Mainos

Eturistiside napsahti poikki

  • 255 065
  • 611

pehtoori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, HPK
Huomenna on sitten tarkoitus korjata eturistisidevamma. Lähiomainen on tässä muutaman päivän auttelemassa arjen askareissa. Kuinka monta päivää muilla on kestänyt että päivittäisiä askareita voi tehdä ilman keppejä? Entäs fysioterapian ja kuntoutuksen aloittaminen? Ja se lähes tärkein eli töitten aloitus? Kuntoutuksen yhdistäminen työntekoon? Tärkeintä on kuitenkin saada polvi kuntoon..


Kaksi kertaa leikattu oikea polvi, molemmat mehiläisen päiväkirurgiassa. Konjamiini leikkauksen jälkeen on oikeastaan se ainoa hyvä puoli, yhtään kivoja hoitsutyttöjä väheksymättä.

Asiaan, ensimmäinen vuorokausi niin täyttä helvettiä kuin voi olla: yksi asento, liikutusvara 0-astetta. Kaikki siitä sivuun --> järkyttävä kipu. Ainakin kolme yötä on hyvä olla joku kaveri notkumassa, jos ei ole tyttöystävää apuna.

Spiit ja Näkkäri mainitsivatkin jo tuosta kuntoutuksesta, mitä nopeammin sen parempi. Se on kyllä hyvä fiilis kun polvi alkaa tuntumaan taas toimintakykyiseltä, koita jaksaa kuntoutusvaihe täysillä!

Ennenkaikkea voimia, vittumainen tie, mutta kyä se siitä!
 

lebak

Jäsen
Näitä tarinoita lueskellessa ei auta kuin nostaa hattua kaikille!

Itsellä repesi polven nivelkierukka futiksen divarimatsissa reilu vuosi sitten. Aivan normaali tilanne, jossa hyppäsin puskupalloon ja vastustaja tuli suuremmalla vauhdilla ja jokin osa hänestä osui polveeni ja osumasta toiselta puolelta kuului pieni naps. Kaveri sai kortin ja itse tuttuun tapaan purin hammasta ja pelasin matsin loppuun. Kotiin päästyäni perus jääpussi polveen ja buranaa naamariin. Aamulla en päässyt enään sängystä ylös ilman apua.

Korvaus meni onneksi vakuutuksesta ja pääsin yksityiselle melko nopeasti ortopedin tutkittavaksi ja kuvattavaksi. Leikkaus sujui hyvin ja aloitin kuntoutuksen ja tiukan kuntopyöräaikajakson joka kestikin pari kuukautta. Vaikka polvessa oli vielä pientä vihlontaa niin se kesti jo pienet lenkit ja juoksemisen. Menin sitten kokeilemaan futsalia ja salibandya koulun vuoroille rauhallisesti. Aikaa oli kulunut 3kk leikkausesta. Kokeilu osoittautui liian aikaiseksi, vaikka ohjeistus oli, että jalkaa/lihaksia tulisi alkaa käyttämään heti kun mahdollista. Polvi ei taaskaan suoristunut eikä kestänyt tärinää. Futsalissa ja salibandyssä tosiaan on aika paljon kitkaa ja kiertoliikettä, joten lajit olivat väärät. Kävin uudestaan ortopedin juttusilla ja sain kortisonipiikkejä ja pakkolepoa taas. Ja sitten kuntopyöräreeniä uudestaan ja uudestaan. Tässä vaiheessa alkoi jo vituttamaan ja aloin jo miettiä tuleekohan tästä enään mitään. Vuodenvaihteen jälkeen aloitin taas lenkit ja uimisen ja sen jälkeen onneksi kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Kulunut futiskausikin on mennyt ilman kipuja, vaikka sitä hiukan vielä varookin niin urheilu maistuu taas.

Kaikille tuleville leikattavillle toivotan kärsivällisyyttä kuntoutuksen kanssa sekä oikeasti tekemään niitä fyssärin ohjeistettuja juttuja. Siitä se lähtee!
 

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Asiaan, ensimmäinen vuorokausi niin täyttä helvettiä kuin voi olla: yksi asento, liikutusvara 0-astetta. Kaikki siitä sivuun --> järkyttävä kipu.

Jep, varsinkin eka yö oli niin vittumainen, että se oli jo vitsi. Itsellä oli ekana yönä myös järkyttävä "krapula" niistä kaikista lääkkeistä mitä sisään oli pumpattu tuon leikkauspäivän aikana.

Särky ja kipu leikatussa jalassa oli täysin helvetillinen, mutta yllättävän nopeasti se siitä ainakin itselläni alkoi rauhoittumaan eikä leposärkyä ollut oikeastaan muutaman päivän jälkeen enää lainkaan.

Itselleni nousi myös tuollaista 37,5 hujakoilla pyörivää lämpöä ensimmäisen vuorokauden aikana. En tiedä mistä johtui, mutta lääkärille soittelin varmuuden vuoksi. Haavan tulehtumista siinä toki vähän mietin, mutta lääkärin mukaan se ei voi nostaa kuumetta niin nopeasti leikkauksesta eli oli mitä oli. Meni ohi kuitenkin.
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Itselläni sairasloma kesti tasan kaksi kuukautta. Sivusiteet oli rikki, kierukka revähtänyt ja eturistiside poikki.

Kuten täällä muut kirjoittavat, kuntoutuksesta ei kannata lipsua. Itsellän ikesti noin kolme viikkoa päästä tekemään harjoitteita, koska sain leikkausjälkioireena veritulpan, joka lisäsi täyslepoaikaan noin puolitoista viikkoa. Kannattaa leikkauksen jälkeisinä päivinä todella aktiivisesti heilutella varpaita ja muutenkin aktiivisesti "muistaa" että polven alapuolellakin on elämää, vaikka se kipu juuri polvessa ihan vitullinen onkin. Silloin ei saa tuota epämukavaa tulppaa muiden vammojen kaveriksi. Itse yritin parhaani mukaan liikutella jalkaterää ja varpaita, mutta en tarpeeksi näköjään.

Nyt kuitenkin kuntoutus on hyvällä vauhdilla ja polvi tuntuu jo ihan hyvälle. Välillä ei meinaa jaksaa kun tuntuu että aamuisin takapakkia liikeratoihin yms. on taas tullut lisää, mutta aamukankeus oikeastaan vääristää totuutta. Eli ei kannata synkistellä vaan purra hammasta yhteen ja lukea ohjeet huolella, ja tehdä harjoitteet oikein. Kyllä se siitä.

Yksi juttu mitä en itse tajunnut ollenkaan kuntoutuksen ja saliharjoittelun yhteydessä, oli että särkylääkkeitä todellakin kannattaa salipumppaamisen aikana syödä. Jos kipu yllättää, se vähentää harjoitteiden efektiivisyyttä koska silloin helposti lintsaa. Jotenkin harjoittelu + kipulääkkeet tuntuivat itselle vain melko hassulle kombolle.
 

Dilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal, New Jersey Devils, Ässät
Ensi viikolla tulisi kuusi kuukautta leikkauksesta, mutta pieni turvotus ja lisääntyneet kivut johtivat siihen, että varasin täksi illaksi ortopedille ajan. Saa nähdä mitä lääkäri sanoo.

Ensimmäiset pari päivää leikkauksen jälkeen olivat kyllä jotain niin hirveitä, että ei mitään järkeä. Oksennus lensi lääkkeistä, joita oli pakko vetää, koska kivut olivat niin kovat. Huhhuh, toivottavasti ei tarvitse sitä enää kokea uudestaan.
 

teemu_s

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC, Montreal Canadiens
Polvi korjattu

Leikkaus oli tiistaina. Nyt retkotan nojatuolissa jäätä polven päällä.

Liikkuvuuden ja kivun rajoissa olen tehnyt polven ojennusta. Koukkuun tätä jalkaa ei oikein tahdo vielä saada mutta jatkettava sitäkin ponnistelua.

Kuinka usein olette tehneet per päivä kuntouttavia liikkeitä? Kolme? Neljä? Ja toistoja niin paljon kuin pystyy?

Jalka on turvoksissa ja värikäs. Nice. :)
 
Suosikkijoukkue
#41 & #66
Kuinka usein olette tehneet per päivä kuntouttavia liikkeitä? Kolme? Neljä? Ja toistoja niin paljon kuin pystyy?

Itse tein erilaisia liikesarjoja fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti kerran päivässä, mutta sitten jossain vaiheessa huomasin, että aika menee jouhevammin ja kuntoutus on mukavampaa, kun polvea kuntouttaa kevyesti aina kun vaan voi.

Kuntoutus on pitkä, joten kun jaksaa tehdä monipuolisesti kaikkea, niin kyllä siitä jalasta entistä ehompi tulee.
 

teemu_s

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC, Montreal Canadiens
Itse tein erilaisia liikesarjoja fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti kerran päivässä, mutta sitten jossain vaiheessa huomasin, että aika menee jouhevammin ja kuntoutus on mukavampaa, kun polvea kuntouttaa kevyesti aina kun vaan voi.

Kuntoutus on pitkä, joten kun jaksaa tehdä monipuolisesti kaikkea, niin kyllä siitä jalasta entistä ehompi tulee.

Kiitoksia Pingu vinkeistä.

Jumppailin tänään päivällä jalkaa. En tiedä teinkö sitten liikaa koska reilu tunti sitten iltapäivällä tempaisi jalkaan sellaisen krampin että iso mies huuti tosissaan kivusta. Ei kiva. Soitin myös ortopedille tapahtuman jälkeen. Koska krampin jälkeen ei tunnu "epänormaalia" kipua ja polvi ei taipunu mitenkään oudosti krampin aikana niin jatketaan kuten ennenkin. Onko muilla vastaavia kokemuksia krampeista leikkauksen jälkeen? Ihania kokemuksia, eikö?
 

12961

Jäsen
Noniin, tuli asiaa vanhaan ketjuun. Alkaa vituttamaan tämä odottelu, samaa herkkua on vielä tarjolla aika pitkään. Ei ole ihan lyhyt kuntoutusprojekti...

Tasan 5 viikkoa sitten kävi lasketteluhaveri Itävallassa. Paljon rajumminkin on tonttiin tultu, useastikin, mutta vaurioilta on aina vältytty. Myönnetään, että suht. kovalla vauhdilla pitkähkön kääntösäteen suksilla laskeminen on riskialtista touhua, taitaa olla vielä riskialttiimpaa mikäli homma on jossain määrin hallussa... Laskutyylillä on aivan varmasti vaikutusta siihen, miten pahasti polvi meni, mutta kyllähän laskettelun pitää olla myös kunnollista urheilua. Kapealla, tarkasti leikkaavalla ja vauhtisokealla suurpuikkarilla laskeminen vaan on nannaa, varsinkin kun rinteessä riittää leveyttä. No, seuraavaan laskuun meneekin nyt jokunen hetki...

Suht vauhdikkaassa vasemmassa käännöksessä sisäsuksi vähän haukkasi, samaan aikaan sain töyssystä aavistuksen ilmaa. Huonossa tasapainossa tulin maahan sisäsuksen kärki edellä, suksi vähän ulospäin auenneena. Tuosta sitten polvi repesi suoraan taakse/irti-suuntaan ja samalla jalkaterä aukesi ulospäin. Vauhtia oli ihan reilusti, ei kuitenkaan järjettömästi.

Magneetit otettiin n. tunnin sisällä tapaturmasta paikallisella yksityisellä urheiluklinikalla, jolloin turvotus ei vielä ollut pahimmillaan ja vauriot olivat selkeästi näkyvissä: Molemmat sivusiteet, eturistiside ja kierukka revenneet, sisempi sivuside ja eturistiside kokonaan poikki, ulommassa sivusiteessä pienehkö repeämä ja sen kiinnityskohdassa pieni murtuma (segondin murtuma). Jäihän sinne sentään takaristiside ehjäksi. Polvi oli aivan löysä, ja petti välittömästi astuessa alta. Tarkemmin sanottuna jalkaterä pääsi kiertymään lähes vapaasti ulospäin. Jalka laitettiin jämäkkään, nivellettyyn tukeen ja kipulääkitys taskuun.

3 pv kuluttua tapaturmasta vakuutusyhtiö lähetti ruotsalaisen ambulanssihoitajan hakemaan meikäläisen kotiin, päivän aikana tuli ajettua taksilla yhteensä noin 450km (Mayrhofen-München ja Helsinki-Turku) vakuutusyhtiön piikkiin ja lennettyä poikittain 3:lla penkillä jalka suorana istuen. Asian hoidosta iso käsi Aktialle, omia rahoja ei tarvinnut sitoa hommaan lainkaan, vaikka tapaturmapäivä oli sunnuntai.

Kotona menin heti magneettikuvat mukanani yksityiselle ortopedille (Sairaala NEO), jonka määräyksestä sivusiteiden tervehtymistä odoteltiin ensin pari viikkoa. Tuossa vaiheessa polvi oli jämäköitynyt sivusuunnassa selvästi, joten sivusiteiden paranemista päätettiin odotella vielä 3 viikkoa lisää. Alusta asti on kuitenkin ollut selvää, että jossain vaiheessa leikkaus tehdään vähintään eturistisiteelle. Tiistaina on uusi ortopedikäynti, jolloin ilmeisimmin selviää pitääkö myös sivusiteitä puukottaa, viimeksi mielipide oli se, että todennäköisesti paranevat itsellään. Toivottavasti noin, jotta avoleikkausta ei tarvita. Nuo kun eivät hoidu tähystyksellä.

Tällä hetkellä polvi on lähes kivuton, liikeradat tosin ovat selvästi vajaavaiset, suoristuminen jää aavistuksen vajaaksi, koukkuun menee noin 90 asteeseen asti. Nivelen liikkuminen on todella jäykkää. Eipä tuo ole oikein missään vaiheessa järkyttävästi sattunut, ennemminkin sanoisin, että heilunta oli epämiellyttävää kuin kivuliasta sivusiteiden ollessa löysät. Kipulääkkeitä en ole tarvinnut ensimmäisten muutaman päivän jälkeen. Nyt pystyy jo astumaan puolipainovarauksella jollain tavalla, kunhan varoo kiertävää liikettä.

Kepit on käytössä yhteensä vähintään 12 viikkoa, saa nähdä onko jalassa leikkauksen jälkeisen paranemisen jälkeen enää mitään lihaksia jäljellä, jo nyt on surkastuminen selvästi nähtävissä niin reidessä kuin pohkeessakin ja kepittelystä on valtaosa edessäpäin...

Onni onnettomuudessa on, että oikea jalka jäi ehjäksi ja autossa on automaattivaihteet. Liikkuminen siis onnistuu joten kuten itsenäisesti. Kytkinjalkana tuo vasen ei olisi mennyt missään vaiheessa.
 
Viimeksi muokattu:

Johto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Noniin, tuli asiaa vanhaan ketjuun. Alkaa vituttamaan tämä odottelu, samaa herkkua on vielä tarjolla aika pitkään. Ei ole ihan lyhyt kuntoutusprojekti...

Polvi oli aivan löysä, ja petti välittömästi astuessa alta. Tarkemmin sanottuna jalkaterä pääsi kiertymään lähes vapaasti ulospäin. Jalka laitettiin jämäkkään, nivellettyyn tukeen ja kipulääkitys taskuun.

Kepit on käytössä yhteensä vähintään 12 viikkoa, saa nähdä onko jalassa leikkauksen jälkeisen paranemisen jälkeen enää mitään lihaksia jäljellä, jo nyt on surkastuminen selvästi nähtävissä niin reidessä kuin pohkeessakin ja kepittelystä on valtaosa edessäpäin...

Omasta kokemuksestani muistan, että tuo polven pettäminen alta on aivan helvetillinen tunne. Autolla kun minua lähdettiin viemään lääkärille, niin en millään meinannut päästä sisälle autoon, saati sitten sieltä pois. Pitkien ponnistusten jälkeen muistan kuinka minut saatiin juuri ja juuri kiskottua pois autosta ja istutettua pyörätuoliin. Lääkäri sitten väänsi silloin jalan väkisin suoraksi ja myöhemmin kuvista ilmeni, että eturistiside oli mennyt kokonaan poikki + muutakin mukavaa. Tästä siis nyt aikaa 1,5 vuotta, samasta ketjusta löytyy omia tuntemuksiani matkan varrelta.

Lihakset surkastuu nopeasti, mutta kyllä ne sieltä oikeanlaisen kuntoutuksen kautta tulevat myös suht nopeasti takaisin, siitä ei kannata huolestua. Itselläni suurimmat ongelmat leikkauksen jälkeen ovat olleet polven kireyden kanssa, eli vieläkin varsinkin pidemmän istumisen jälkeen polvi on hieman kireän tuntuinen eikä muutoinkaan taivu samalla tavalla kuin ennen loukkaantumista. Siltikin niin salitreeni, pyöräily, juoksu kuin vaikkapa sählynkin pelaaminen onnistuvat varsin mainiosti. Kunhan vaan jaksaa aktiivisesti kuntouttaa polvea leikkauksen jälkeen ja etsii itselleen hyvän fysioterapeutin, niin hyvä siitä vielä tulee.

Fiilikset heti vamman tulemisen jälkeen ja varsinkin ennen leikkausta ovat varmasti hyvin huonot, itsekin muistan kuinka mieleni olisi tehnyt hypätä jonnekin kaivoon kun juuri päivää ennen kesäloman alkua tuo loukkaantuminen tapahtui, eikä sen jälkeen pystynyt tekemään oikein mitään järkevää. Kuitenkin kun leikkaus oli ohi ja kuntoutuminen alkoi, niin hiljalleen siinä omakin fiilis parani sitä mukaa kun kuntoutuminen edistyi. Eli ei muuta kuin tsemppiä parantumiseen, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu vaikka ei juuri nyt siltä varmasti tunnukaan.
 

12961

Jäsen
Omasta kokemuksestani muistan, että tuo polven pettäminen alta on aivan helvetillinen tunne. Autolla kun minua lähdettiin viemään lääkärille, niin en millään meinannut päästä sisälle autoon, saati sitten sieltä pois. Pitkien ponnistusten jälkeen muistan kuinka minut saatiin juuri ja juuri kiskottua pois autosta ja istutettua pyörätuoliin. Lääkäri sitten väänsi silloin jalan väkisin suoraksi ja myöhemmin kuvista ilmeni, että eturistiside oli mennyt kokonaan poikki + muutakin mukavaa. Tästä siis nyt aikaa 1,5 vuotta, samasta ketjusta löytyy omia tuntemuksiani matkan varrelta.

Lihakset surkastuu nopeasti, mutta kyllä ne sieltä oikeanlaisen kuntoutuksen kautta tulevat myös suht nopeasti takaisin, siitä ei kannata huolestua. Itselläni suurimmat ongelmat leikkauksen jälkeen ovat olleet polven kireyden kanssa, eli vieläkin varsinkin pidemmän istumisen jälkeen polvi on hieman kireän tuntuinen eikä muutoinkaan taivu samalla tavalla kuin ennen loukkaantumista. Siltikin niin salitreeni, pyöräily, juoksu kuin vaikkapa sählynkin pelaaminen onnistuvat varsin mainiosti. Kunhan vaan jaksaa aktiivisesti kuntouttaa polvea leikkauksen jälkeen ja etsii itselleen hyvän fysioterapeutin, niin hyvä siitä vielä tulee.

Fiilikset heti vamman tulemisen jälkeen ja varsinkin ennen leikkausta ovat varmasti hyvin huonot, itsekin muistan kuinka mieleni olisi tehnyt hypätä jonnekin kaivoon kun juuri päivää ennen kesäloman alkua tuo loukkaantuminen tapahtui, eikä sen jälkeen pystynyt tekemään oikein mitään järkevää. Kuitenkin kun leikkaus oli ohi ja kuntoutuminen alkoi, niin hiljalleen siinä omakin fiilis parani sitä mukaa kun kuntoutuminen edistyi. Eli ei muuta kuin tsemppiä parantumiseen, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu vaikka ei juuri nyt siltä varmasti tunnukaan.

Kieltämättä oli hankalaa päästä rinteestä pois, lumikissan kyytiin kiipeäminen kahden kaverin auttaessa onnistui vaivoin. Loppumatka menikin pyörätuolissa, ensin kabiinilla alas ja ala-asemalla odottaneella ambulanssilla sairaalaan. En kyllä muista kovaa kipua tuntuneen kuin pari kertaa tapaturman jälkeen, itse kaatuminen meni niin äkkiä ohi, etten edes tajunnut heti, että jotain meni rikki. Yritin nousta ylös, mutta sattuneesta syystä jäi yritykseksi. Kovempaa kipua oli pari kertaa ensimmäisenä yönä, kun jalkaterä yritti taittua ulospäin.

Hajottavinta on se, että leikkaus ja sen jälkeinen kipuilu on joka tapauksessa edessä jossain laajuudessa juuri nyt kun polvi alkaa tuntua paremmalta ja liikkuvammalta... Kävely ei toki onnistu millään tavalla, mutta aikaisemmassa vaiheessa tehty leikkaus olisi voinut olla henkisesti helpompi käsitellä. Paranen vähän niinkuin "kahteen kertaan" ja leikkauksesta tuleva takapakki vituttaa huolella jo nyt.

Onneksi kevätaurinko alkaa paistaa ja lämmittää ja kämpässä on isot ikkunat ja parveke, jotta luonnonvalosta pääsee myös nauttimaan. Kolme kerrosta suht ahtain portain on vähän hankalampi pala purtavaksi, mutta tuo ramppaaminenkin alkaa koko ajan tuntua kevyemmältä ja kevyemmältä. Telkkari on ylimmässä ja makuuhuone keskimmäisessä kerroksessa keittiön löytyessä alimmasta sisäänkäyntikerroksesta, joten onhan noita aikas paljon jo harjoiteltukin. Positiivisesti ajateltuna tuo ei tunnu ollenkaan hassummalta treeniltä yläkropalle.

Kyllä se tästä. Sen nyt on oppinut, että jos joskus hommaan omakotitalon, se tulee olemaan yksikerroksinen. Helpottaisi elämää aika lailla...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Mulla ei ole mitään edellisten kaltaista ole, mutta kun ketju sattui kohdille, niin kysäisempä. Eli onkos jollakin käsitystä, mitä saattaisi olla kyseessä, kun oikea polvi on ikäänkuin koko lumpion ympäri hellä? Ei kosketusarka, mutta kyykkyyn mennessä aristaa hiukan, lievästi vihlookin. Ja käytännössä se on vähän jäykempi myös kuin vasen, eli kyykkiessä jätän sen vaistomaisesti hiukan pienemmälle painolle. Eilen jalkatreenit kyllä sujuivat normaalisti, kun lämmittelin huolella.

Koko homma käynnistyi perjantaina, kun aivan normaalisti kävelin töissä. Tuolloin se tuntui astuessa hyvin lievänä vihlaisuna, eikä sitä käytännössä juuri huomannut, ellei muistanut. On vain jatkunut tuo lievä vihlonta ja jäykistely nyt viikonopun ylitse, joten ajattelin kysäistä, jos joku sattuisi jotain tietämään. Menen lääkärille ensi viikolla, ellei tämä tästä asetu.
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mulla ei ole mitään edellisten kaltaista ole, mutta kun ketju sattui kohdille, niin kysäisempä. Eli onkos jollakin käsitystä, mitä saattaisi olla kyseessä, kun oikea polvi on ikäänkuin koko lumpion ympäri hellä?

En olisi huolissani isommasta vammasta, mutta kyllähän nuo aina olisi hyvä selvittää. Itselle tulee mieleen kaksi mahdollista vaivaa, jotka selittyvät osittain noilla kertomillasi asioilla. Ensimmäinen on ns. juoksijan polvi, eli iliotibiaalisyndrooma. Tuon pääaiheuttaja on käsittääkseni lihaskireys, joka vaikuttaa jonkun lumpion kalvon (en täysin varma tästä ole) kiristymiseen ja aiheuttaa vihlovaa kipua. Joku oikea lääkäri osannee ilmaista asian korrektimmin, mutta maallikkokielellä jotenkin noin.

Patellan luksaatio puolestaan ilmenee lumpio-ongelmina siten että lumpio joko muljahtelee pois paikoiltaan ihan kunnolla tai sitten se liikahtaa hivenen, ja ns. lukkiutuu, jolloin se saattaa aiheuttaa mainitsemiasi oireita. Olet myös saattanut vaurioittaa niveliäsi joskus (?) ja nivelrusto on alkanut vauroitua, koska nivelsiteet eivät tue kunnolla. Jälleen kerran tääkin diagnoosi on mallia "joskus itsekin googlannut samanlaisia vaivoja", joten kannattaa selvittää ihan ammattilaisen pakeilla näitä jos ne oikeasti vaivaavat.

Hajottavinta on se, että leikkaus ja sen jälkeinen kipuilu on joka tapauksessa edessä jossain laajuudessa juuri nyt kun polvi alkaa tuntua paremmalta ja liikkuvammalta... Kävely ei toki onnistu millään tavalla, mutta aikaisemmassa vaiheessa tehty leikkaus olisi voinut olla henkisesti helpompi käsitellä. Paranen vähän niinkuin "kahteen kertaan" ja leikkauksesta tuleva takapakki vituttaa huolella jo nyt.

Tuossa kohtaa vähän kusettaa itseään, kun sillä polvella oikeasti kykeneekin tekemään asioita vaikka se on rikki. Sitten menee leikkaukseen ja ne kivut ja säryt ovat aivan järkyttäviä seuraavan viikon tai kaksi. Itsekin kävin NEO:ssa, ja leikkausta lykättiin neljän viikon päähän. Oma diagnoosini oli melkein täysin identtinen sinun listaamasi kanssa, hämmentävää miten polvesta samalla kertaa voi noin paljon asioita mennä säpäleiksi. Tuo leikkauksen jälkeinen viikko oli kyllä järkyttävä, siinä joko mentiin lääkehuuruissa tai sitten hikoiltiin kylmähikeä sohvalla ja hajoiltiin jokaiselle asialle maailmassa. Otti kyllä koville. Sain vielä veritulpan riesakseni koska varpaiden liikuttelu jäi kakkoseksi aina kun pystyin nukkumaan kivuilta, ja sitä olisi kuulemma tullut tehdä lähestulkoon jatkuvasti. Sitten piikiteltiin neljä kuukautta verenohentajia omaan vatsaan, shillälailla.

Nyt polvi on kuntoutunut melkein täysin, mutta oikeasti siitä ei ainakaan entistä ehompaa tule. Tämä on ortopedien ilkukurinen mainoslause kun asiakasta lohdutellaan, mutta omani kertoi mulle että se kyllä tulee hyvin kuntoon, mutta todennäköisesti aina raskaamman liikunnan jälkeen se tulee muistuttamaan itsestään. En ole vielä noita riskilajeja kokeillut, mutta lenkkeily, punttiksella treenaaminen ja riskilajeihin (jalkapallo/salibandy) polvea valmistanut kymmenen kerran fysioterapia sujuu todella hyvin. Fysioterapia kyllä on ollut todella tärkeä osa omaa kuntoutumistani. Sain vakuutusyhtiöltä viisitoista käyntiä anteeksi, ja olen siihen päälle vielä itse pulitellut kymmenestä, ja fyssarilta saa kyllä oivaa ohjausta.

Välillä vieläkin vihloo ja suoristaessa tuo jalka naksuukin aika tavalla, mutta on kuulemma normaalia. Mitä vahvempaa reisilihasta pystyy kehittämään, sen parempi tuki tuolle polvelle. Itselläni lihakset surkastui todella pahasti, mutta jo muutaman viikon treenin jälkeen ne alkoivat löytyä. Siihen päälle pompputreeniä, kimmoisuus- ja tasapainoharjoitteita sekä suunnanmuutostreeniä. Toivoisin että joskus tää jalka olisi täysin kivuton, mutta en laske sen varaan. Kunhan se toimii niin olen tyytyväinen. Tämänkin aamun se on ollut jäykähkö, mutta näihin kuulemma pitää tottua.

EDIT. Niin, kun tuota leikkausmetodia tuossa mietiskelit, niin itse ainakin uskon että lähtevät avaamaan. Mulla oli tosiaan aikalailla samanlainen rekordi mitä noihin diagnooseihin tulee, ja tähystyskolojen lisäksi tuossa polvessa komeilee tuollainen noin seitsemän sentin arpi. On muuten arvenkin paraneminenkin aikamoinen prosessi, vaikka ei mitään tulehtumisia edes sattuisi.
 
Viimeksi muokattu:

12961

Jäsen
Tiistaina leikattiin, tähystyksellä uusi eturistiside paikalleen. Mulle tehtiin tällä "vanhemmalla", yksisäikeisellä tekniikalla uusi eturistiside. Molemmat sivusiteet leikkauskertomuksen mukaan "anestesiassakin täysin stabiilit" eli ilmeisesti spinaalipuudutuksessa polvea on uskaltanut kokeilla vähän rajumminkin ja hyvältä vaikutti, joten niiden korjaamiseen ei tarvinnut ryhtyä.

Ti- ilta ja eilinen menivät kotona lähes liikkumatta, sängyssä, jalka kohoasennossa. Kylmähoito/kompressiosysteemi, ns. cryo cuff on ollut jalassa oikeastaan 24/7, ja turvotus ja sitä myöden kipu on ollut varsin vähäistä. Cryo Cuffin hommasin käytettynä eräältä SM-tason urheilijalta, joka oli ACL-leikkauksen jälkeen saanut ohjeet sellaista käyttää (toisesta sairaalasta kylläkin).

En ole tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä, jotka NEO:sta mukaan annettiin, arcoxia ja kylmähoito on riittänyt. Epämiellyttävintä on ollut "humautuksesta" seurannut pahoinvointi, oksentelin ti-illalla kerran ja laatta meinasi lentää vielä eilen aamullakin. Pyysin anestesialääkäriltä "tainnutusta" porailun ja rajumman touhuamisen ajaksi, koska en ihan tiennyt miten siihen osaisi suhtautua.

Tänä aamuna jalkaa pystyi jo suht kivutta suoristelemaan, olisiko haavojen sallima liikerata jotain 5-30 astetta, ja kipua esiintyy ainoastaan haavoissa sekä siirteen ottokohdassa, takareidessä. Oikeastaan tuo takareisi on kivuliain kohta, erityisesti portaita rampatessa. Tuntuu kuin olisi revähtänyt tosi rumasti. Itse nivel on jo oikeastaan kivuton.

Tänään haavasiteet vaihdetaan suihkunkestäviin, ja pääsee vihdoin pesulle. Aikamoinen soijan käry on muijan mukaan ollutkin makuuhuoneessa...
 
Viimeksi muokattu:

Ziege

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Middlesbrough, Pens, Pirates, Steelers
Tiistaina leikattiin, tähystyksellä uusi eturistiside paikalleen. Mulle tehtiin tällä "vanhemmalla", yksisäikeisellä tekniikalla uusi eturistiside. Molemmat sivusiteet leikkauskertomuksen mukaan "anestesiassakin täysin stabiilit" eli ilmeisesti spinaalipuudutuksessa polvea on uskaltanut kokeilla vähän rajumminkin ja hyvältä vaikutti, joten niiden korjaamiseen ei tarvinnut ryhtyä.

Ti- ilta ja eilinen menivät kotona lähes liikkumatta, sängyssä, jalka kohoasennossa. Kylmähoito/kompressiosysteemi, ns. cryo cuff on ollut jalassa oikeastaan 24/7, ja turvotus ja sitä myöden kipu on ollut varsin vähäistä. Cryo Cuffin hommasin käytettynä eräältä SM-tason urheilijalta, joka oli ACL-leikkauksen jälkeen saanut ohjeet sellaista käyttää (toisesta sairaalasta kylläkin).

En ole tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä, jotka NEO:sta mukaan annettiin, arcoxia ja kylmähoito on riittänyt. Epämiellyttävintä on ollut "humautuksesta" seurannut pahoinvointi, oksentelin ti-illalla kerran ja laatta meinasi lentää vielä eilen aamullakin. Pyysin anestesialääkäriltä "tainnutusta" porailun ja rajumman touhuamisen ajaksi, koska en ihan tiennyt miten siihen osaisi suhtautua.

Tänä aamuna jalkaa pystyi jo suht kivutta suoristelemaan, olisiko haavojen sallima liikerata jotain 5-30 astetta, ja kipua esiintyy ainoastaan haavoissa sekä siirteen ottokohdassa, takareidessä. Oikeastaan tuo takareisi on kivuliain kohta, erityisesti portaita rampatessa. Tuntuu kuin olisi revähtänyt tosi rumasti. Itse nivel on jo oikeastaan kivuton.

Tänään haavasiteet vaihdetaan suihkunkestäviin, ja pääsee vihdoin pesulle. Aikamoinen soijan käry on muijan mukaan ollutkin makuuhuoneessa...

Tuo pahoinvointi voi johtua myös Arcoxiasta. Itse otin sitä kerran leikkauksen jälkeen enkä suostunut toista ottamaan. Veti kyllä ukon kokonaan sekaisin eikä edes hyvällä tavalla. Buranalla mentiin sitten loppuaika eikä kipuja oikeastaan edes ollut.
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tuo pahoinvointi voi johtua myös Arcoxiasta. Itse otin sitä kerran leikkauksen jälkeen enkä suostunut toista ottamaan. Veti kyllä ukon kokonaan sekaisin eikä edes hyvällä tavalla. Buranalla mentiin sitten loppuaika eikä kipuja oikeastaan edes ollut.

Itselläkin johtui luultavasti Arcoxiasta, jos välillä vähän heikotti, mutta paljon mieluummin söin sitä kuin kiduin sängyssä tai sohvalla järkyttävien kipujen kanssa. Mulla oli todella kovat säryt kyllä verrattuna moniin tarinoihin täällä, mutta kai se on yksilöllistä. Jollain Buranalla ei kyllä saanut tuota kipua kuriin.
 

12961

Jäsen
Tuo pahoinvointi voi johtua myös Arcoxiasta. Itse otin sitä kerran leikkauksen jälkeen enkä suostunut toista ottamaan. Veti kyllä ukon kokonaan sekaisin eikä edes hyvällä tavalla. Buranalla mentiin sitten loppuaika eikä kipuja oikeastaan edes ollut.

Kummalta tuntuisi, että johtuisi arcoxiasta, söin tuota jo aiemmin, heti tapaturman jälkeen, enkä silloin huomannut mitään erikoista huonoa oloa. Muita mielenkiintoisia sivuvaikutuksia tuolla kyllä on, nimittäin listatuista minulla toteutui metallinen maku suussa. Kaikki ruoka maistuu kylmältä, tyhjältä lusikalta, kun on syönyt arcoxian.

Scissorsin tapauksessa mentiin ilmeisesti avoleikkauksella, kuulemma kivut ovat aika paljon rajummat verrattuna tähystykseen...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
En olisi huolissani isommasta vammasta, mutta kyllähän nuo aina olisi hyvä selvittää...

Kiitokset vastauksestasi, en ollut sitä aikanaan huomannut. Joku väliaikainen juttu tuo lopulta oli, nimittäin siinä viikon mittaan kipu hävisi itsekseen, enkä sitä edes muistanut ennen tämän ketjun esiinnousua uudelleen. Outo juttu, mutta onneksi näin. Tässä on nyt useat treenit vedetty päälle, eikä ongelmia ole ollut.
 

12961

Jäsen
Päivitelläänpä taas, jos vaikka samanlaisen kohtalon omaavat joskus tekemisen puutteessaan näitä lukisivat...

Mulla on mennyt paraneminen leikkauksen jälkeen jopa erittäin hyvin. Cryocuffia olen käyttänyt todella paljon, joten kylmää ja kompressiota polvi on saanut varmasti enemmän kuin keskiverto leikattu polvi, liekö tuolla sitten isommin vaikutusta. Ainakin tuntuu hyvältä ja turvotuskin on lähes tyystin kadonnut.

Leikkauksesta on nyt pari päivää vajaa 2 viikkoa, ja säryt ovat tipotiessään. Viimeksi tarvitsin kipulääkettä torstai-iltana. Liikerata on jumppaamalla laajentunut takaisin samoihin kuin ennen leikkausta, ollen käytännössä 0-90 astetta, ja kävely tasaisella alustalla onnistuu jo täydellisesti ilman keppejä. Polvitukea en ole käyttänyt leikkauksen jälkeen, kuulemma ei ole tarvetta.

Ulkona ja portaissa tarvitsen kepit vielä jonkun aikaa, mutta kahvikuppi kulkee sohvapöydälle hyvin ilmankin, samoin kuselle pääsee jo mukavammin.

Huomenna tikkien poisto ja seuraavana maanantaina jälkikontrolli, jonka jälkeen mitä ilmeisimmin alkaa myös fysiokäynnit.
 

Jindrix

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Takaristiside

Tässä kuntoutuksen lomassa onkin hyvä kirjoitella omasta tapaturmastani polven kohdalla. Itselläni napsahti takaristiside poikki ja vaikka ketju onkin eturistisiteelle, niin varmaankin eturistisiteen "taistelutoveriin" takaristisiteeseen liittyvät kokemukset menee samaan ketjuun.

Tosiaan helmikuiset salibandyreenit koituivat meikäläisen polven kohtaloksi. Itse tilanne jossa polvi meni on hieman sumean peitossa, mutta kyseessä oli kontaktitilanne jonka jälkeen kaaduin maahan. Tilanteen jälkeen jalka oli todella kipeä ja siinä tulikin ns. puujalka. Tässä vaiheessa meninkin jo ensimmäistä kertaa lääkärille ja siellä neuvottiin lepoon. Puujalka menikin ohi muutamassa viikossa, mutta kun puujalka oli helpottanut polvessa tuntui edelleen kipua ja huomasin kuinka se vaikuttaa radikaalisti juoksemiseen. Puujalan jälkeen yritin vielä jonkun verran pelata, mutta ei siitä oikeen mitään tullut.

Ajattelin, että on varmaan parempi kääntyä ammattilaisen puoleen ja varasin ajan ortopedille, joka sitten polven tutkittuaan laittoi lähetteen magneettikuvauksiin. Tulokset tulivatkin n. viikossa ja sieltä oli nähtävissä takaristisiteen repeämä. Lääkärin mukaan todella huono tuuri käynyt, sillä takaristisidevamma on todella harvinainen. Jälkeenpäin olen kuullutkin monelta eri lääkäriltä, että miten olen oikein saanut takaristisiteen hajalle.

No eipä aikakaan, kun ruettiin varaamaan aikaa leikkaukseen, joka piti lopulta suorittaa Turussa, kun takaristisideleikkauksen osaavia lääkäreitä ei omalta paikkakunnaltani löytynyt. Leikkaushan tapahtui yksityisellä puolella kuten kaikki muutkin lääkärikäynnit ja omalta osaltani täytyykin olla todella tyytyväinen vakuutusyhtiön kanssa sujuneeseen yhteistyöhön, mutta se on varmaan jonkun toisen kejun juttu.

Jalka leikattiin toukokuun alkupuolella eli vielä ollaan varsin alkutaipaleella kuntouksen suhteen. Ensimmäiset päivät polvi oli todella kipeä ja jouduinkin jäämään lopulta leikkauksen jälkeen sairalaan yöksi, vaikka leikkaus oli päiväkirurginen. Leikkauksen jälkeen sain jalkaa ortoosin, jota joudun pitämään 6 viikkoa, ortoosi pitää jalan suorana ettei sitä voi taittaa ollenkaan. Ymmärtääkseni ortooseja ei eturistiside kuntoutuksessa käytetä?

Salibandyn osalta lääkäri arvio oli, että vuoden päästä voi pelata, mutta suositteli kuitenkin lopettamaan kyseisen lajin kokonaan. Ilmeisesti leikannut ihan tarpeeksi salibandystä tulleita vammoja. Fysioterapeutti käynnitkin olen jo aloittanut ja sieltä tulikin varsin positiivista signaalia. Fyssarin mukaan urheilukunnossa voisi olla jo puolen vuoden päästä.

Hermojahan tämä joka tapauksessa vaatii, mutta pakko mennä positiivisesti eteenpäin. Niin ja tyttöystävälle valtavat kiitokset, tässä kohtaa tuki on ollut enemmän kuin tarpeen.

PS. Polvi on varsin hurjan näköinen, kun viidessä eri kohtaa pieniä haavoja. Haavoissa olleet hakaset poistettiin hiljattain.
 

DTremens

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings, PattU, Wolves, Patriots
No eipä aikakaan, kun ruettiin varaamaan aikaa leikkaukseen, joka piti lopulta suorittaa Turussa, kun takaristisideleikkauksen osaavia lääkäreitä ei omalta paikkakunnaltani löytynyt. Leikkaushan tapahtui yksityisellä puolella kuten kaikki muutkin lääkärikäynnit ja omalta osaltani täytyykin olla todella tyytyväinen vakuutusyhtiön kanssa sujuneeseen yhteistyöhön, mutta se on varmaan jonkun toisen kejun juttu.

Takaristisiteden korjaus on senverran vähäistä kaiketi, että keskittyy muutamalle huipputohtorille tässä maassa. Itselläni 3+ vuotta sitten meni polvi totaalitohjoksi niin leikkauksen suoritti juurikin takaristiside-expertti, koska se on vaikein operaatio ja hankalin korjata jälkikäteen. Onneksi osasi samaan syssyyn tehdä 3 muustakin jänteestä kelpo kalut joten meikäläinen jatkaa maallista vaellusta jokseenkin kivuttomalla koivella rajusta vammasta huolimatta.

Tsemppiä kuntoutteluun ja tervemenoa sen jälkeen uimahallin vakioasiakkaaksi. Sieltä ne polvivammaisen parhaat treenauspaikat löytyy =)
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Salibandyn osalta lääkäri arvio oli, että vuoden päästä voi pelata, mutta suositteli kuitenkin lopettamaan kyseisen lajin kokonaan. Ilmeisesti leikannut ihan tarpeeksi salibandystä tulleita vammoja. Fysioterapeutti käynnitkin olen jo aloittanut ja sieltä tulikin varsin positiivista signaalia. Fyssarin mukaan urheilukunnossa voisi olla jo puolen vuoden päästä.

Itsellä samat kehoitukset lääkäriltä (mulla diagnoosina siis eturistiside, kierukka ja sivusiteet), ja vaikka nuo fyssarit ovatkin rohkaisseet juoksemaan niin futista ja salibandya ei kuulemma ole aivan viisasta heti lähteä pelaamaan. Vuosi oli se suurinpiirteinen toipumisaika säbäkuntoon, joka siis annettiin ortopedin toimesta, ja se täyttyi juuri pari viikkoa sitten. Olen muutaman höntsäpelin käynyt pelaamassa, mutta polven rasituksenjälkeinen kipu on aikamoinen, ja tulee kuulemma aina sitä olemaankin. Hölkkäilyyn ja salitreeniin ajattelin vielä ainakin puolisen vuotta tyytyä aivan suosiolla.

PS. Polvi on varsin hurjan näköinen, kun viidessä eri kohtaa pieniä haavoja. Haavoissa olleet hakaset poistettiin hiljattain.

En ole koskaan kuullut että keneltäkään tutultani olisi takaristisidettä leikattu. Ilmeisesti uuden jänteen siirre otettiin silti tuolta takareiden ja polvitaipeen kohdalta? Itselläni lekuri teki avohaavan lisäksi kaksi tähystysreikää, joten vaikka operaatio kuulemma oli haastava, selvittiin silti "vain" kolmella jäljellä. Ne haavat kyllä paranee.

Tsemppiä kuntoutukseen :)
 

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tsemppiä kuntoutteluun ja tervemenoa sen jälkeen uimahallin vakioasiakkaaksi. Sieltä ne polvivammaisen parhaat treenauspaikat löytyy =)

Vesijuoksu on ainakin aivan äärettömän hyvä tapa kuntouttaa leikattua polvea. Itselläni sarjakortit uusittu nyt kolme kertaa, ja on oivallista liikuntaterapiaa kyllä koivelle, vaikka se vähän hintahtavalle tuntuukin välillä.
 

Crapbag

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, NY Rangers, Southampton, Fc Jazz, A's..
Itsellä samat kehoitukset lääkäriltä (mulla diagnoosina siis eturistiside, kierukka ja sivusiteet), ja vaikka nuo fyssarit ovatkin rohkaisseet juoksemaan niin futista ja salibandya ei kuulemma ole aivan viisasta heti lähteä pelaamaan. Vuosi oli se suurinpiirteinen toipumisaika säbäkuntoon, joka siis annettiin ortopedin toimesta, ja se täyttyi juuri pari viikkoa sitten. Olen muutaman höntsäpelin käynyt pelaamassa, mutta polven rasituksenjälkeinen kipu on aikamoinen, ja tulee kuulemma aina sitä olemaankin. Hölkkäilyyn ja salitreeniin ajattelin vielä ainakin puolisen vuotta tyytyä aivan suosiolla.

Tsemppiä kuntoutukseen :)

Olen joskus omat mielipiteeni tänne selostanut, mutta heitellääs taas muutama. Eli minulla on kahdesti operoitu vasen polvi ja kolmesti katkennut eturistiside oikeassa polvessa, joista viimeistä ei enää korjattu. Eli kaksi leikkausta kumpaankin polveen.

Lopetin pallopelit viimeiseen napsuun ja siirryin pelkkään kuntoiluun, eli kesäisin maastolenkkiä ja ympäri vuoden salitreeniä. Alkuun tuntui pahalta ja kyllä vieläkin vuosien jälkeen näkyy öisin unia milloin mistäkin matsista, missä pyörin kentällä hiukan kehnolla polvella.

Oikea polvi alkoi reistailemaan kun vasen saatiin kuntoon, eli kaikki kolme hajoamista tuli putkeen, ei siinä välissä paljon muuta ollut kuin se vuoden kuntoutus. Tein aina kaiken tunnollisesti ja testeissä tuli loistavat arvot, mutta ei se jalka vaan kestänyt pelitilanteessa. Tai meni siinä jotain höntsävuoroja välissä kuukausia, mutta kuitenkin. Nyt, kun salilla on treenannut jalkoja tunnollisesti, niin huomaa kuinka esim. talvella liukastuessa tuo rikkinäinenkin polvi pysyy kasassa. Polvet ei ole juuri koskaan kipeät, ei edes kevään ensimmäisen lenkin jälkeen. Oma suositukseni näin jälkikäteen on, että pitää vaan kunnon tauon niistä peleistä ja keskittyy kaikkeen muuhun jalkoja vahvistavaan touhuun, mikäli ei pelaa niin huipputasolla että kentille on pakko päästä. Nimittäin niitä pelivuosia riittää vaikka eläkeikään saakka, jos paikat ei rikkoonnu kuten itsellä, eli liian monta kertaa liian lyhyen ajan sisään. Kahtena viimeisenä syksynä mitä höntsäsin pelit loppui kauden ekaan peliin, eipä siinä paljon olisi menettänyt jos olisi kokeillut tiukkaa vuoden "lisätreeniä" kentälle hinkumisen sijaan.

Kaikki remontit on tehnyt eri ortopedi, oikean polven ensimmäisen leikkauksen teki S. Orava mutta eipä sekään polvi kestänyt kuin muutaman vuoden. Saattaa olla että meikäläisellä on jokin rakenteellinen valmistusvirhekin, hulluna kuitenkin aina tehnyt kuntoutukset ja parantunut todella hyvin, eipä vaan auttanut. Nyt saan kuitenkin nautintoa tästä jäljelle jääneestä treenamisesta, joka on kylläkin pakkopullaa peleihin verrattuna. Suosittelen kuitenkin himmailua sen kentälle paluun suhteen. Vitutuksen tunnetta on vaikea kuvailla kun saa ne magneettikuvat missä todetaan eturistisiteen taas katkenneen, vaikka juuri mitään ei edes sattunut/tuntunut.
 

Jindrix

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Vesijuoksu on ainakin aivan äärettömän hyvä tapa kuntouttaa leikattua polvea. Itselläni sarjakortit uusittu nyt kolme kertaa, ja on oivallista liikuntaterapiaa kyllä koivelle, vaikka se vähän hintahtavalle tuntuukin välillä.

Jep, muutaman kerran olen miettinytkin pelon sekaisin tuntein, että siellä saa olla kohta vetämässä mummojen ja pappojen kanssa kuntoaltaassa. No totta puhuen on varmasti erinomainen tapa kuntouttaa jalkaa ja siinä ei tyylipisteillä sitten ole niin väliä. :)

En ole koskaan kuullut että keneltäkään tutultani olisi takaristisidettä leikattu. Ilmeisesti uuden jänteen siirre otettiin silti tuolta takareiden ja polvitaipeen kohdalta? Itselläni lekuri teki avohaavan lisäksi kaksi tähystysreikää, joten vaikka operaatio kuulemma oli haastava, selvittiin silti "vain" kolmella jäljellä. Ne haavat kyllä paranee.

Tsemppiä kuntoutukseen :)

Juurikin näin. Tuossa reiden sivustalla onkin melkoinen mustelma, joka ulottuu polvitaipeeseen asti. Pikkuhiljaa ja positiivisesti eteenpäin. Niin ja kiitoksia tsempeistä :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös