Ekasta Mestiskaudesta jäi kyllä hyvä maku, varsinkin kun peli parantui huomattavasti alkukaudesta. Peli oli ajoittain yllättävänkin laadukasta. Ehkä suurin ero omaan silmään näkyi pelin järjestelmättömyytenä. Mestispelit oli enemmän kiekko päätyyn ja perään tyylillä eikä järjestäytyneitä hyökkäyksiä harrastettu samalla tapaa kuin Liigassa. Itselle tärkeintä on kuitenkin espoolaisen joukkueen seuraaminen, joten annetaan se anteeksi. Erityisen hienoa oli se, että joukkue oli varsin espoolainen. Oli hauska seurata itselle ennenstään tuntemattomien pelaajien kehitystä ja muutama suosikkipelaajakin alkoi loppukaudesta löytyä.
Suurin ero liiga-aikoihin verrattuna oli se, että vastustajat eivät herättäneet juuri mitään mielikuvia tai mielenkiintoa. Liigavastustajia mietti aina maantieteen kautta. Mestisvastustajien kohdalla en vieläkään ole ihan varma, mistä kaupungista osa joukkueista tulee tai jos tiedän, niin en tiedä, missä kyseinen kaupunki sijaitsee. Toki loppukaudesta EU:n ja Hermeksen välille alkoi syntyä hyvää kitkaa maalivahtitappelujen ja Summasen huuteluiden myötä. No, tämä asia paranee sitä mukaa, kun kausia ja pelejä tulee enemmän alle. Ehkä niitä suosikkivastustajia alkaa vähitellen löytymään.
Iso peukku Jussille, että sai seurata espoolaista jääkiekkoa tälläkin kaudella. Ilmankin olisi varmaan pärjännyt, mutta kokonaisuutena jäi hyvä fiilis ja varmasti ensi kaudellakin tulee hommattua kausikortti. Vielä kun hoidetaan pronssi kotiin, niin oli hieno kausi!