Voisitko laittaa linkin tähän kiistattomaan tutkimusnäyttöön? Ihan mielenkiinnosta.Kyllä nykyään tutkimusnäyttö on aika kiistattomasti ettei ennen 9kk:tta kannata mennä juoksemaan pallon perässä. Ns return to play-kriteereistä ei ole konsensusta mutta ainakin voima ja loikkatestit pitää läpäistä ennen kuin pelilupaa annetaan.
Ennen ajateltiin acl-vammaa vähän liian mekaanisesti ja nykyään ymmärretään että kuntoutuksella on tosi ratkaiseva rooli. Ammattilaisista futiksen puolella n 99% palaa ”pelikuntoon” kun taas taviksilla se on n 65%. Eli useinkaan vamma ei estä kuntoutumista vaan tekemättä jätetty työ.
Voisitko laittaa linkin tähän kiistattomaan tutkimusnäyttöön? Ihan mielenkiinnosta.
Hyvää luettavaa tuo oli ja ihan oikea suunta on ajatella urheiluun paluuta polven hallinnan mukaan. En silti sanoisi 100 ihmisen tutkimusta kiistattomaksi tutkimusnäytöksi.Tämä taitaa olla se alkuperäistutkimus mihin viitataan: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4912389/#__ffn_sectitle
Pointti on se, että jokainen kuukausi 6kkn jälkeen puolittaa uudelleenrepeämäriskin.
Lisäksi ns. asiantuntijamielipiteessä kehotetaan harkitsemaan jopa 2 vuoden kuntoutumismallia:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/27402457/
Joo kyllä just näin.Suurin syy kylläkin on, että leikkauksia tehdään edelleen eri tekniikoilla, mikä vaikuttaa tuohon pystytkö heti koukistelemaan polveasi ja varaamaan sillä. Tästä on omakohtaiset kokemukset, kun kaverilta leikattiin vajaa puoli vuotta ennen omaa leikkaustani. Hänelle tuli jalkaan tuo astelevyllä varustettu ortoosi, samanlainen kuin itselläni oli sivusiteiden leikkauksen jälkeen. Oman eturistiside leikkauksen jälkeen en joutunut käyttämään tukia ja jalan kuntoutuksen sai aloittaa käytännössä heti, toki niin ettei kipua saanut esiintyä alkuun ollenkaan.
Leikkaava lääkäri kertoi näistä poikkeavista malleista leikkauksissa, kun utelin minkä takia ei ortoosia polveen tule.
Sivusidevamma on sinullakin se todennäköisin syy, minkä takia tuo tuki on välttämätön alkuun.
Mielenkiintoinen juttu kyllä. Pistää miettimään itselläkin, että millon sitä uskaltaa palata salibandyn pariin. Syyskuussa tulee 6kk leikkauksesta ja paluuta olen kovasti odotellut, mutta toisaalta ei huvittaisi samaa rumbaa käydä läpi uudestaan jos hajoisikin uudelleen.Tämä taitaa olla se alkuperäistutkimus mihin viitataan: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4912389/#__ffn_sectitle
Pointti on se, että jokainen kuukausi 6kkn jälkeen puolittaa uudelleenrepeämäriskin.
Lisäksi ns. asiantuntijamielipiteessä kehotetaan harkitsemaan jopa 2 vuoden kuntoutumismallia:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/27402457/
Mutta eikös se ole fakta, että puoli vuotta, niin tuon siirteen pitäisi olla yhtä kestävä mitä normaali eturistiside?
Ja toisena kysymyksenä, mitä uskotte, vaikuttaako ennen leikkausta tehtävät kuntoutukset ja polven kunto kuinka paljon kuntoutuksesta toipumiseen ja varsinkin siihen kuinka aikasin on taas pelikunnossa?
Hyvää luettavaa tuo oli ja ihan oikea suunta on ajatella urheiluun paluuta polven hallinnan mukaan. En silti sanoisi 100 ihmisen tutkimusta kiistattomaksi tutkimusnäytöksi.
Kiitokset, taas mielenkiintoista tutkimustietoa. Eturistisidevammat on aika yleisiä, mutta silti yllättävän hankala löytää tietoa ja kokemuksia varsinkin urheiluun palaamisesta. Monessa paikkaa niin ristiriitaista tietoa ja kun varmasti se myös yksilöllistä.Jatketaan aiheesta vielä sen verran, että British Journal of Sports Medicine julkaisi juuri aiheesta infograafin, jossa edelleen paluuaika on vähintään 9kk. Oikealla näkyvässä pylväsdiagrammissa näkyy mitä on käytetty kriteereinä tutkimuksissa ja pelkkä ajan käyttäminen ei tietenkään riitä vaan käytännössä nuo kaikki pitäisi sisällyttää testipatteriin jossain muodossa. Siitä ei kuitenkaan ole tietoa vielä mikä patteristo on paras, joten se jää sitten mietittäväksi tapauskohtaisesti.
Graafi: http://ow.ly/iKA250vBD5c
Katsoin nuo Zlatanin pelit kun palasi peleille ennen puolta vuotta ja liike oli aivan surkeaa eikä missään nimessä ollut täydessä kunnossa. Yhdeksän kuukautta on varmasti sellainen aika, että alkaa olla jo kohtalaisessa kunnossa kilpaurheiluun.
Oleellista on tosiaan se mitä toipumisaikana tekee eli jos et treenaa progressiivisesti niin ei se polvi ole yhdeksän kuukauden kohdalla sen parempi kuin puolen vuoden kohdallakaan. En ole kahlannut noita tutkimuksia tarkasti läpi mutta uskoisin, että voimatasot tuosta yhdeksän kuukauden jälkeenkin vielä nousee ja varmaan ei-ammattiurheilijalla se voima alkaa olla vammaa edeltävällä tasolla vasta joskus vuoden kohdalla?
Tavallaan tässä puhutaan vähän kahdesta eri asiasta eli milloin ammattiurheilijan kannattaa palata kilpaurheiluun ja milloin perusliikkuja voi lähteä pelaamaan pallopelejä, niin että voi luottaa että polvi taas kestää. Edelleen olen sitä mieltä, että perusliikkuuja uskaltaa lähteä puolen vuoden kohdalla jo höntsäämään jos polvi tuntuu vakaalta niin, että yhden jalan seisonnat ja hyppelyt onnistuu kivuttomasti. Monella on siinä peleissä alkuun myös jonkinlainen ortoosi tai tuki mukana, toki jos jalkapalloa pelaa niin siinä ei oikein onnistu, mutta esim. salibandyssa noita ortooseja näkee aika usein, eri juttu onko se nyt sitten siinä kohdaa lähinnä henkinen tuki...
@MadMike tarkoitin sitä että uskoisin 90% tämän palstan lukijoista tuskin on mahdollisuutta päästä tekemään loikkatestejä, jolloin aika moni joutuu lopulta menemään juurikin sillä ”musta tuntuu”-kriteerillä.
Olen samaa mieltä, että tuolla Fifan käyttämällä protokolalla saadaan aivan varmasti erinomaiset tulokset.
Puukaakihöntsällä en tarkoita sitä että mennään raivolla pelaamaan täysiä (ja yleensä ollaan myös ylipainoisia) jolloin tosiaan polveen kohdistu suuremmat voimat. Vaan sitä että vaikka ammattiurheilijat palaavat yhdeksän kuukauden kohdalla kentälle, niin reeneissä on jo pelailtu pidempi aika sitä ennen.
Mielestäni on silti harhaanjohtavaa puhua kiistattomasta tutkimusnäytöstä kun puhutaan yhdestä sadan ihmisen tutkimuksesta.
Tuo toinen tutkimus mikä linkitit taas oli erinomainen, koska se oli nimenomaan yhteenveto laajasta joukosta tutkimuksia. Ja nyt se tärkein asia! Kun katsoo sen yhteenvetokohdan niin siellä mainitaan, että vaikka urheiluun paluuseen käytettävät testit joita kovasti olet tuonut esiin ovat luotettavia, ei osata sanoa ennustavatko ne onnistunutta(!) urheiluun paluuta, minkä takia en lainkaan väheksyisi ihmisen omia tuntemuksia polven hallinnasta ja kivusta.
Ei mulla ole esittää mitään kumoavaa mallia, koska sellaista ei ole olemassa.
Minusta siinä on vain aika merkittävä ero puhutaanko kiistattomasta turkimusnäytöstä vai parhaasta vallitsevasta tiedosta ja halusin tuoda sen esiin.
Siitä on olemassa tuoretta, luotettavaa tutkimustietoa, että urheilijan omalla kokemuksella on iso merkitys, kun taas pelkillä testeillä on heikko luotettavuus.
”The psychological readiness of the player is a major factor in successful safe return to sport (SRTS) decision making.
Although strength, performance, and functional tests presently form the mainstay of SRTS criteria, there exists very little scientific evidence for their validity. ” Kaplan & co. 2019.
Pitääpä kirjoittaa omia fiiliksiä tähän ketjuun, kun vasemman polven eturistiside meni poikki kuukausi sitten.
Vamma tuli salibandyssä, vastustajajoukkueen puolustajan kanssa juostiin irtopallon perään kulmaan. Pudotuspeliottelusta kun oli kyse, niin tiesin että nyt tullaan varmasti kovaa kylkeen ja valmistauduin ottamaan kontaktin vastaan. Kylkeenhän sieltä tultiin juuri samalla hetkellä, kun olin juuri astunut vasemmalle jalalle polvi ojentuneena. Oman painon lisäksi polveen siis kohdistu myös vastapuolen kontaktista johtuva paine, mikä sai polven ikään kuin vääntymään sisäänpäin. Olin kuulevinani rusahduksen polvesta ja samantien iski valtava kipu, jolloin tiesin että tämän kauden pelit on nyt pelattu. Myöhemmin koronarajoitusten tultua se olisi joka tapauksessa jäänyt viimeiseksi peliksi tällä kaudella. Voi siis sanoa, että tottakai menen loukkaantumaan kauden viimeisessä pelissä.
Loppupelin seurasin vaihtoaition puolelta kylmäpussi polvessa, ja hyvin äkkiä pystyin kävelemään, mutta kun pelistä piti jäädä pois suhteellisen vaarattoman tilanteen jälkeen niin tieto oli, että nyt on jotain mennyt rikki.
Pelin jälkeen illalla olin vakuutusyhtiöön yhteydessä chatin kautta, josta sain ajan heti seuraavalle aamulle ortopedille. Ortopedi puristi jalkaa ja tunsi heti, että polvitaipeen alapuolelta jokin jänne ei ”vastaa”, eturistiside on poikki. Magneettiin pääsin samana päivänä ja pari päivää siitä samainen ortopedi soitti että ensi viikolla leikataan. Pääsin siis leikkaukseen 9 päivää vamman syntymisen jälkeen.
Leikkausta edeltävän ajan kävelin normaalisti, mutta en käynyt urheilemassa vaikka kevyttä liikuntaa olisinkin saanut harrastaa hajonneella polvella.
Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa ja kokonaisuudessaan operaatio oli jopa miellyttävä. Ennen leikkausta kysyin anestesialääkäriltä, että jos hän itse olisi leikkauspöydällä, niin ottaisiko puudutuksen vai nukutuksen. Suosittelen ehdottomasti alaraajapuudutusta tällaiseen toimenpiteeseen nukutuksen sijaan. Sain katsella operaatiota näytöltä ja ortopedi näytti minulle myös siirteen joka oli otettu takareidestä. Leikkauksen jälkeen odottelin heräämössä pari tuntia, että tunto palasi alaraajoihin ja pääsin kotiin iltapäivällä ilman pahoinvointia ja muita nukutuksen sivuvaikutuksia. Kipulääkitys oli tosin kohdallaan ja leikkaus aiheutti pienen kuumeen pariksi päiväksi.
Turvotus oli melkoista vielä parisen viikkoa leikkauksen jälkeen ja fysioterapeutin harjoitteet olivat kipua vastaan taistelua. Kipulääkkeet ja sairaalasta saatu jääpussisidesysteemi tulivat tutuksi.
Nyt 3 viikkoa leikkauksesta jalka taipuu ja suoristuu normaalisti, ensi viikolla voin aloittaa kuntopyörän polkemisen ja saliharjoittelun (toki minimaalisilla painoilla). Kävelemään pystyy normaalisti ja portaita kulkemaan kunhan keskittyy astumaan oikein. Fysioterapeutin antamia uusia harjoitteita teen pari kertaa päivässä, lisäksi sitten pyrin jumppaamaan jalkaa esimerkiksi sängyllä maatessa tai työpöydän ääressä. Aika pakkopullaa nuo harjoitteet ovat, mutta kun lihakset ovat vasemmasta reidestä kadonneet niin pakko on tehdä jotta pääsee tekemään raskaampia harjoitteita.
Ainoat ongelmat leikkauksen jälkeen ovat olleet selittämättömät sähköiskut sääressä ja nilkassa. Ilmeisesti jokin hermo ollut puristuksessa, mikä sitten välillä jalkaa koukistaessa lauennut. Nyt turvotuksen kadotessa ongelma on lähes kadonnut, mutta todella kivuliaita olivat silloin viikko leikkauksen jälkeen.
Toinen ikävä sivuvaikutus on säären ja nilkan lähes täydellinen tunnottomuus. Lääkärin mukaan suurimmalle osalle tunto palaa puolen vuoden aikana takaisin mutta mahdollista on että joihinkin kohtiin tunto ei palaa enää koskaan kunnolla.
Tavoite on kesäkuussa pelata golfia (fysioterapeutin mukaan 3kk leikkauksesta ristiside on tarpeeksi vahva), ja tämän vuoden puolella vielä pelata salibandyä ja jääkiekkoa. Pitkä on prosessi ja mielellään näin pitkää taukoa ei toistamiseen tarvitse ottaa.
Muistaakseni fyssari sanoi jotain sen suuntaista, että siteen kiinnikkeet ovat tarpeeksi vahvoja, että riskiä irtoamiseen ei ole tuossa vaiheessa. Puhui myös jostain verenkierrosta uudessa siteessä, että se alkaa vasta tuossa 3kk kohdalla?Siirrehän on nimenomaan heikoimmillaan n 3kk leikkauksesta. Ja silloin yleensä polvi alkaa toimimaan jo joten kuten eli riski on siinä kohtaa suurempi vaurioittaa siirrettä. Hollantilaisten mukaan siirre olisi valmis vasta 1-2 vuotta leikkaukesta.
Muistaakseni fyssari sanoi jotain sen suuntaista, että siteen kiinnikkeet ovat tarpeeksi vahvoja, että riskiä irtoamiseen ei ole tuossa vaiheessa. Puhui myös jostain verenkierrosta uudessa siteessä, että se alkaa vasta tuossa 3kk kohdalla?
Toki kun golfissa tukijalka on kyseessä, niin jonkinlaista vääntöä polveen tulee lyönnissä, mutta mitään äkkinäistä painetta tai vääntymistä ei tapahdu.
Itsellä on leikattu 2 kertaa sama polvi, molemmilla kerroilla eturistiside poikki ja kierukka hajonnut. Itsellä saattaa käydä niin, että esim tikkailla ollessa jos polvi vääntyy vähän,niin kuuluu rusahdus, ja päivän polvi saattaa olla hieman kipeä,mutta sen jälkeen ei mitään, eli olisko jotain kierukkaan liittyväää en tiedä,mutta itselläni käy noin aika ajoinToivottavasti ei nyt uudestaan napsahtanut tuo vasen polvi, leikattu kolme vuotta sitten. No tuskin koska ihan sellaisia oireita ei ole, mutta kerrotaas nyt:
Olin lauantaina pitkästä aikaa yöelämässä (vai pitääkö sanoa iltaelämässä kun klo 00.00 tulee pilkku) ja myös tanssilattiaa tuli valloitettua. Ilta menikin ihan kivasti, muutama olut tuli otettua mutta missään änkyräkännissä en ollut. Jossain vaiheessa sitten parkettien partaveitsenä ollessa tuntui vasemmassa polvessa sellainen jännä rusahdus, ei nyt mitään valtavaa kipua tullut mutta hetken säikäytti sillä tavalla että nytkö se napsahti uudestaan. Erikoinen tilanne kyllä silti koska mitään vääntöä ei tullut, mutta silti sieltä rutinaa kuului. Tosin se eturistisiteen katkeaminen on sellainen että kuulemma siitä lähtee sellainen pamahdus että sen kyllä kuulee, tai näin ainakin minulle kerrottiin sen aiemman katkeamisen jälkeen että muutkin paikalla olleet tajusivat sen.
Anyway, tuosta nyt kuitenkin pääsi kävellen ihan normaalisti etenemään ja kävelykin onnistui, toki siellä polvessa tuntui että joku siihen oli käynyt mutta kävelemään pystyi. Kotiin kun pääsin niin nopeaa tsekkailua tein, mitään turvotusta jalassa ei ollut eikä myskään mustelmia näkynyt. Eturistisiteen katketessa yleensä turvotus ja mustelmat taitaa kuulua asiaan kun verta ja nestettä sinne valuu muutenkin. Polvi siis ulkoisesti näyttää aikalailla normaalilta, tosin se on sen aiemman leikkauksen jälkeen hieman muhkuraisempi tuohon oikeaan polveen verrattuna, mutta ei siellä siltikään mitään turvotusta mielestäni näy tai tunnu.
Polven suoristelu ja koukistelu onnistuu ihan normaaalisti ja mitään kipuja ei tunnu silloin kun koukistelee ja kun muutenkin ihan vaan istuu niin ei mitään tuntoja. Kävely onnistuu suht normaalisti, mitään ihmeempiä spurtteja en toki ole ottanut. Kävellessä kuitenkin välillä tuntuu sellainen pieni "tuntemus", hankala nyt vähän selittää mutta kuitenkin sellainen tunne että tuntuu että jotain sinne olisi käynyt. Mitään erityistä löysyyttä ei mielestäni ole ja sellaista polven muljahtelua ei ole. Tosin tarkkaa tietoa polven muljahtelusta minulla ei ole kun ei se ole tainnut minulla koskaan sen pahemmin muljahdella, pari kertaa taisi silloin sen ekan katkeamisen jälkeen jotain tuntua mutta ei tässä mitään sellaista ole ollut.
Satunnaisesti saattaa tuntua sellainen pieni "pistävä" tunne jos annan kunnolla painoa jalalle, vähän silleen sukkasillaan olen kävellyt mutta suht normaalisti kuitenkin. Mutta mitään varsinaista ja etenkään jatkuvaa kipua ei ole ja tosiaan turvotustakaan ei ole näkynyt.
Polvesta on silloin eturistisiteen leikkauksen yhteydessä poistettu osa kierukkaa (oliko n. 20-25%), eli olisiko tuo rusahdus voinut liittyä jotenkin siihen? Tosin käsittääkseni pelkissä kierukkavammoissakin sitä turvotusta pitäisi ilmeisesti esiintyä ja kivun kai pitäisi olla jatkuvaa.
Olisikohan tuossa nyt vaan joku venähdys tms. sattunut? Kerrataan siis vielä eli ei ole turvotusta, ei näy mustelmia, kipua ei tunnu, suoristelu ja koukistelu onnistuu ihan normaalisti, kävelykin onnistuu mutta otan tietoisesti vähän varovaisemmin ja silloin tällöin kävellessä tuntuu sellainen pieni "pistely" polven seudulla. Muljahteluakaan ei ole.
Perkeleen polvi.