyys kun kotoo lähtee pois.
Mistä sekin johtuu, että toisille riittää eturistisideleikkauksen jälkeen 6kk, jotta voi palata palloilulajin pariin ja toisille 9kk?
Perustuuko se ortopedien omiin kokemuksiin/varovaisuuteen, vai onko leikkauksissa sit eroja?

 

[Raju Erkki]

Mistä se oikein johtuu, että toiset pystyy ja saa ryhtyä kävelemään esimerkiksi 2vk leikkauksesta ihan helposti ja toisille määrätän kepit 4-6vk?
Mulla oli eturistiside ja sivusideleikkaus tasan kuukausi sitten. Ortoosin kanssa pystyy jonkun verran kävelemään ilman keppejä, mutta kepit silti melkein välttämättömyys kun kotoo lähtee pois.
Mistä sekin johtuu, että toisille riittää eturistisideleikkauksen jälkeen 6kk, jotta voi palata palloilulajin pariin ja toisille 9kk?
Perustuuko se ortopedien omiin kokemuksiin/varovaisuuteen, vai onko leikkauksissa sit eroja?

Itse loukkasin salibandyssä polven ja eturistiside napsahti poikki ja kierukka repesi hieman. Itselläni polvi oli kuitenkin rikkinäisenäkin sellainen, että pelasin tuen kanssa salibandyä vielä ainakin vuoden hajonneella polvella.

Nyt sitten kävin leikkauksessa tuossa alkukeväästä itsekin. Itse heitin kepit pois suunnilleen viikon jälkeen, mutta ulkona oli sen verran liukasta, että siellä varuiksi kepit otin mukaan. Kävely kuitenkin onnistui toki hieman ontuen mutta kuitenkin aika hyvin. Reisilihastakin pystyin jännittämään jo leikkuspäivänä. Omalla kohdallani turvotus laski aika nopeasti ja vahvoista kipulääkkeistäkin pääsin luopumaan aika nopeasti. Suunnilleen 3 viikkoa leikkausesta fysioterapeutti ihmetteli, että polveni taipuu jo lähes yhtä hyvin mitä terve polvi ja kävelyni oli jo normaalia. Sain sitten jo vähän vaativampaa kuntoutusohjelmaa.

Voin sanoa, että 2-3kk:n jälkeen polvi oli jo melkein uuden tuntuinen ja aloitin hölkkälenkit. Muutoin olin kuntouttanut polvea aktiivisesti ja uimassa ja salilla käynyt todella paljon.

Nyt mennyt leikkauksesta reilu 5kk ja sääreen on palaillut tunto jo lähes täysin, kun leikkauksessa tuntohermot siitä hiukan kärsi. Muutoinkin pystyn ihan normaalisti hölkkäilemään ja juoksemaan, vaikka isompia kiihdytyksiä en olekaan kokeillut. Hyppiminen ja yms. Ketteryysharjoitukset sujuu täysin ongelmitta. Voimakin palaillut aika normaalille tasolle, vaikka sillä saralla vielä hommia riittääkin.

Kysyisinkin, että onko palstalaisilla kokemuksia, että kuinka nopeasti uskaltanut palata takaisin pallopelien pariin? Ja mltä polvi on pallopeleissä tuntunut leikkauksen jälkeen? Onko monella hajonnut uudestaan?

Sitten loppuun omat epäilykseni, miksi kuntoutukseni sujunut oikeastaan erinomaisesti:

-Olin ikäänkuin kuntouttanut polven jo rikkinäisenäkin siihen kuntoon että pystyin sillä juoksemaan. Uskon, että tämä on ollut isossa roolissa oman kuntoutukseni sujumisessa.

-yritin heti leikkauksen jälkeen päästä mahdollisimman pian jaloilleni, vaikka se tuntuikin ajatuksena välillä pelottavalta alkuun kävellä ilman keppejä. Siitä se askel kerrallaan kuitenkin alkaa sujumaan. Muutoinkin aktivoin polvea ja reisilihasta mahdollisimman paljon heti, vaikka se kipeää tekikin.

-Sanoisin, että kuntopyörä ja uiminen on heti alusta alken loistavia kuntoutusmuotoja. Kuntopyörän avulla pysyy kunnossa ja se aktivoi kivasti koko jalkaa. Uimassa taas pystyi tekemään jo varsin varhaisessa vaiheessa erilaisia ketteryysharjotteita ja koordinaatioharjoitteita.

-muutoinkin varsinkin ensimmäiset 3 kuukautta on kriittistä aikaa ja silloin on pakko kuntouttaa ahkerasti ja venytellä, jotta polven saa mahdollisimman pian normaaliksi.

 

[maken veivi jr.]

Mistä se oikein johtuu, että toiset pystyy ja saa ryhtyä kävelemään esimerkiksi 2vk leikkauksesta ihan helposti ja toisille määrätän kepit 4-6vk?
Mulla oli eturistiside ja sivusideleikkaus tasan kuukausi sitten. Ortoosin kanssa pystyy jonkun verran kävelemään ilman keppejä, mutta kepit silti melkein välttämättömyys kun kotoo lähtee pois.
Mistä sekin johtuu, että toisille riittää eturistisideleikkauksen jälkeen 6kk, jotta voi palata palloilulajin pariin ja toisille 9kk?
Perustuuko se ortopedien omiin kokemuksiin/varovaisuuteen, vai onko leikkauksissa sit eroja?

Johtuu puhtaasti siitä että tutkimusnäyttö ei anna näihin kysymyksiin yksiselitteistä vastausta ja ohjeet perustuvat usein sitämyötä leikkaavan lääkärin omiin kokemuksiin ja siihen miten on oppinut muilta.

Tuosta pallopelihommasta niin perusajatus on että kolmen kuukauden kohdalla kestää aloittaa juoksuharjoittelun, mutta kontaktia ei vielä saa tulla ja puolen vuoden kohdalla pitäisi sitten kestää kontaktia.

Yksiselitteisiä kaikille päteviä ohjeita ei voi antaa koska kuten yllä todettu osalla lähtötilanne voi olla paljon parempi jos on kuntouttanut polvea jo ennen leikkausta ja leikkausten välilläkin on eroja, polvivamma kun ei tosiaan aina ole puhtaasti se pelkkä eturistisidevamma.

 

[Tuamas]

Isoin ero tulee käsitykseni mukaan kuntoutuksen laadussa ja määrässä, ts. osa porukasta on liian laiskaa kuntouttamaan kunnolla, jolloin polven täyteen kuntoon saamisenkin aika vaihtelee merkittävästi.
Koska ei se entiseen kuntoon tule itsestään, vaan vaatii paljon raakaa työtä.

Kepittömän kävelyn osalta käsittääkseni myös siirteen laatu ratkaisee sen suhteen kuinka nopeasti voi jalalle varata kunnolla.

Itsellä meni se noin 6kk leikkauksesta kontaktin ottamisen aloittamiseen, kun polvesta oli katkennut eturistiside, revenneet molemmat kierukat ja sääriluuhun tullut murtuma.

 

[Roger Moore]

Isoin ero tulee käsitykseni mukaan kuntoutuksen laadussa ja määrässä, ts. osa porukasta on liian laiskaa kuntouttamaan kunnolla, jolloin polven täyteen kuntoon saamisenkin aika vaihtelee merkittävästi.

Joo, itsellä tuli nyt kaksi vuotta siitä kun eturistiside meni poikki ja polvi leikattiin ja aika tarkalleen kaksi vuotta sitten aloitin sen kuntouttamisen. Fyssari sanoi että valehtelematta yli puolet on sellaisia jotka eivät leikkauksen jälkeen kunnolla kuntouta ja hoida sitä kuntoon.

Loppujen lopuksi se ei hirveästi kuitenkaan vaadi että sen polven suht hyville kantimille kuitenkin saa. Riippuu toki mikä se lähtötilanne on ollut, mutta ihan normaalille sunnuntailenkkeilijälle tms. riittää kun vaan tekee ne fyssarin antamat ohjeet eli venytykset ja muut vastaavat ja sitten omatoimisesti käy juurikin kuntosalilla jalkaprässiä, kuntopyörää yms laitteita käyttämässä.

Mutta toki siinä olet oikeassa että itsekseen se ei kuntoon tule. Omalta kohdaltakin huomasi sen miten heikkoon happeen ne vasemman jalan lihakset pääsi leikkauksen jälkeen, mutta kuntoutuksella lähti homma toimimaan.

 

[MadMike]

Johtuu puhtaasti siitä että tutkimusnäyttö ei anna näihin kysymyksiin yksiselitteistä vastausta ja ohjeet perustuvat usein sitämyötä leikkaavan lääkärin omiin kokemuksiin ja siihen miten on oppinut muilta.

Tuosta pallopelihommasta niin perusajatus on että kolmen kuukauden kohdalla kestää aloittaa juoksuharjoittelun, mutta kontaktia ei vielä saa tulla ja puolen vuoden kohdalla pitäisi sitten kestää kontaktia.

Yksiselitteisiä kaikille päteviä ohjeita ei voi antaa koska kuten yllä todettu osalla lähtötilanne voi olla paljon parempi jos on kuntouttanut polvea jo ennen leikkausta ja leikkausten välilläkin on eroja, polvivamma kun ei tosiaan aina ole puhtaasti se pelkkä eturistisidevamma.

Kyllä nykyään tutkimusnäyttö on aika kiistattomasti ettei ennen 9kk:tta kannata mennä juoksemaan pallon perässä. Ns return to play-kriteereistä ei ole konsensusta mutta ainakin voima ja loikkatestit pitää läpäistä ennen kuin pelilupaa annetaan.

Ennen ajateltiin acl-vammaa vähän liian mekaanisesti ja nykyään ymmärretään että kuntoutuksella on tosi ratkaiseva rooli. Ammattilaisista futiksen puolella n 99% palaa ”pelikuntoon” kun taas taviksilla se on n 65%. Eli useinkaan vamma ei estä kuntoutumista vaan tekemättä jätetty työ.