Asevelvollisuudesta pitää luopua, jos NATO joskus tulee. Suomen reservi aka. puliukkolauma ei mitenkään voi olla NATO-yhteensopiva.
Niin se vaan on Suomenkin reserviläisistä koostuvia joukkoja jo evaluoitu ja todettu erittäin hyvin NATO-yhteensopivaksi.
Tässä linkki Puolustusministeriön tiedotteeseen asiasta. Myös muut NATO-evaluoidut suomalaiset joukot sisältävät reserviläisiä, pl. jotkin pienet erikoisjoukot. Tämä ei nyt luonnollisestikaan kerro sitä, että
kaikki suomalaiset reserviläisistä koostuva joukot olisivat NATO-kelpoisia. Se kuitenkin kertoo sen, että ei tarvitse ammattiarmeijaa, saadakseen NATO-kelpoisen joukon. Muutenkin tuo väite asevelvollisuuden sopimattomuudesta NATOn kanssa on täyttä sitä itseään. Suomen kohdalla se olisi jopa edellytys NATO-jäsenyydelle. Jokaisen NATO-maan on huolehdittava itse uhkakuviensa mukaisesti ja resurssiensa puitteissa riittävän hyvin omasta puolustuksestaan. Suomessa se tarkoittaa laajaa reserviä, jota ei ammattiarmeijalla pystytä muodostamaan.
Käytettäisiinkö reserviläisiä sitten 5. artiklan mukaisessa tukemisessa esimerkiksi Virossa on sitten toinen juttu. Väitän että käytettäisiin, mutta vain sellaisia joukkoja, jotka ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet lähtemään taistelutehtäviin ulkomaille jos käsky käy. Eli tavallista Matti Meikäläistä ei käskettäisi Viron ja Venäjän rajalle vastoin hänen tahtoaan. Näinhän se on nykyäänkin jopa suomalaisten ammattisotilaiden kohdalla. Ei sinne Afganistaniin tai Afrikkaan ketään pakoteta.
Mitä näihin väitteisiin sivareiden ja totaalien käyttämisestä "miinanpolkijoina" tulee, niin ei tuokaan luonnollisesti pidä paikkaansa. Kaikilla on toki velvollisuus osallistua maan puolustamiseen, joillakin se tarkoittaa aseisiin tarttumista ja joillakin se tarkoittaa työ
velvollisuutta jossain muualla. Vaikka läheskään kaikilla reserviläisillä ei ole varsinaista sijoitusta sodanajan joukoissa, ei se tarkoita sitä, että hän ei taistelukentälle joudu. Sotajoukot kuluvat taistelussa ja sitä myöden eri tehtäviin sijoitettuja reserviläisiä pitää tarvittaessa korvata uusilla. Oikeastaan pitäisi puhua siitä, että PV:n sodanajan vahvuus on noin 320 000 tehtävää, ei sotilasta. Tarkoittaa sitä, että jos jonkun tehtävän hoitaja kuolee tai haavoittuu, niin hänen tilalleen käsketään uusi hoitaja. Tämän vuoksi meillä on nyt noin 900 000 reserviläistä. Joillakin tuossa tehtävässä lukee "varalisä". Se tarkoittaa, että kyseinen henkilö on jo suunniteltu täydentämään jotain joukkoa tarvittaessa. Hän on ikäänkuin "farmissa" siihen asti. Kaikilla ei lue tuota varalisääkään, mutta he ovatkin sitten vapaasti sijoitettavissa mihin tahansa heidän koulutukselleen sopivaan tehtävään ja joukkoon.
Minua tämä reserviläiskirjekampanja ei kosketa, sillä olen siviilipalveluksen suorittanut. Toisaalta kyllä kiinnostaisi tietää, mitkä olisi ne omat tehtävät konfliktin sattuessa, mutta samaan aikaan en kyllä usko että Suomi aseelliseen konfliktiin joutuu. Tässä maassa on kuitenkin vielä jossain määrin maailman menoa ymmärtäviä ihmisiä, jotka arvostavat rauhan ylläpitämistä ja tekemistä enemmän kuin konfliktiin ryhtymistä. Henkilökohtaisestikin olen siis enemmän rauhantekijä kuin sotilas. Tämä tarkoittaa, että konfliktin estämiseksi ei minua harmittaisi vaikka joutuisin kokemaan suuria henkilökohtaisia taloudellisia menetyksiä sekä tekemään suuria aikaavievää ponnisteluja. Toisille nämä rauhantekijä ja sotilas näyttävät olevan yksi ja sama asia, mutta jos joka ikinen sotilas heittäisi aseensa jorpakkoon ja saataisiin nuo sota- ja aseteollisuuden ympärillä pyörivät sadat miljardit vaikkapa Nepalin kriisitilanteen kaltaisiin ongelmiin valjastettua, niin ei tämä pallo ainakaan huonommaksi paikaksi muuttuisi. Naivi ajattelumalli ehkä, mutta ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen.
Kuten edellisessä kappaleessa mainitsin, jokaisella varmasti löytyy jotain tekemistä maanpuolustuksen tiimoilta mahdollisen sodan syttyessä. Kenttäarmeija vie paljon työntekijöitä omiin sodanajan tehtäviinsä ja tämän vuoksi myös monen työpaikan toiminta keskeytyy tai ainakin vaikeutuu, koska työnetekijöitä ei ole käytössä. Jotkut työpaikat, esimerkiksi kaupalliset tuotantolaitokset ovat kuitenkin tärkeitä kumppaneita PV:lle sodan aikana ja heillä on tärkeä rooli esimerkiksi tykistön ampumatarvikkeiden tai muun taistelukentällä tärkeän materiaalin tuottamisessa. Näiden tärkeiden tuotantolaitosten toiminta tullaan turvaamaan myös sodan aikana määräämällä esimerkiksi siviilipalveluksen suorittaneita miehiä ja naisia, jotka eivät ole suorittaneet asepalvelusta näihin paikkoihin töihin. Nämä tuotantolaitokset joutuvat monesti kasvattamaan tuotantoaan rauhanajan määristä moninkertaiseksi, joten lisätyövoimaa todellakin tarvitaan.
Vaikka Suomessa toivottavasti on tulevaisuudessa niin järkeviä henkilöitä vallassa, että he pyrkivät pitämään Suomen erossa konflikteista, ei se tarkoita sitä, että sellainen järkevä henkilö löytyy vallan kahvasta myös naapurilta. Siihen ei oma rauhan tahto paljoa auta jos naapuri käyttää aseellista voimaa politiikkansa väliOlisihan se hienoa, että kaikki aseet sulatettaisiin ja niistä tehtäisiin vaikka polkupyöriä ja enää kukaan ei sotisi. Valitettavasti noin naiville ajatusmaailmalle ei kannata itsenäisen valtion rakentaa turvallisuuspolitiikkaansa. Oma turvallisuus täytyy jollain tavalla varmistaa ja meillä se on hoidettu näin. Sitten kun tuo suuri ja mahtava tuosta naapurista lakkauttaa omat asevoimansa ja hävittää aseensa, voimme alkaa edes ajattelemaan saman tekemistä. Kyllä se on tässä tapauksessa suuremman näytettävä mallia, ei pienemmän.
Kiinnostaisi tietää, uskooko perusjatkislainen kirjoittaja, että Suomi tulee aseelliseen konfliktiin sanotaan nyt seuraavan 25 vuoden aikana joutumaan? Ihan perus kyllä vai ei vastaus, eikä mitään 10% todennäköisyydellä ehkä -tyyppisiä vastauksia.
Jos omistaisin kristallipallon, niin antaisin sinulle täsmällisen vastauksen ilman varauksia. Ennustaminen tällaisissa asioissa on kuitenkin mahdotonta, joten vain vahva ehkä on oikea vastaus. Kenties joutuu, kenties ei. Tämä ei kuitenkaan ole uskon asia. Toivon ettei Suomi joudu osalliseksi aseelliseen konfliktiin, mutta samalla kuitenkin ajattelen näin jossain vaiheessa käyvän. Tämä asia mielessä tätä maanpuolustusta täytyy ajatella kun mietitään miten mahdollisessa sotatilanteessa puolustamme koskemattomuttamme. Uskomalla, ettei näin käy on myös meidän ennalta suunnitellut toimemme liian alimitoitettuja paskan osuessa tuulettimeen. Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, niin Suomihan on jo osana useampaakin aseellista konfliktia mm. Afganistanissa, Libyassa, ja muutamassa Afrikan maassa. Tätä et kuitenkaan hakenut, niin en viitsi näistä sen enempää saivarrella.
Suomen armeija on jo niin pitkälti kansainvälisesti tuomittu, koska yleinen asevelvollisuus ei kuulu sivistyneen länsimaan lakiin, että siitä voitaisiin toki jo pikkuhiljaa luopua.
Voisitko antaa vähän lähteitä tällaisista tuomioistuimien tai vastaavien tahojen (esim. YK:n) päätöksistä tai lauselmista, jossa yleinen asevelvollisuus nimen omaan Suomen kohdalla tuomitaan. En siis halua minkään rauhanjärjestön tai vast. kertomuksia, koska heillä ei ole mitään mandaattia moisia tuomioita antaa. He ilmaisevat vain mielipidettään ja siihen heillä on luonnollisesti oikeutensa. Muistaakseni on jossain kansainvälisessä lainsäädännössä jopa säädetty, että valtio saa koskemattomuutensa turvaamiseksi käyttää yleistä asevelvollisuutta ja tätä ei katsota ihmisoikeuksien loukkaamiseksi. Voi olla, että muistan väärinkin, mutta kovin moni YK:n jäsen käyttää yleistä tai valikoivaa asevelvollisuutta edelleen. Jokainen valtio valitsee itse itselleen parhaimman tavan toimia tässä asiassa. Kun kerran haluat lakkauttaa asevelvollisuuden, niin kerro toki ensin parempi ja toimivampi ratkaisu Suomen turvallisuuden takaamiseksi. Ennen ei kannata toimivaksi todetusta järjestelmästä luopua.