Eturistiside napsahti poikki

[Pinturicchio]

kolme päivää kulunut...

No nyt ois kolme päivää kulunu leikkauksesta...

polvi on vielä aika massiivisen kokoinen mutta säryt on vähentyneet huomattavasti ja alkaa jo taipumaan koko ajan paremmin...

ihmetyttää vaan tämä jatkuva kuume/lämpö...lähes koko ajan
37, 5...lääkkeillä saa sitten tippumaan mutta sitten se nousee aina takas...soitin asiasta lekurille, mutta sanottiin että on ihan normaalia kunhan ei nouse yli 38 asteen...niin kai sitten...

Leikkauksesta vielä sen verran että minulle ei edes ehdotettu nukutusta...ei kun vaan piikkiä selkäytimeen...muistelin että ois ollu vittumaisempikin tapahtuma mutta yllättävän kivuttomasti meni, ja heti tulee muikavan lämmin olo...pieniä ennakkoluuloja kyllä herätti se että puudutuksen suoritti intiasta kotoisin oleva hieman hooonoa soomea puhuva kaveri, mutta hyvinhän tuo hommansa osasi...

ei kyllä ollu kovin mukava kuunnella sitä vasaran pauketta ja poran surinaa, eikä se oma polvi sisältäpäin kovin kauniilta näyttänyt siinä monitorilla...

huomenna pitäisi käydä fysioterapeutilta taas lisää jumppaohjeita...ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu...

 

[jiimo]

Minulle ainakin sanottiin omasta kuumeestani, että se voi johtua jotenkin polven paranemaan lähtemisestä. Veri lähtee poistumaan polvesta tai jotain. En muista tarkkaan. Olin varmaan sen verran tokkurassa, kun soitin lääkärille. Yksi vaihtoehtohan olisi sairaalabakteeri, joka ainakin itseäni vähän pelotti, kun kuume lähti yllättäen nousemaan ja nousi suunnilleen 38.5 asteeseen, ennen kuin sain kuumelääkettä (panadolia tai vastaavaa). Minulla tosin kuume tuli vasta useampi päivä leikkauksen jälkeen.

 

[V-man]

Kyllä minullakin on ollut kuumeilua kummankin leikkauksen jälkeen. Se kuuluu asiaan, kunhan ei tosiaan nouse aivan älyttömäksi. Tsemppiä alex#10! Pidähän kokoajan kylmäpussia polvessa, niin turvotus pysyy aisoissa. Pyyhe väliin ja kylmäpussi idealsiteellä polveen. Minulla on useita kylmäpusseja, että pystyy ottamaan aina uuden kehiin kun entinen lämpenee.

 

[Durable]

Mulla ei ollut leikkauksen jälkeen ollenkaan kuumeilua.

Kylmää ei kuulemma saisi pitää kuin 20-30 minuuttia kerralla tunnin välein. Näin minulle sanottiin.

 

[V-man]

Viestin lähetti Durable
Mulla ei ollut leikkauksen jälkeen ollenkaan kuumeilua.

Kylmää ei kuulemma saisi pitää kuin 20-30 minuuttia kerralla tunnin välein. Näin minulle sanottiin.

Minun korviini ei ole kyllä tuollaista kantautunut. Sairaalassakinhan polveen laitetaan "nestejäähdytys" eli sängyn vieressä on kone joka kierrättää jäävettä polven ympärille kiedotussa "pussissa". Tietenkin otin kylmäpussit polvesta pois aina kun kylmä alkoi tuntua inhottavalta, mutta kyllä minä aika surutta olen aina polveani jäähdyttänyt. Ehkäpä tuo 30 minuuttia tunnin välein on kuitenkin ollut aika lähellä kun olen pitänyt yleensä pari kylmäpussia lämpimäksi asti ja sitten huilannut.

 

[suuris]

Onneni kukkuloilla!

Menin eilen perjantaina lääkäriin polveni jälkitarkastukseen. En ollut mitenkään kovinkaan "varmalla" tuulella, sillä kipuja oli ollut viimeksi aamulla.

Lääkärini siinä sitten taivutteli polveani ja kyseli, että sattuuko.. Kipua ei tuntunut, mutta kerroin, että aamulla uimassa oli hieman pahalta tuntunut.. Lääkärini sanoi kuitenkin, että on normaalia, että joskus on huonoja hetkiä, joten heti ei kannata huolestua. Polveni oli kuulemma hänen historiassaan parhaiten parantunut kierukkavaiva, ja kepit jäivät pois viikkoa etuajassa! :)

Nyt sitten kävelen jo hitaasti, mutta varmasti! Hölkkäämään pääsen jo kolmen viikon kuluttua! Ja mikä parasta - takaisin kaukaloon jo helmikuussa! :)

Nyt tässä olen sitten alkanut miettimään, että onko kunnallisen puolen lääkäreillä unohtunut jotakin. Hoito ei todellakaan ollut niin hyvää kuin mahdollista..
Ensimmäinen leikkaus oli silloin 3 kuukautta sitten Tilkassa, ja sen jälkeen polveni oli turvoksissa puolitoista kuukautta sillä tavalla, ettei polvilumpiota näkynyt. Se ei kuulemma ole olenkaan normaalia. Ja eniten minua vituttaa se, että sen leikkauksen jälkeen jääkiekkoa olisin saanut pelata vasta 6 kuukauden kuluttua (maaliskuussa -03) leikkauksesta.. Tämän toisen leikkauksen jälkeen samaan kuntoon on 3 kuukautta (Helmikuu -03)! Puolet vähemmän! Nyt onkin motivaatiota taas treenata ja kuntouttaa, kun jäälle pääsee vielä tämän kauden aikana! :)
Kyselinkin syytä tähän näinkin suureen aikaeroon.. Lääkärini mukaan he käyttävät kierukkaan sellaisia supernuolia, jotka ovat pitävämpiä, ja näin mahdollistavat pelaamisen nopeammin..

Tässä tullaankin ongelman ytimeen! Miksi Tilkassa ei laitettu polveeni supernuolia!?!?!?!?! Onko syynä se, ettei sitä leikkausta maksa mikään urheiluvakuutus, vaan puolustusvoimat??? Kun hieman laittaa rahaa tiskiin, niin hoito on puolet parempaa! Näinhän se ei todellakaan saisi olla! Tilkkaan en mene enää koskaan puukotettavaksi - se on varma!

Toivottavasti muilla käy yhtä hyvin kuin minulla! Tsemppiä!

 

[Pinturicchio]

Polven koukistuminen

Kertokaapas missä vaiheessa ja kuinka paljon saitte polveanne koukistettua...siis esim. seisoessa, kun koukistatte jalkaa pakaraan päin...nyt on viikko jumppausta takana, polvi suoristuu omasta mielestäni jo hyvin mutta koukistaminen on täyttä tuskaa...

...fysioterapeutin ohjeissa oli polvivoima harjoitus, jossa piti mahallaan maaten koukistaa/nostaa jalkaa kohti pakaraa...olen yrittänyt liikettä lähes joka päivä, mutta joka kerta polvitaipeeseen tulee niin viiltävää kipua, että vedet tulee silmiin ja jumppa loppuu vähäksi aikaa...

Fysioterapeutti muuten laittoi lääkärikeskuksesta annetut ohjeet melko lailla uuteen uskoon ja lisäsi toistokertoja melko reilusti...mutta apua tuntuu olevan tuosta jumpasta todella paljon...polvi tuntuu päivä päivältä paremmalta ja turvotus on välillä todella vähäistä...

 

[suuris]

Alex #10

No en usko, että tuo polven taivuttamisen pitäisi edes olla kivutonta tuossa vaiheessa.. Enkä kyllä usko, että on kovin järkevää tehdä liikkeitä, joissa tuntee kipua.. Minulle ainakin sanottiin, että "lähes kaikkea saa tehdä kivun sallimissa rajoissa". Lähtisin kuitenkin siitä, ettei polven koukistumisella ole niin kiire. Suoristuminen on kuitenkin tärkeintä näin aluksi, leikkauksestasi ei kuitenkaan ole kuin viikon verran...

Minulla leikattiin siis kierukkavaiva, joten kuntoutusajat poikkeavat todennäköisesti.. Nyt takana on 6 ja puoli viikkoa ja jalka taipuu jo ihan hyvin.. Oikeastaan aivan normaalisti.. Kolme neljä viikkoa sitten ei kyllä mennyt näin hyvin..

Kyllä se siitä taipuu.. Turha hätäillä.. Ja ainahan sitä voi nostaa ja koukistaa vain hieman.. Ei sitä kannata runtata loppuun asti.. Pikkuhiljaahan se siitä vetryy, sillä polveesi on kuitenkin laitettu jotain sinne kuulumatonta, ja se reagoi sitä vastaan..

 

[V-man]

Varsinkaan silloin kun polvessa on nestettä, niin polvi ei todellakaan taivu kovin hyvin. Minä treenasin polven koukistamista selälläni maaten ja hivuttaen jalkaa koko ajan enemmän ja enemmän koukkuun. En usko, että vielä viikon kuluttua leikkauksesta kannattaa pahemmin koukistella, johtuen juuri nivelpussissa olevasta nesteestä joka estää koukistumisen. Kyllä se siitä taittuu sitten pikkuhiljaa kunhan turvotus rauhoittuu. Kipu on todellakin hyvä hyvä mittari. Ei sitä kannata tippa silmässä runnoa.

Ojentumista on hyvä treenata istumalla sängyllä/lattialla jalat suorana ja laittamalla esim. tyyny polvitaipeen alle. Sitten vaan painataan tyynyä läjään eli suoristetaan jalkaa (jälleen kivun rajoissa).

 

[Pinturicchio]

2 ja puoli viikkoa takana...

nyt olisi kaksi ja puoli viikkoa leikkauksesta ja pari ohjattua fysioterapia kertaa takana...jo ensimmäisellä fysioterapia kerralla (viime maanantaina) fysio-setä sano että polvi näyttää todella hyvältä ja taipuu myös hyvin...ei kyllä ollut kovin miellyttävää maata sängyssä fysio-sedän taivutellessa koipea mitä vittumaisempiin asentoihin...koski yllättävän paljon!!

tänään oli sitten toinen kerta ja samoilla linjoilla mentiin eli hyvältä näyttää...kuntopyöräilynkin sain aloittaa jo silloin maanantaina, vaikka minut leikannut lääkäri sanoi sillon että korkeintaan kolmen viikon päästä leikkauksesta saa alkaa polkemaan...polvi on "aennut" tämän viikon aikana uskomattoman paljon, sillä alkuviikosta "normaali" rappusten kävely oli vielä aika vaivalloista, mutta nyt sujuu jo leikiten...

haavatkin on parantunut loistavasti...pientä turvotusta on vielä mutta se kuulunee asiaan vielä tässä vaiheessa...mutta eiköhän tästä vielä pelikuntoinen polvi saada ajan myötä...

 

[fiftyeight]

Re: 2 ja puoli viikkoa takana...

Viestin lähetti alex#10
nyt olisi kaksi ja puoli viikkoa leikkauksesta ja pari ohjattua fysioterapia kertaa takana...jo ensimmäisellä fysioterapia kerralla (viime maanantaina) fysio-setä sano että polvi näyttää todella hyvältä ja taipuu myös hyvin...ei kyllä ollut kovin miellyttävää maata sängyssä fysio-sedän taivutellessa koipea mitä vittumaisempiin asentoihin...koski yllättävän paljon!!

tänään oli sitten toinen kerta ja samoilla linjoilla mentiin eli hyvältä näyttää...kuntopyöräilynkin sain aloittaa jo silloin maanantaina, vaikka minut leikannut lääkäri sanoi sillon että korkeintaan kolmen viikon päästä leikkauksesta saa alkaa polkemaan...polvi on "aennut" tämän viikon aikana uskomattoman paljon, sillä alkuviikosta "normaali" rappusten kävely oli vielä aika vaivalloista, mutta nyt sujuu jo leikiten...

haavatkin on parantunut loistavasti...pientä turvotusta on vielä mutta se kuulunee asiaan vielä tässä vaiheessa...mutta eiköhän tästä vielä pelikuntoinen polvi saada ajan myötä...

Olet ilmeisesti ns. nuori ihminen ja operaatio on sujunut hyvin. Kiitä siis luojaasi.

Meillä muilla kaikilla systeemit eivät välttämättä ole sujuneet yhtä hyvin. Anyway, still going strong. Despite the pain.

 

[suuris]

Alex: Kuten fiftyeight jo sanoi, näyttää sinulla menevän hyvin. Mukava kuulla.

Puhuit tuosta polvesi "aukeamisesta". Huomasin itse, että polveni alkoi taipumaan ja liikkumaan kivuttomammin heti, kun pääsin altaaseen jumppaamaan, eli noin 2 viikkoa leikkauksen jälkeen. Eli suosittelen, jos vain lääkäriltä siihen on lupa.

En ole itse käynyt kertaakaan fysiolla, ja hyvin olen pärjännyt ilmankin. Polvi tuntuu jo lähes omalta :)

 

[sivurauta]

oma legendaarinen tarinani

2. Elokuuta kaksi vuotta sitten, vain kolme päivää ennen miehen älyllisen elämän loppumista (hääpäivää) oli meillä 6-divarin jalkapallopeli. Edellisviikonloppuna koulukaverin häissä sanoin leikilläni, etteihän sitä tiedä mitä käy viimeisessä pelissä ennen häitäni, eli ei tosimiehen mitään häävalssia taarvi etukäteen harjoitella.
No joka tapauksessa saimme pelissä vaparin niin sanotulta varmalta paikalta. Pelaajavalmentajan ominaisuudessa ilmoitin, että tämähän juuri minun paikkani. Ette ikinä usko, mutta vetoni osui päin vastustajan muuria ja vastustajalle avautui todella hyvä vastaiskun paikka... Nooh ensimmäisenä tietysti estämään/taklaamaan vastustajan pallollinen pelaaja ja ottaa niin sanottu viisas virhe. Kentän pinta teki kuitenkin tepposensa ja sporttisen atleettinen ruumini lähti käsistä kuin kuuluisa kuppa töölöstä. Kaaduin puolihuolimattomassa asennossa päin vastustajaa lyöden polveni vastustajan takajalkaan ja saaden samalla aikaan aikas miehekkään pamauksen. Siitä sitä sitten lähdettiin arvauskeskuksen ensiavun kautta TAYS:n ensiapuun jossa ystävällinen tohotrisetä, jonka suomesta ymmärsin yhtä paljon kuin hänen latinastaan teki pikku diagnoosin jalastani kiteyttäen sen suunnilleen sanoilla "Nou hätä". Aikana siitä jopa hääpäiväni ylitse sinniteltyäni kävin lopulta uudestaan kotipaikkani terveyskeskuksessa, jossa paikallinen todella pätevä lääkäri passitti minut Koskiklinikalle.
Siellä magneettikuvissa minulla todettiin jalassani olevan ns "unhappytrial", eli suomeksi sanottuna eturistiside poikki, nivelsiteet paskana ja kierukat myös soseena, eli kaikki muuta mitä voi kerralla mennä paitsi luut. Siitä sitten kuunvaihteessa pääsin leikkauspöydälle ja parisen viikkoa olin legendaarisessa astumiskiellossa. Siitä pikkuhiljaa kuntoutettiin jalkaa ja seuraavana syksynä pystyin jo jotenkin pelaileen palloo. Sarjapeleihin uskaltauduin toki vasta viime kesänä takaisin olosuhteiden pakosta ja lähinnä joukkuekavereideni pyynnöstä (tähän isoin hymiö mitä maailmasta löytyy). Eli totuuden nimissä minulla meni reilusti yli vuosi ennenkuin uskalsin/pystyin jatkamaan harrastustani. Vielä tosin tänä talvena on huomannut, kun aloin hiihtelemään vähäsen enemmän, että luistelutyyli on edelleen pannassa. Sain meinaan polveni kipeäksi aikas kivasti kun koitin pikkaisen luistella.
Samoin kannattaa tarkistaa, että jos sattumalta on harrastamassa jotain mistä voi joutua maksamaan koiraveroa (ainakin jos harrastaa enemmälti samassa asennossa), että jalkojen alla on jotain pehmeää. Paitsi tietysti jos nauttii pienestä kivusta.

 

[suuris]

Polven punkteeraus

Kävin tuossa perjantaina lääkärissä, kun polveni oli ollut turvoksissa noin viikon. Jäägeelipussista ei ollut hirveästi apua. Lääkärissä polvestani poistettiin neste punkteeraamalla. Piikki polveen ja imu päälle. Kokemus ei ollut mitenkään mukava. Tuskanhiki lehahti kasvoille saman tien! No siitäkin selvittiin hengissä.

Nyt näyttää paljon paremmalta, eikä turvotusta ole enää juurikaan. Jotain nivelkalvon turvotusta, mutta hyvin minimaalista.

Kannattaa siis käydä lääkärissä, jos kylmähoito ei tepsi. Helpommalla näin pääsee. Lääkäri sanoi, että nestettä kertyy noin puolelle leikkauspotilaista, joten ei heti kannata huolestua. Nesteet täytyy kuitenkin poistaa sieltä.

 

[V-man]

Huomenna mennään taas. Kumma homma kun leikkaus jännittää taas, vaikka tietää varsin hyvin, että ei siinä paljon kerkeä pelätä kun tiputuksella otetaan taju pois ja sitten ollaankin jo heräämössä huumehuuruissa. Mites teillä on polvet parantuneet?

 

[Pinturicchio]

2 kk leikkauksen jälkeen...

25. päivä tuli kuluneeksi tasan kaksi kuukautta, tuosta minun operaatiosta ja ihan hyvältä näyttää, niin omasta ja fysioterapeutinkin mielestä. Pari viikkoa sitten sain luvan alkaa hiljalleen juoksemaan, hiihtämään ja luistelemaan. Luistelusta polvi ei ole moksiskaan, mutta leikautun jalan takareisi vetää välillä ihmeellisesti jumiin. Juoksemassa en ole käyny kuin kerran ja sen kyllä huomasi seuraavana aamuna turvotuksesta, vaikka itse juokseminen ei niin pahalta tuntunutkaan. Suksilla en ole käynyt.

Fysioterapeutin mukaan polven liikerata on hyvä, vaikka kyllä vielä vedet meinaa tulla silmiin kun fysio-setä vääntää polvea ääriasentoon koukkuun. Ja pari viikkoa sitten tuli käteen pari sivullista venyttelyohjeita, kun polvi oli kuulemma hieman jäykänpuoleinen. Jäi vissiin venyttely alussa liiaan vähälle;) Nyt alkaa kuntoutuksessa sitten se reisivoiman takaisin hankkiminen.

Kun nyt malttaisi pysyä vielä pois salibandykentiltä. Halu pelaamaan kasvaa koko ajan. Tosin fysio kertoi juuri varoittavan esimerkin kaverista, joka oli vastaavan eturistiside operaation jälkeen mennyt ilman hänen lupaansa mukaan fudis-turnaukseen liiaan aikaisin ja tuloksena oli revenneet nivelkalvot (tai jotkut vastaavat). Kun nyt vaan malttaisin kuntouttaa jalan kunnolla...

Ja tsemiä V-Manille leikkaukseen !!!

 

[Monipuolisenhuono]

Viestin lähetti V-man
Huomenna mennään taas. Kumma homma kun leikkaus jännittää taas, vaikka tietää varsin hyvin, että ei siinä paljon kerkeä pelätä kun tiputuksella otetaan taju pois ja sitten ollaankin jo heräämössä huumehuuruissa. Mites teillä on polvet parantuneet?

Vai että taju veks? Mulla on kaikki kolme ( 3 ) kertaa vedetty selkäydinpuudutuksella ja voi venäjä että viimeks sattu. Oli varmaan joku kandi tai muu spede joka törkkäs neulan meikäläisen selkään. Jos joudun vielä neljännen kerran moiseen niin taju kankaalle, esim vois ottaa morfiinia niin ei ois niin väliä.

 

[jiimo]

En ole varma, olenko tämän jo tänne laittanut, mutta minulta ei ainakaan edes varsinaisesti kysytty, että haluanko jonkun muun vaihtoehdon kuin nukutuksen. Ja leikkaus oli nimenomaan tuo eturistisiteen uusiminen, ACL-rekonstruktion nimelläkö se papereissa kulki. Olisin voinut hyvinkin ottaa jonkun muun vaihtoehdon. Olisihan se ollut kiva katsoa, kun polvea sorkitaan. =)

Missäs sinut Another HAB leikattiin?

 

[suuris]

Polvessa tuntuu kaikki aika hyvältä. Tuon punkteerauksen jälkeen ei ongelmia suuremmin ole ollut. Pienellä kylmähoidolla on selvitty. Hiihtämässäkin olen käynyt kolme kertaa!

Leikkauksesta on nyt kulunut jo 2 ja puoli kuukautta, ja jäällä olen ollut jo reilun pari viikkoa. Pelejä alla on "jo" neljä kappaletta. Sitä kun ihminen ei malta, niin ei malta. :) Noh, mitä ei pelaaja joukkueen hyväksi tekisi.

Torstaina 30.1. olisi sitten se viimeinen lääkärintarkistus ja sitten saisi ihan luvan kanssa painaa menemään. Toivottavasti tämä nyt oli viimeinen leikkaukseni, sillä useampaa ei pää eikä polvi kestä.

V-Manille tsemppiä!

 

[V-man]

Leikkaus takana. Kivuista ei tietoakaan. Näin se kesäloma toimii. Kahdella aikaisemmalla kerralla ensimmäiset päivät ovat olleet yhtä tuskaa, mutta nyt pystyin liikkumaan kivuitta heti leikkauspäivän iltana. Jalassa ei tunnu ollenkaan sitä normaalia "painetta" joka ainakin aikaisemmilla kerroilla on rajoittanut liikkumistani. Polvi on tietysti vähän turvoksissa, mutta ei niin paljon, että punkteerausta olisi vielä tarvittu. Aikaisemmilla kerroilla olen pystynyt liikkumaan näin hyvin vasta noin viikon kuluttua leikkauksesta. Nyt vaan pitää malttaa levätä, vaikka pystynkin liikkumaan. Kuntouttamisenkin olen aloittanut heti kun kipuja ei kerta juurikaan ole. Tekisi mieli heittää nuo kainalosauvat jo komeroon, mutta niitä kannattaa kuulemma käyttää, jotta kävellessä ei lintsaisi jalan ojennuksessa.

Another HAB: Minulta ainakin on aina kysytty, että haluanko nukutuksen vaiko enkö. Leikkaus meni jännittämättä ja kivuitta. Pulssini leikkaussaliin tullessa oli 85. Sitten vain tippa suoneen ja naureskelin, että "Nyt alkaa nukutusaine tuntua, Hyvää yötä vaan kaikille" ja sitten olinkin jo heräämössä.

Vaan eipä ollut aivan tuskaton sairaalareissu, nimittäin jouduin alentumaan katedroitavaksi. En muista koska olisin tuntenut samanlaista tuskaa kuin toissa yönä, kun hoitsut tunkivat 30-40cm pitkää letkua heppini sisään. Käskivät minua rentoutumaan, jotta se menisi jouhevammin, mutta vitut minä osaa rentoutua silloin kun "sinne" tungetaan jotain letkua. Sattui aivan saatanallisesti. Viimeisellä (kolmannella) yrityksellä homma meni kivuitta. Olin varmaan niin nuutunut, että en enää jaksanut jännittää. En suosittele Jackassin tyypeillekkään.

 

[Monipuolisenhuono]

Viestin lähetti jiimo
Olisihan se ollut kiva katsoa, kun polvea sorkitaan. =)

Missäs sinut Another HAB leikattiin?

Sori et vastauksessa kesti näin kauan. Ekan kerran kirurgisessa eli kirralla, leikkaaja itse Syvähuoko (Jokerien lekuri), toka ja kolmas kerta tölikässä eli töölön sairaalassa.
Neljättä en halua en sitten millään, polvi on tosin paikkapaikoin sairaan kipeä vaikka vikasta operoinnista on aikaa jo yli kolme vuotta.

Mä sain tsiigata monitorista kun kinttu oli auki. Hassun näköstä kun virkkuukoukun näköinen vempain viipotti edestakas meikäläisen polvessa.

 

[Monipuolisenhuono]

Viestin lähetti V-man

Vaan eipä ollut aivan tuskaton sairaalareissu, nimittäin jouduin alentumaan katedroitavaksi. En muista koska olisin tuntenut samanlaista tuskaa kuin toissa yönä, kun hoitsut tunkivat 30-40cm pitkää letkua heppini sisään. Käskivät minua rentoutumaan, jotta se menisi jouhevammin, mutta vitut minä osaa rentoutua silloin kun "sinne" tungetaan jotain letkua. Sattui aivan saatanallisesti. Viimeisellä (kolmannella) yrityksellä homma meni kivuitta. Olin varmaan niin nuutunut, että en enää jaksanut jännittää. En suosittele Jackassin tyypeillekkään.

Mulla jouduttiin tekemään toi sama äärimmäisen nolo ja nöyryyttävä homma kun tokan kerran olin operoitavana. Joo yritä nyt sit rentoutua. My ass että voi rentoutua, onneks ei tullu mitään hemaisevan seksikästä hoitsua laittamaan katetria paikoilleen.

 

[suuris]

Viestin lähetti V-man
Leikkaus meni jännittämättä ja kivuitta. Pulssini leikkaussaliin tullessa oli 85. Sitten vain tippa suoneen ja naureskelin, että "Nyt alkaa nukutusaine tuntua, Hyvää yötä vaan kaikille" ja sitten olinkin jo heräämössä.

Hehe :) Eihän tuokaan pulssi ole korkea, mutta itselläni syke oli sairaalaan mennessä ja leikkausta ennen salissa 36-40 :) Hoitsut siinä kyselivät koko ajan, että onks tää nyt ihan oikein? Sanoin vaan, että "joo ei mulla pulssi oo koskaan kovin korkea - paitsi urheilusuorituksessa."

Tänään oli viimeinen tarkistus ja kaikki on kunnossa! Nyt jos jotain tulee, menee se jo uuden vamman piikkiin. Tuntuu hyvältä.

Täytyykin antaa tässä vielä mainosta lääkärilleni. Jan Lassus on hyvä lääkäri ja loistava ihminen! Suosittelen. Työskentelee ARS Medicinassa, Iso Roballa.

 

[Pinturicchio]

TTU- KELE- TANA!!!


Lainaus omasta viestistäni tässä ketjussa reippaat kolme kuukautta sitten: "Kun nyt malttaisi pysyä vielä pois salibandykentiltä"


Maltoin kyllä, mutten tarpeeksi pitkään. Pari viikkoa sitten oli viimeinen fysioterapeutin kontrolli ja homma oli hänen mukaansa hanskassa. Sanoi, että polvi on kunnossa ja eikun varovasti pelamaan vaan. Lääkärit tosin painottivat ettei nopeita/kontakti lajeja ennenkuin kesäkuun alussa. Noh, maltoin mieleni pari viikkoa ja olin tarttumatta salibandymailaan ja keskityin sen sijaan lenkkeilyyn ja salilla käyntiin. Perjantaina olin sitten katsomassa Josban ja Oilersin taistoa, kun salibandy kärpänen puraisi ja ääni sisälläni sanoi: "Kyllä se kestää kun varovasti pelaa"eli lauantaina suuntasin joukkueeni salibandyharjoituksiin, jotka tosin kauden jo päätyttyä ovat lähinnä leikkimielistä pelailua.

Lämmittlyssä oli kaikki hyvin ja polvi toimi hienosti. Sanoin jätkille, että en pelaa täydellä vauhdilla, koska pieni pelko oli takaraivossa kuitenkin koko ajan polven kestämisen suhteen. Aloitettiin sitten pelaaminen ja parin minuutin höntsäilyn jälkeen vastustaja ja heitti pallon ristikulmaan. Pakkina ollessani läksin verkkaisesti kevyellä hölkällä palloa hakmaan kun kukaan ei karvannut sen kummemmin. Otin pallon haltuun ja kun läksin kääntymään takaisin päin kuului...KRAPS (hieman samanlainen ääni kun naksauttaisi kaikkia sormia kerralla)...leikattu polvi petti täysin alta...

Ensin tuli ilmoille viiltävä kipu, mutta pääsin kuitenkin omin avuin ylös ja linkkaamaan vaihtopenkille jääpussia hakemaan. Polvi turposi heti hieman, mutta kesti kävelyn ja tuntui vain vähäsen aralta. Turvotus ei kuitenkaan laskenut illan aikana ja vaikka polvi kävelyn kestikin, oli se edelleen arka. Sunnuntai-aamu olikin sitten jo aivan muuta toista. Polvi turvonnut kolminkertaiseksi, kävely oli vaivalloista ja jokainen nopeampi liike sattui. Tänään polvi oli jo sitten jo hieman paremmalla mallilla mutta arka ja turvonnut se on edelleen.

Huomenna olisi sitten suoriuduttava fysion pakeille ja sitä kautta mahdollisiin jatkotutkimuksiin. En voi kun toivoa ja rukoilla, että mitään ei olisi hajonnut siihen kuntoon, että vaadittaisiin uusi leikkaus. Sitä kuntoutusruljanssia en jaksaisi enää, mitä eturistisiteen edellinen katkeaminen tarkoitti. Ja vielä enemmän vituttaa se, että jos leikkausta tarvitaan, niin se pitää hoitaa julkisen sektorin kautta, koska oma salibandyvakuutukseni kattosumma on jo ylittynyt ja tuskinpa ne sitä muutenkaan korvaisivat, koska tapaturma johtuu hoitovirheestä tai siis vaillinaisesta hoidosta. Ja jos keskussairaalaan hoidettavaksi joudun, niin pelkkä leikkaukseen pääseminen voi kestää ikuisuuden.

Joten mitä tästä opimme...minä en oppinut mitään...toivottavasti joku muu oppii hoitamaan kuntoutuksen kunnialla loppuun asti...tässä olisi tarjolla yksi varoittava esimerkki, mutta tutkitaan nyt ennen kuin hutkitaan....

 

[suuris]

Viestin lähetti alex#10
TTU- KELE- TANA!!!

Ja vielä enemmän vituttaa se, että jos leikkausta tarvitaan, niin se pitää hoitaa julkisen sektorin kautta, koska oma salibandyvakuutukseni kattosumma on jo ylittynyt ja tuskinpa ne sitä muutenkaan korvaisivat, koska tapaturma johtuu hoitovirheestä tai siis vaillinaisesta hoidosta. Ja jos keskussairaalaan hoidettavaksi joudun, niin pelkkä leikkaukseen pääseminen voi kestää ikuisuuden.

Hmm.. Oletko nyt aivan varma, että vakuutus ei enää korvaa?! Jos sinulla on lääkäriltä todistus tms, että "ensimmäisen leikkauksen jälkeen jalka on täysin kunnossa", niin sinulla on tällöin tapahtunut uusi vamma. Vakuutuksen katto, esim 2500€, on tarkoituttu jokaista vammaa kohti. Näin, jos sinulla vamma on uusi, niin heidän tulisi se korvata ihan normaalisti. Näin ainakin minä muistelen. joku voi sitten korjata, jos olen väärässä.

Esimerkki edelliseen kappaleeseen: Potilaalla menee polvi rikki, ja se vaatii leikkausta. Leikkauskulut ovat 2500€, jolloin vakuutuskatto tulee täyteen. Seuraavaksi potilas teloo kätensä leikkauskuntoon. Tämän vaivan hoitoon hänellä on taas käytettävissä 2500€.

Ei kyllä voi muuta kuin ottaa osaa tuohon sinun tapaukseesi. :( Todella huonoa tuuria. Toivotaan parasta.