Bartoon ei kyllä hävitä, varmaa ja rauhallista työskentelyä maalin suulla.
Onko kukaan muu miettinyt, että kun ketjut tuntuvat muuttuvan joka matsiin, niin voisiko siinä olla jonkinlaista suurempaakin vaikutusta joukkuepeliin?
Jos pelisapluuna on selvä, niin ei ketjujen vaihtumisista pitäisi olla ongelmaa.
Hyökkäyksiin lähtö viiveellä on kuin ladan moottori. Jokainen sylinteri vingahtaa omia aikojaan ja täysin epätahdissa. Joku varastaa tai ei toteuta pelisapluunaa.
Uusista meidän latvialainen pelaa jämäkästi ja antaa edistäviä syöttöjä. Saarinen pelaa vahvuuksillaan, mutta on vähän ulkona vielä pelistä.
Lambert puskee itsekseen ja tulee mieleen vanha #19 Sami Wikström, joka polki lujaa, mutta puski aina maalin ohitse. Nikkasella ei vaan jotenkin riitä ja muut on vielä samoin junnuja, joilla on eka tai toka kausi liigassa. Kenestä niistä tulee pelitapaesimerkki muille? Koohaaminen ei sitä ole.
Tällä hetkellä eniten pelaamisesta nauttii Tukiainen, joka läväytti ainoan taklauksen koko joukkueesta. Nyt napsun tai kaksi kovempaa asennetta tissiposkille ja sen pitää kyllä tulla itsestään eikä odottaa, että isä näyttää esimerkkiä.
