Eturistiside napsahti poikki

[Kaiser Soze]

Viestin lähetti masaman
TÄH? Siis saitko oikeasti jonkun toisen ihmisen ristisiteen?

Kyllä. Taitaa olla kyse elintensiirtotestamentista vaimikäseoli.. Kyseessä on siis siirre kuolleelta ihmiseltä..

K

 

[masaman]

Viestin lähetti Kaiser Soze
Kyllä. Taitaa olla kyse elintensiirtotestamentista vaimikäseoli.. Kyseessä on siis siirre kuolleelta ihmiseltä..

K

En ole kyllä ikinä kuullut, että ristisiteitä olisi poimittu kuppinsa nurkkaan heittäneiltä...


Mutta elä hättäile, kyllä se sieltä kuolee pois 3 kk:n jälkeen!

Siinä ajassa sinulle kasvaa kunnon, ja vielä oma, ristiside, jei... Että niin kauan saat nauttia siittä siirteestä... Siksi kuntoutumiseen tulee väkisinkin 3 kk kevyen harjoittelun sisältävä tauko, eikä sitä voi nopeuttaa... Tätä ristiside hommaa on tutkittu aika perkeleen paljon ja näyttää siltä että vuosi siihen sitten vaan menee ennen kuin saa vedellä taas kentällä päin vastusajaa... Joka on vielä hauskempaa jos laji on vaikka tennis!

 

[Kaiser Soze]

Viestin lähetti masaman
En ole kyllä ikinä kuullut, että ristisiteitä olisi poimittu kuppinsa nurkkaan heittäneiltä...

Mutta elä hättäile, kyllä se sieltä kuolee pois 3 kk:n jälkeen!

Juuh, jonkun huonosti palloa potkaisseen side tuo on. Sitä en tosin tiedä mistä päin kroppaa se on otettu.. Tai että miltä elukalta se loppujen lopuksi on..

Mihinkäs tuo sieltä kuolisi. Samoin kai tuo retajaa mukana kun muutkin siirteet. Kasvaa ja vahvistuu. Kolmen kuukauden kohdallahan ristisidesiirre on heikoimmillaan, joten ei tässä paljoa tuopin nostoa raskaampia hommia tehdä.

Viimeksi kun side korjattiin, otettiin korvike polvilumpion kohdalta, mutta poikkihan tuo oli mennyt. Oli muuten helvetillisen kipeä korvikkeen ottopaikka, joten tässä mielessä siirre joltain muulta, on varsin kivuton vaihtoehto ja ehdottomasti valinta myös tulevaisuudessa, jos vielä tarvitsisi korjata.


K

 

[masaman]

siinä pitäisi käydä sillailla

että siirre notkuu siellä polvessa sen 3 kk:ta jonka aikana sinulle kasvaa omaa jännettä sitä pitkin ja siirre sieltä sitten häviää tämän uuden jänteen tieltä... Joskus lääketiede yritti käyttää tätä tietoa hyväksi ja koitti josko hiilikuitu siirteellä saataisiin ihmisen oma jänne kasvu aikaiseksi mutta se kusi sitten se yritys... Vaatii jänteen jotta kasvu lähtisi liikkeelle...

 

[Kaiser Soze]

Re: siinä pitäisi käydä sillailla

Viestin lähetti masaman

Ahhaaaa, vaisssooo.. No sehän selittääkin sitten pari vaivannutta kyssäriä..

Oli muuten kaikenkaikkiaan ihan positiivinen kokemus tällä kertaa leikkaus. Eivät säästelleeet puudutusaineissa, joten jalatkaan eivät toimineen pariin tuntiin leikkauksen jälkeen. Edellisellä kerralla puudutus alkoi heikkenemään jo kun leikkkaus oli kesken, ja hoitsu pumppas särkylääkkeitä suoneen jatkuvalla syötöllä. Se ei ollut kivaa se..

Nälkäkuolema sen sijaan sairaalassa meinasi tulla, luulisi perkele että mies, joka ei ole syönyt about vuorokauteen mitään, saisi kunnon lounaan leikkauksen jälkeen, mutta paskat.
22 tuntia ilman ruokaa ja sitten kehtasivat kantaa eteeni pienen lautasellisen samettista punajuurikeittoa, lasin vettä ja pienen ruisleivän palasen.. Siinä kohtaa pääsi pari ärräpäätä..

Ja joo, konjakit jäi saamatta. Tästä perkelekö me maksetaan? Barrikaadeille mars!

K

 

[Pinturicchio]

Onko kellään tietoja kuinka pitkään näitä leikkauksia on tehty nykyisen mallin mukaan? Tuntuu olevan tuo eturistisiteen katkeaminen aika pirun yleinen vamma nykyisin. Varsinkin jalkapalloilijoita on viime aikoina ollut paljon sairastuvalla eturistisiteitten takia, Henke Larsson nyt viimeisimpänä. Barcalla taitaa olla kolme ukkoa ennestäänkin sivussa eturistisidevamman takia. Ja löytyyhän noita jääkiekkoilijoitakin mm. Alatalo, T.Ruutu, Bäckström, tosin nämä jo vähän vanhempia tapauksia.

Sitähän minä ajan takaa, että kuinka nämä vammat on hoidettu esim. 30 vuotta sitten? Käytettiinkö jo silloin siirrännäisiä vai kuinka se uusi ristiside rakennettiin? Vai rakennettiinko ollenkaan? Tähystystekniikka ei tainnut vielä silloin olla hallussa, joten kaikki operaatiot ilmeisesti tehtiin avoleikkauksina.

Veikkaajassa oli joku aika sitten juttua Barcelonan vammakierteestä. Seuran pomot sitten palkkasivat asiantuntijat etsimään syytä tuohon vammakierteeseen ja epäilivät olisiko vika Camp Noun nurmessa. Asiantuntijat kuitenkin tulivat siihen tulokseen, että vika on vaillinaisessa lämmittelyssä.

Tästä hyvä esimerkki lienee kuukausi sitten Bayer Munchen - Juventus pelissä loukkaantunut nuori saksalaispuolustaja. Junnu tuli toisella jaksolla vaihdosta kentälle laitapakiksi. Kerkesi pelata pari minuuttia, kun tuupertui kentän pintaan nopean suunnanvaihdoksen seurauksena. Seuraavana päivänä luki teksti-tv:ssä, että eturistiside poikki ja ukko puolen vuoden huilille.

Ja Kaiser Sozelle vielä kysymys:

Minkälaisen arvion lekurit polven tulevaisuudesta antoivat? Vieläkö sillä pystyy pallopelejä tai muita kovaotteisempia lajeja pelaamaan? Eikös kyseessä ollut kuitenkin jo kolmas operaatio samaan polveen?

 

[masaman]

Viestin lähetti alex#10


Sitähän minä ajan takaa, että kuinka nämä vammat on hoidettu esim. 30 vuotta sitten? Käytettiinkö jo silloin siirrännäisiä vai kuinka se uusi ristiside rakennettiin? Vai rakennettiinko ollenkaan? Tähystystekniikka ei tainnut vielä silloin olla hallussa, joten kaikki operaatiot ilmeisesti tehtiin avoleikkauksina.

Veikkaajassa oli joku aika sitten juttua Barcelonan vammakierteestä. Seuran pomot sitten palkkasivat asiantuntijat etsimään syytä tuohon vammakierteeseen ja epäilivät olisiko vika Camp Noun nurmessa. Asiantuntijat kuitenkin tulivat siihen tulokseen, että vika on vaillinaisessa lämmittelyssä.

juu, no mitä isäukon kanssa juttelin hänen aikansa futisurasta, siinä 70 luvun puolin ja toisin niin kyllä se oli uran loppu, ainakin hyvällä tasolla pelatessa.

Ei silloin paljoa mitään osattu tehdä, paitsi ehkä jotkut alan pioneerit.

Tuo on mielestäni aika selvää, että lämmittelyn puute korreloituu suoraan vammojen määrään... Sen pitäisi olla jokaiselle selvää, mutta jokainen joka on joukkuelajia harrastanut, tietää sen että höntsäfutis kiinnostaa enemmän kuin lenkki ja noissa höntissähän se tuppaa jäämään lämpö saamatta... Sitten hajoaapi paikat.... Toki tämä ei ole varsinainen syy, mutta kasvattaa riskiä loukkaantumisiin.

 

[Monipuolisenhuono]

No niin ja sillälailla.

Aamulla kaukis matsissa väänty polvi ja nyt sattuu kun jalkaa liikkuttaa. Aamulla röntgeniin ja sit katotaan että mikä iski. Toivottavasti ei se kuuluisa eturistiside (taas).

Hyvä puoli matsissa oli se että voitettiin ja tein pari byyriä ja se että mulla oli piiiitkästä aikaa hammas suoja mukana ja vielä käytinkin sitä, sain nimittäin boltsin suoraan puhelimeen ja jos ei kyseistä syndiä ois ollu olis pari etuhammasta mulla vähemmän.

 

[Crapbag]

Viestin lähetti Kaiser Soze

Viimeksi kun side korjattiin, otettiin korvike polvilumpion kohdalta, mutta poikkihan tuo oli mennyt. Oli muuten helvetillisen kipeä korvikkeen ottopaikka, joten tässä mielessä siirre joltain muulta, on varsin kivuton vaihtoehto ja ehdottomasti valinta myös tulevaisuudessa, jos vielä tarvitsisi korjata.

Se on ihan perseestä, kun siirre höylätään siitä polven yläosasta. Yhdessä operaatiossa mulla otettiin se siirre toisesta jalasta, kun saman jalan vastaava oli jo käytetty. Tästä siirrännäisen ottojalasta tuli alkuun melkeinpä kivuliaampi kuin varsinaisesta ongelmapolvesta. Kaiken lisäksi tuo polven päällä oleva leikkaushaava tulehtui pahanlaisesti.

Viimeksi kun oikea polveni koki ensileikkauksensa, otettiin siirre takareiden jänteistä, polvitaipeesta. Tällä menetelmällä eivät peruslääkärit operoi, mutta esim. Sakari Orava tekee leikkaukset vain tällä "nykyaikaisella" menetelmällä. Parantuminen sujui uskomattoman hienosti.


Mutta asiaan. Aiemmin olin kertonut omista polvistani ja siitä, kuinka olen "taistellut" osittain polveni pilannutta tahoa vastaan, esittämällä heille korvausvaatimuksen kunnollisesta polvituesta. Nyt 1,5 vuoden jälkeen päätös asiaan tuli, jyrkkä EI, joka ei muuttunut miksikään, vaikka asia kulki läpi kolme eri selvitystä. Nyt aion vielä viimeisenä paperisotana virallistaa tämän polveeni tehdyn hoitovirheen, jotta tulevaisuudessa itselläni on lyödä jotain ässää pöytään, kun mahdollista maksajaa haetaan.

No kun pelit on koko syksyn/alkutalven menneet mukavasti ja vammoitta, niin tietenkin tämän asian tullessa esiin ja mennessä vituilleen sattui ekan kerran polveenkin, pitkästä aikaa. Nyt ei saatana voi olla eturistiside poikki, ei voi. Vaikka vaikea enää sanoa miltä tuntuu re-reconstroidun siteen katkeaminen, tuskin miltään. Alkuperäisen katkeaminen sen sijaan teki gutaa polven totaalisen pyörimisen yhteydessä.

Näin tällä kertaa kuitenkin kävi:
Jo maanantaina polvi oli päässyt hiukan muljaamaan jossain kurkotus-tilanteessa, tullen hiukan kipeäksi. Keskiviikkona jäi salibandymailan lapa jalan alle ja jäin tämän pahemman polveni varaan, mutta pysyin ilokseni pystyssä, eikä polvi päässyt kiertymään eikä vääntymään. Silti polven takaosassa tuntui helvetillinen kipu, mutta vuoron pystyin silti vetämään loppuun saakka. Ei siihen mitään ihmeempää turvotusta tullut, mutta painetta tuntuu polvessa jonkun verran. Seuraavina päivinä alkoi kävely olemaan kivuliasta, johtuisiko siitä, että polvessa on kuitenkin nestettä eikä kaikki palikat ole ihan kohdallaan. Kipu on pääsääntöisesti tuolla polven takana, eli polvitaipeessa. Välillä vihloo tosta polven sivusta, sisemmältä puolelta. Eiköhän tässä täydy taas varata aika ortopedille, hän se on joka saa taas tehdä "vetolaatikkokokeensa" ym. vemputukset.

Mutta noista polvituista vielä. Hinnat on tulleet näköjään mukavasti alaspäin, nyt viimeisen päälle olevan tuen saa teetettynä omaan polveen n. 1200-1300 eurolla. Tällaisen tuen kerrotaan suojaavan polven kaikkia siteitä vammoilta. Tuki on valmistettu hiilikuidusta ja titaanista, ollen erittäin kevyt ja huomaamaton, mutta kestävä.
Tietenkään kaikkea ei voi laskea tuollaisen tuen varaan, mutta kyllähän se antaisi pientä turvaa, kun vielä lisäksi muistaa itse välttää niitä hulluja liikkeitä. Nyt kun olen vihdoin pääsemässä opiskelujen jälkeen kiinni työelämään, niin kyllä lähden siitä liikkeelle että olen valmis maksamaan ekoista palkoistani tuollaisen tuen, jos sen avulla pystyn vielä 10 vuoden päästäkin harrastamaan rakkaita lajeja. Silti vituttaa lähes päivittäin se epäonnistunut leikkaus Tilkassa, jonka vuoksi polvessa alkaa olemaan ahdasta titaaniruuvien suhteen.

 

[Pinturicchio]

Se on ihan perseestä, kun siirre höylätään siitä polven yläosasta

Jep, allekirjoitan tuon täysin. Minullakin tulehtui toisen leikkauksen jälkeen tuo polvilumpion päällä oleva haava. Kolme päivää meni ihan normaalisti pientä lämpöä pitäessä, mutta sitten tuli hätä, kun yhden yön aikana kuume oli noussut yli 39c ja polvi oli kuuma kuin hellankoukku. Selvisin kuitenkin antibiootti kuurilla ja punkteerauksella. Vähän lisää kuumetta ja olisin maannut osastolla tarkkailussa.

Aamulla kaukis matsissa väänty polvi ja nyt sattuu kun jalkaa liikkuttaa. Aamulla röntgeniin ja sit katotaan että mikä iski. Toivottavasti ei se kuuluisa eturistiside (taas).

Mikä oli alustava tuomio? Polvivammat on aina vähän hankalia, koska tarkat diagnoosit saa tehtyä vasta magneettikuvien perusteella. Ainoastaan taitavat ortopedit osaavat sanoa käsikopelolla mitä on hajalla. Arvauskeskuksessa otetuista röntgenkuvista ja tutkimuksista on hyvin harvoin mitään hyötyä.

 

[Boddington]

Päivää kohtalotoverit,

täällä olisi eräs magneettikuviin menijä. Muutaman vuoden manailun ja hampaiden kiristelyn jälkeen polvi äityi niin kipeäksi, ettei oikeastaan minkäänlainen rasitus jalalle onnistu, ja lekuriin oli lähdettävä. Aiemmin olen karvalakkimallin polvituella pystynyt jotenkin edes sulkapalloa pelaamaan, mutta enää ei tule mieleenkään. Hyvä kun portaita pääsee ylös. Kyseessä on siis ilmeisesti rasitusvamma, joka tuntuu lähinnä siltä kuin naulaa painettaisiin lumpion läpi -alapuolelta.

Tätä ketjua lukiessa ei todellakaan naurata, sillä lekurin mukaan mahdollinen operaatio on juurikin puudutuksessa tehtävä tähystys. Täytyy toivoa, ettei meikäläistä piikitä mikään kesäharjoittelija.

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta vaivasta? Niin ja tiedän, että tämä periaatteessa on eturistisideketju, mutten oikein viitsinyt uuttakaan ketjua tälle avata.

 

[Kaiser Soze]

Viestin lähetti Boddington
Tätä ketjua lukiessa ei todellakaan naurata, sillä lekurin mukaan mahdollinen operaatio on juurikin puudutuksessa tehtävä tähystys. Täytyy toivoa, ettei meikäläistä piikitä mikään kesäharjoittelija.

1.1 % kertoimella veikkaan että kyseessä on kierukka. Pari sentin viiltoa polvessa ja vika korjattu. Piece of cake. Tuota tuskin pystyy kukaan tumpeloimaan.

K

 

[Nätti Masa]

Siirteen kestävyydestä

tervehdys. Minulta leikattiin eturistiside 5 viikkoa sitten, ja mieltäni askarruttaa kovastikin tuon uuden siirteen kestävyys.
Voiko siirre mennä poikki vaarattomassa tilanteessa tyyliin lattialta ylös kömmittäessä polviseisonnan kautta, siten että paino on leikatun polven varassa?
Jotenkin tuntuu siltä että siirteen poikkimenemisen pelossa joutuu jumppaamaan käsijarru päällä, mikä taas pidentää toipumisaikaa.

Kertokaapa minulle te viisaammat, että minkälaiset liikkeet/suunnat kuormittavat kaikkein eniten uutta ristisidettä?
Polven anatomia ei ole minulle kovinkaan tuttu, joten sikäli näitä tässä kyselen..

 

[V-man]

Re: Siirteen kestävyydestä

Viestin lähetti Nätti Masa
tervehdys. Minulta leikattiin eturistiside 5 viikkoa sitten, ja mieltäni askarruttaa kovastikin tuon uuden siirteen kestävyys.
Voiko siirre mennä poikki vaarattomassa tilanteessa tyyliin lattialta ylös kömmittäessä polviseisonnan kautta, siten että paino on leikatun polven varassa?
Jotenkin tuntuu siltä että siirteen poikkimenemisen pelossa joutuu jumppaamaan käsijarru päällä, mikä taas pidentää toipumisaikaa.

Kertokaapa minulle te viisaammat, että minkälaiset liikkeet/suunnat kuormittavat kaikkein eniten uutta ristisidettä?
Polven anatomia ei ole minulle kovinkaan tuttu, joten sikäli näitä tässä kyselen..

Minulle on ainakin tehty aina aika selväksi, että ei sitä siirrettä tarvitse varoa. Toki mihinkään punttisalille ei heti lähdetä maksimia repimään, mutta normaali jumppaa ja jalan taivutusta saa tehdä ihan niin paljon kuin ikinä kivulta sietää. Kyllä ne on leikkauksen jälkeen jo kantapäänkin sinne pakaraan asti runtanneet, vaikka se tuntuukin mahdottomalta leikkauksen jälkeisinä päivinä :)

 

[Crapbag]

Re: Siirteen kestävyydestä

Viestin lähetti Nätti Masa
tervehdys. Minulta leikattiin eturistiside 5 viikkoa sitten, ja mieltäni askarruttaa kovastikin tuon uuden siirteen kestävyys.
Voiko siirre mennä poikki vaarattomassa tilanteessa tyyliin lattialta ylös kömmittäessä polviseisonnan kautta, siten että paino on leikatun polven varassa?
Jotenkin tuntuu siltä että siirteen poikkimenemisen pelossa joutuu jumppaamaan käsijarru päällä, mikä taas pidentää toipumisaikaa.

"Kivaa" että tämäkin ketju saatiin taas ylös...tai sitten ei.
Mutta kuitenkin, älä turhaan huoli, kaikki ortopedin/fysioterapeutin antamat ohjelmat ovat polvelle hyväksi, joten turha pelätä. Tietenkin järki on syytä pitää mukana, kun jalkaa alkaa treenata.
Siispä käsijarru pois päältä, kyllä se siirrännäinen kestää. Ainoastaan kaatuminen ja siitä johtuva kiertoliike saattaa olla uudelle siteelle turmiollinen, muuten se kyllä kestää esim. taivuttelun kivun sallimissa rajoissa. Tärkeää on myös pysyä poissa pelikentältä vähintään se 6 kuukautta, mieluiten hakee vielä toiset 6 kk lisää juoksutuntumaa ym. lihaskuntoa operoituun jalkaan. Ahkeruus on se asia jolla jalasta saa melkein vanhan veroisen, täysin tervettähän siitä ei enää koskaan tule, mikä täytyy vaan hyväksyä.
Mutta tsemppiä harjoitteluun, toivoo nimim. "Roberto Baggion toipumis-enkat asioista tietämättään rikkonut"

 

[Pinturicchio]

Re: Siirteen kestävyydestä

Viestin lähetti Nätti Masa
tervehdys. Minulta leikattiin eturistiside 5 viikkoa sitten, ja mieltäni askarruttaa kovastikin tuon uuden siirteen kestävyys.
Voiko siirre mennä poikki vaarattomassa tilanteessa tyyliin lattialta ylös kömmittäessä polviseisonnan kautta, siten että paino on leikatun polven varassa?
Jotenkin tuntuu siltä että siirteen poikkimenemisen pelossa joutuu jumppaamaan käsijarru päällä, mikä taas pidentää toipumisaikaa.

Kertokaapa minulle te viisaammat, että minkälaiset liikkeet/suunnat kuormittavat kaikkein eniten uutta ristisidettä?
Polven anatomia ei ole minulle kovinkaan tuttu, joten sikäli näitä tässä kyselen..

Muistaakseni olen jostain lukenut, että siirrännäinen on heikoimmillaan kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Liittyy ilmeisesti jotenkin siihen, kun siirrännäinen alkaa muodostua varsinaiseksi eturistisiteeksi tms. Joku asiaa paremmin tunteva voi korjata, jos meni metsään...Mutta ei tuota kolmen kuukauden ajankohtaakaan kannata pelätä, jos on tehnyt esityön kunnolla.

Minulle ainakin painotettiin alkuviikoilla tuon polven ojentumisen tärkeyttä, eli mitä nopeammin polvi ojentuu täysin suoraksi, sitä parempi. Tietysti tuossakin täytyy pitää järki matkassa ja mennä kivun mukaan. Koukistuminen tulee sitten ajan myötä tai fysioterapeutin mutristelujen seurauksena.

Oma fysioterapeuttini painotti liikkumaan varovasti liukkailla pinnoilla leikkauksen jälkeen, sillä liukastumisen seurauksena polven kontrolli voi pettää ja ristari katketa uudestaan. Mm. Ajaxin jommalle kummalle Moisanderille taisi käydä juuri näin. Mutta sinulla ei ole huolta sen suhteen, kun luntakaan ei enää ole maassa. Kyllä siihen polven täytyy jokin luonnoton ja äkillinen kiertoliike tms. tulla, ennenkuin siirrännäisen vaurioituminen olisi mahdollista.

Polven koordinaation takaisin saaminen on tärkeää, sillä polven hermopäät eivät ole ihan terävimmillään leikatussa jalassa. Tasapainolautaa ja BoSu -palloa käytin itse paljon + esim. sählypallon pyöritelyä leikatulla jalalla ja muuta pientä kikkailua.

Ja toki lihasvoiman takaisin hankkiminen nopeuttaa toipumista. Mutta kuten V-Man jo sanoi, sitä punttiakin kannattaa tehdä maltilla, eli ei millään maksimeilla jalkakyykkyä heti.

Ja malta sinne pelikentille menoa. Itse menin 5kk ensimmäisen leikkauksen jälkeen salibandyharjoituksiin ja tiesihän sen, miten siinä kävi. Tyhmästä päästä, maksaa koko ruumis. nimim. "2 leikkausta takana"

Itselläni on lauantaina jälleen magneettikuvaukset, koska polvessani on hieman välystä ja nyt katsellaan, ettei sieltä vaan mitään ole rikki. Pieni pelko on takaraivossa, mutta pitää vaan toivoa, että puukotettavaksi ei enää tarvitsi mennä.

 

[Pingu]

Ei ihan eturistisidevamma, mutta polvivaiva kuitenkin.
Joskus viitisen vuotta sitten huomasin polvea koskevan jo kävellessäkin. Ei sitä tietenkään lääkärille tullut mentyä kuin vasta jonkun kuukauden päästä. Röntgenkuvissa ei mitään näkynyt, side jalkaan, lepoa ja matka jatkui.
Aina silloin tällöin olen joutunut turvautumaan lääkärin apuun, ja aina vaan sairaslomaa ja kipulääkkeitä.
Sittemmin huomasin että ei tuo polvi kestä rasitusta juuri yhtään, aina silloin kipeytyi kun olin sellaisissa töissä jossa joutui olemaan paljon jalkojensa päällä. Yleensä kipu oli polven sivussa.

Nyt keväällä jälleen mentyäni lääkäriin sain vihdoin lähetteen ortopedille, joka oli eilen. Hän tuli siihen tulokseen, että todennäköisesti kierukassa on repeämä, ja nyt sitten ollaan tähystysjonossa (ei aavistustakaan koska sinne pääsee).
Hiukkasen pelottaa, mutta toisaalta helpotti kuulla mahdollinen tuomio.
Tietenkään en siinä tilanteessa ymmärtänyt kysellä mitään, mutta todennäköisesti sietokyvyn mukaan saa jatkaa "tavallista elämää".
Harmittaa jos tässä on alanvaihto edessä. Tai eihän sitä tiedä kuinka hyvään kuntoon polvi tähystyksen jälkeen tulee...

 

[Pingu]

Nyt sitten tuli kutsu polvitähystykseen, marraskuun alussa pääsen sinne (pyhäinpäivänä, jää väliin KooKoo-Jukurit pelikin).
Minkälainen toipumisaika tuollaisesta operaatiosta on suunnilleen? Jotenkin tuntuu ettei ainakaan alkuun viitsi kovin ahkerasti ulkoilla, kun jo nyt tekee kipeää kiivetä tänne kolmanteen kerrokseen rappusia. Enkä taida meidän autoonkaan päästä ihan heti, se kun on melko korkea.
Joko kuukauden päästä olisi toiveita, että polvi kestäisi normaalia menoa?

 

[Nätti Masa]

terve taas kohtalotoverit. Mulla on nyt vähän yli 5 kuukautta leikkauksesta takana, ja jalka on kuntoutunut todella hyvään kuntoon. Paljon on tullut punttia ja jumppaamista tehtyä, viimeisen kuukauden aikana lenkkipolkukin on tullut tutuksi. Leikatun jalan lihakset ovat mielestäni palanneet ennalleen, ja
jalka menee koukkuun miltei normaalisti, ja polven lukkoon saaminenkin onnistuu. Kuitenkaan en saa sitä ihan yhtä suoraan (tai itseasiassa polven lukittuessa jalka ei enää ole suora vaan se menee yli, sorry pubismi :)). Kysyisinkin teiltä kohtalotovereilta, että saatteko te leikatun jalkanne suoristumaan samassa määrin kuin terveen jalkanne, ja jos ette, niin voiko tästä tulla jotain onkhelmia jatkossa? Allekirjoittanut lopetti jalan ojentumisharjoitteet siinä 2-3 kuukauden kohdalla, kun sain leikatun polven menemään lukkoon. Olenko siis lopettanut näiden harjoitteiden tekemisen liian aikaisin, l. pitäisikö mun vieläkin jatkaa jumppaamista kunnes saan leikatun jalan yhtä suoraksi kuin terveen?

Kiitokset etukäteen vastauksistanne! Ja tsemppiä jumppaohjelmien parissa ahertaville kohtalotovereille!

 

[Crapbag]

Nyt sitten tuli kutsu polvitähystykseen, marraskuun alussa pääsen sinne (pyhäinpäivänä, jää väliin KooKoo-Jukurit pelikin).
Minkälainen toipumisaika tuollaisesta operaatiosta on suunnilleen?

Vaikea sanoa, koska riippuu paljon tapauksesta, tehdäänkö polvelle samantien korjausta vai onko kyseinen polvitähystys pelkkä "tutkimus". Mikäli kyseessä on pelkkä alustava tutkimus, voi operaation jälkeen kävellä ihan rauhassa kotio, mikäli jalat nyt toimivat ennen tutkimusta sen verran.
Jos taas polveen tehdään hetimiten remonttia, vaihtelee toipumisaika varmastikin muutamasta päivästä useaan kuukauteen, tapauskohtaisesti (vamman laatu).

Itse olen nähnyt myös sen, kuinka pelkkä tähystys ajaa miehen vuodelepoon pariksi päiväksi (Tilkka, KSS)...saman mestan lääkärien tuotokset vaivaavat minua edelleen n. 6 vuoden jälkeen, hoitovirhe on vihdoin löydetty, "puolueettoman" tahon toimesta. Saa nähdä kuinka käy. Tämä siis jatkoa aiemmin ketjussa kertomaani tarinaan omien polvieni kohtalosta.


Nätti Masalle:

Sanoisin, että tuo ojennus on kaiketi aika yleistä näissä hommissa. Koskaan niitä ei varmaan millilleen saa terveen kanssa tasoihin, mutta mikäli olet tehnyt treenit kuten on neuvottu ja näyttänyt fyssarille aikaansaannoksia, voit olla huoleti. Luulisin että olet käynyt jo fysioterapiassa ja siellä on mittailtu/tsekattu nuo ojennukset ja koukistukset?

Mikäli polvesi menee myös hyvin koukkuun, on kuntoutus mennyt hienosti. Muistaisin että juuri sen kuntoutuksen alkuvaiheen aikana on hoidettava ojennukset ja koukistukset huolella, sillä myöhemmin asialle ei enää pysty tekemään juurikaan mitään.

Ristisidevamman kuntoutus on siinä mielessä palkitsevaa, että on ihan itsestä kiinni millaiseen lopputulokseen päästään. Aluksi kipua vastaan taistelua, joka myöhemmin näkyy/tuntuu lähes terveen veroisena polvena. Omalla kohdallani asia on hankala, koska ensimmäinen leikkaus tehtiin päin helvettiä ja uusintaleikkausta jouduin odottamaan pienen ikuisuuden. Tuona aikana ehdin teloa polvea enemmän ja vähemmän lisää. Tällä hetkellä pystyn taas pelaamaan, mutta varmaa on, että pelivuodet on käymässä vääjäämättä vähiin, siltä alkaa tuntua.

 

[Pingu]

Kyllä meinaavat tähystyksen yhteydessä korjata tuon.
Jostain putsauksesta oli ainakin puhetta, riippuen siitä minkälaista vikaa (oletettavasti) kierukasta loppujen lopuksi löytyy.
Toisaalta tekisi mieli etsiä aiheesta tietoa enemmänkin, kun koko operaatio on ihan vieras, vaikka toisaalta voi olla parempi ettei ihan kaikkea tiedä.
Pikkuisen kyllä jännittää jo nyt.

 

[Crapbag]

Kyllä meinaavat tähystyksen yhteydessä korjata tuon.
Jostain putsauksesta oli ainakin puhetta, riippuen siitä minkälaista vikaa (oletettavasti) kierukasta loppujen lopuksi löytyy.
Toisaalta tekisi mieli etsiä aiheesta tietoa enemmänkin, kun koko operaatio on ihan vieras, vaikka toisaalta voi olla parempi ettei ihan kaikkea tiedä.
Pikkuisen kyllä jännittää jo nyt.

Turhaa jännätä, kuulostaa siltä, että selviät melko vähällä!
Tuollainen puhdistusoperaatio on melko "kevyt", joten senkin jälkeen kaiketi pääse omille jaloilleen tod.näk viikon kuluessa. Eturistiside operaatioissa taas kairataan ruuveja luuhun ja revitään siirrännäistä ties mistä, isot haavat ja kaikki. Luulisin että sinulle tehtävä operaatio saadaan hoidettua niistä pikku aukoista, joista vermeet laitetaan polven sisälle tutkailemaan.

EDIT:
On siis mahdollista, ettet tarvi sauvoja ollenkaan, vaan kävelet operaation jälkeen suoraan kotio. Vuodelepoa ei ainakaan tule, koska ristisideleikkauksestakin pääsee samana päivänä pois, jos haluaa.

Vittumaisinta koko touhussa ovat nuo puudutukset ym. En nyt muista, kuinka pikkuoperaatiossa ne tehdään...hmmm. Kerran olen ollut pelkässä tähystyksessä ja silloin taisin itse valita leppoisan unen tutkimuksen ajaksi. Selkäydinpuudutus on kokemuksena näet "hivenen" epämiellyttävä.
Mutta rohkeasti vaan leikkauspöydälle, ei se ainakaan hammaslääkäriä pahempaa ole!

 

[Monipuolisenhuono]

Turhaa jännätä, kuulostaa siltä, että selviät melko vähällä!
Tuollainen puhdistusoperaatio on melko "kevyt", joten senkin jälkeen kaiketi pääse omille jaloilleen tod.näk viikon kuluessa. Eturistiside operaatioissa taas kairataan ruuveja luuhun ja revitään siirrännäistä ties mistä, isot haavat ja kaikki. Luulisin että sinulle tehtävä operaatio saadaan hoidettua niistä pikku aukoista, joista vermeet laitetaan polven sisälle tutkailemaan.

Vittumaisinta koko touhussa ovat nuo puudutukset ym. En nyt muista, kuinka pikkuoperaatiossa ne tehdään...hmmm. Kerran olen ollut pelkässä tähystyksessä ja silloin taisin itse valita leppoisan unen tutkimuksen ajaksi. Selkäydinpuudutus on kokemuksena näet "hivenen" epämiellyttävä.
Mutta rohkeasti vaan leikkauspöydälle, ei se ainakaan hammaslääkäriä pahempaa ole!

No selkäydinpuudutusta en suosittele kenellekkään. Jos menet tähystykseen niin lykkyä pyttyyn. Viimekerralla kun mulla tähystettiin polvi (helmikuussa) niin tehtiin paikallispuudutuksella (joo kuullostaa hurjalta) ja sain semmoset mömmöt suoneen että ei ois tarvinnu kävelemään lähteä. Meni tovi että mömmöt alko vörkkimään ja sit vaan puudutuspiikit polveen, siitä kotva ja johan oltiin jo polven sisällä operoimassa. Koko roskaan meni 2 1/2 tuntia ja siinä ajassa olin tullut aamulla sairaalaan ja lähtenyt pois. Turha sairaalassa makaminen sikseen. Niin tämä tapahtui mehiläisessä.

 

[Nätti Masa]

Sanoisin, että tuo ojennus on kaiketi aika yleistä näissä hommissa. Koskaan niitä ei varmaan millilleen saa terveen kanssa tasoihin, mutta mikäli olet tehnyt treenit kuten on neuvottu ja näyttänyt fyssarille aikaansaannoksia, voit olla huoleti. Luulisin että olet käynyt jo fysioterapiassa ja siellä on mittailtu/tsekattu nuo ojennukset ja koukistukset?

Kiitokset vastauksesta. Treenejä tuli tehtyä aina tuonne kahden kuukauden kohdalle asti, sen jälkeen nuo koukistelut/ojentelut jäi vähemmälle, ja keskityin lihasten kuntouttamiseen.

Olen käynyt kerran fysioterapeutin pakeilla leikkauksen jälkeen, ja sekin oli tuossa yhden kuukauden kohdalla. Joten sen jälkeen ei koukistuksia ja ojennuksia ole tsekattu. Parin viikon päästä minulla on lopputarkastus leikanneen lääkärin kanssa, eiköhän siellä sitten nuokin tsekata.

Osaako joku muuten kertoa mulle, että minkä tähden minun tulee mennä röntgeniin osana lopputarkastusta? Mitä niistä kuvista muka näkyy? Se, että ruuvikiinnitykset ovat paikallaan, mutta mitä muuta muka? Magneettikuvan ymmärtäisin kyllä...

t. Masa

p.s. Minun leikkaukseni tehtiin epiduraalipuudutuksessa, ja kokemuksena se oli ihan ok. Vähän alkuun ärsytti tietysti, kun ei tuntenut jalkojaan, mutta tunteeseen tottui nopeasti. Kävelin omin jaloin sairaalasta pois 5 tuntia leikkauksen jälkeen, joten ei tuon puudutusmenetelmän käyttö välttämättä tarkoita sitä, että sairaalaan täytyy jäädä lojumaan yön yli.

 

[Pinturicchio]

Ei minulta ole ainakaan kummankaan leikkauksen jälkeen mitään röntgenkuvia otettu. Aika omituinen juttu, mutta kai sillä joku tarkoitusperä sitten on.

Oma polvi on taas pitkästä aikaa parempi. Maaliskuussa jalka oli "raskaan 4-divari salibandykauden" jälkeen aika raihnainen ja turposi helposti pienestäkin pelistä. Kevään sitten menin melko matalalla profiililla ja ja kesällä tein paljon punttia nimenomaan jaloille. Nyt ei sitten elokuussa ollut suurempia ongelmia lajitreenien alkaessa ja tähän asti on kaikki mennyt ihan ok. Toki se polvi välillä ilmoittelee itsestään, mutta silloin pitää vaan pitää hieman huilia tai vetää rennommin.

Väljähkö polvi on vieläkin, mutta tuen kanssa pärjää ihan ok. Viime kauden aikana polvi petti alta noin 5 kertaa, mutta niistä selvittiin säikähdyksellä ja parin päivän huililla. Pieni pelko siellä alitajunnassa kuitenkin vielä on ja ehkä pelityyli on hieman hiotunut siten, että tervettä jalkaa tule käytettyä enemmän tilanteisiin mennessä. Ei välttämättä hyvä juttu...

Fysio sanoi jo tuossa keväällä, että puhdistusleikkaus on varmaankin edessä parin vuoden sisällä. Rutinaa ja pientä klappia on havaittavissa, mutta pelataan nyt vielä kun pystyy...

Niin ja tämä ei siis ole mikään peloittelukertomus muille ristaripotilaille, vaan pikemminkin varoittava esimerkki. Eli vaillinaisella kuntoutuksella ja liian aikaisin pelaamaan menemällä saa aikaan ainoastaan ongelmia ja toisen ristisideleikkauksen...