Pinturicchio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Juventus, Jokipojat
Minä alan olla sitä mieltä, että nykylääketieteen ammattilaisten olisi syytä kehitellä pikaisesti joku "super-eturistiside", jos se aito ja alkuperäinen napsahtaa poikki. Tuntuu olevan sen verran yleinen vamma tuo nimenomaisen lerpakkeen poikki meneminen, niin harrastelija tasolla, kuin ammattilaisillakin. Eikös sillä Ajaxin Niklas Moisanderillakin, katkennut eturistiside jo toiseen kertaan, kun liukastui pari kuukautta ensimmäisen leikkauksen jälkeen kaupungilla ja koko liike kohdistui leikattuun polveen...
Itselle tulee kohta 5 kuukautta täyteen toisesta leikkauksesta, ja tässä alkaa pikku hiljaa miettimään, että mitenköhän sitä uskaltaa enää sabakentille lähteä, kun on kahdesti jo se lerpake katkennut. Painoa on leikkauskierteen aika tullut reilu kymmenen kiloa lisää ja sitä tässä nyt aluksi yritetään tuskaisesti saada pois, että uskaltaisi tehdä tulevaisuudessa muutakin kuin lenkkeillä. Kuntoutusmotivaatiota laskee vielä täysin jumissa oleva selkä, joka vittuuntui, kun halusin verestellä vanhoja muistoja menemällä höntsäilemään ulkojäille. Fysioterapeutti on sitä muutaman kerran saanut hieman auottua, mutta koulun penkillä istuminen jumittaa selän taas uudestaan.
Pitäisi vielä kohta puoleen päättää, että mennäkö kertausharjoituksiin vaiko ei. Se maaginen kuusi kk leikkauksesta täyttyy juuri harjoitusten alla ja harjoituksista maksettava korvaus olisi minun opiskelijabudjetilleni ruhtinaallinen, mutta toisaalta ei olisi järkeä lähteä sinne toikkaroimaan hataran polven kanssa, kun niissä valtion hommissa tuppaa sattumaan mitä tahansa...
Milloinkahan vakuutusyhtiöt lopettavat minulle eri urheilulajien lisenssien myymisen kun 21-vuotiaalta kaverilta on leikattu molemmat polvet kahteen kertaan, käsi murtunut pari kertaa ja nivelsiteet paukkuneet kerran + muut pikkuvammat....kävelevä harrastelijaurheilijan sairaskertomus...
Itselle tulee kohta 5 kuukautta täyteen toisesta leikkauksesta, ja tässä alkaa pikku hiljaa miettimään, että mitenköhän sitä uskaltaa enää sabakentille lähteä, kun on kahdesti jo se lerpake katkennut. Painoa on leikkauskierteen aika tullut reilu kymmenen kiloa lisää ja sitä tässä nyt aluksi yritetään tuskaisesti saada pois, että uskaltaisi tehdä tulevaisuudessa muutakin kuin lenkkeillä. Kuntoutusmotivaatiota laskee vielä täysin jumissa oleva selkä, joka vittuuntui, kun halusin verestellä vanhoja muistoja menemällä höntsäilemään ulkojäille. Fysioterapeutti on sitä muutaman kerran saanut hieman auottua, mutta koulun penkillä istuminen jumittaa selän taas uudestaan.
Pitäisi vielä kohta puoleen päättää, että mennäkö kertausharjoituksiin vaiko ei. Se maaginen kuusi kk leikkauksesta täyttyy juuri harjoitusten alla ja harjoituksista maksettava korvaus olisi minun opiskelijabudjetilleni ruhtinaallinen, mutta toisaalta ei olisi järkeä lähteä sinne toikkaroimaan hataran polven kanssa, kun niissä valtion hommissa tuppaa sattumaan mitä tahansa...
Milloinkahan vakuutusyhtiöt lopettavat minulle eri urheilulajien lisenssien myymisen kun 21-vuotiaalta kaverilta on leikattu molemmat polvet kahteen kertaan, käsi murtunut pari kertaa ja nivelsiteet paukkuneet kerran + muut pikkuvammat....kävelevä harrastelijaurheilijan sairaskertomus...