Noniin, tuli asiaa vanhaan ketjuun. Alkaa vituttamaan tämä odottelu, samaa herkkua on vielä tarjolla aika pitkään. Ei ole ihan lyhyt kuntoutusprojekti...
Tasan 5 viikkoa sitten kävi lasketteluhaveri Itävallassa. Paljon rajumminkin on tonttiin tultu, useastikin, mutta vaurioilta on aina vältytty. Myönnetään, että suht. kovalla vauhdilla pitkähkön kääntösäteen suksilla laskeminen on riskialtista touhua, taitaa olla vielä riskialttiimpaa mikäli homma on jossain määrin hallussa... Laskutyylillä on aivan varmasti vaikutusta siihen, miten pahasti polvi meni, mutta kyllähän laskettelun pitää olla myös kunnollista urheilua. Kapealla, tarkasti leikkaavalla ja vauhtisokealla suurpuikkarilla laskeminen vaan on nannaa, varsinkin kun rinteessä riittää leveyttä. No, seuraavaan laskuun meneekin nyt jokunen hetki...
Suht vauhdikkaassa vasemmassa käännöksessä sisäsuksi vähän haukkasi, samaan aikaan sain töyssystä aavistuksen ilmaa. Huonossa tasapainossa tulin maahan sisäsuksen kärki edellä, suksi vähän ulospäin auenneena. Tuosta sitten polvi repesi suoraan taakse/irti-suuntaan ja samalla jalkaterä aukesi ulospäin. Vauhtia oli ihan reilusti, ei kuitenkaan järjettömästi.
Magneetit otettiin n. tunnin sisällä tapaturmasta paikallisella yksityisellä urheiluklinikalla, jolloin turvotus ei vielä ollut pahimmillaan ja vauriot olivat selkeästi näkyvissä: Molemmat sivusiteet, eturistiside ja kierukka revenneet, sisempi sivuside ja eturistiside kokonaan poikki, ulommassa sivusiteessä pienehkö repeämä ja sen kiinnityskohdassa pieni murtuma (segondin murtuma). Jäihän sinne sentään takaristiside ehjäksi. Polvi oli aivan löysä, ja petti välittömästi astuessa alta. Tarkemmin sanottuna jalkaterä pääsi kiertymään lähes vapaasti ulospäin. Jalka laitettiin jämäkkään, nivellettyyn tukeen ja kipulääkitys taskuun.
3 pv kuluttua tapaturmasta vakuutusyhtiö lähetti ruotsalaisen ambulanssihoitajan hakemaan meikäläisen kotiin, päivän aikana tuli ajettua taksilla yhteensä noin 450km (Mayrhofen-München ja Helsinki-Turku) vakuutusyhtiön piikkiin ja lennettyä poikittain 3:lla penkillä jalka suorana istuen. Asian hoidosta iso käsi Aktialle, omia rahoja ei tarvinnut sitoa hommaan lainkaan, vaikka tapaturmapäivä oli sunnuntai.
Kotona menin heti magneettikuvat mukanani yksityiselle ortopedille (Sairaala NEO), jonka määräyksestä sivusiteiden tervehtymistä odoteltiin ensin pari viikkoa. Tuossa vaiheessa polvi oli jämäköitynyt sivusuunnassa selvästi, joten sivusiteiden paranemista päätettiin odotella vielä 3 viikkoa lisää. Alusta asti on kuitenkin ollut selvää, että jossain vaiheessa leikkaus tehdään vähintään eturistisiteelle. Tiistaina on uusi ortopedikäynti, jolloin ilmeisimmin selviää pitääkö myös sivusiteitä puukottaa, viimeksi mielipide oli se, että todennäköisesti paranevat itsellään. Toivottavasti noin, jotta avoleikkausta ei tarvita. Nuo kun eivät hoidu tähystyksellä.
Tällä hetkellä polvi on lähes kivuton, liikeradat tosin ovat selvästi vajaavaiset, suoristuminen jää aavistuksen vajaaksi, koukkuun menee noin 90 asteeseen asti. Nivelen liikkuminen on todella jäykkää. Eipä tuo ole oikein missään vaiheessa järkyttävästi sattunut, ennemminkin sanoisin, että heilunta oli epämiellyttävää kuin kivuliasta sivusiteiden ollessa löysät. Kipulääkkeitä en ole tarvinnut ensimmäisten muutaman päivän jälkeen. Nyt pystyy jo astumaan puolipainovarauksella jollain tavalla, kunhan varoo kiertävää liikettä.
Kepit on käytössä yhteensä vähintään 12 viikkoa, saa nähdä onko jalassa leikkauksen jälkeisen paranemisen jälkeen enää mitään lihaksia jäljellä, jo nyt on surkastuminen selvästi nähtävissä niin reidessä kuin pohkeessakin ja kepittelystä on valtaosa edessäpäin...
Onni onnettomuudessa on, että oikea jalka jäi ehjäksi ja autossa on automaattivaihteet. Liikkuminen siis onnistuu joten kuten itsenäisesti. Kytkinjalkana tuo vasen ei olisi mennyt missään vaiheessa.