Eroa-armeijasta.fi?

[sampio]

Joo, mulla on vmtl:ää sodasta.

 

[Tshekki77]

Mites laajasti ja mielikuvituksellisesti tätä siviili reserviä saa käyttää, kriisitilanteessa? Jos on siis vapautettu armeijan reservistä, niin voiko valtio perustaa vaikka jotain värvättyjä/pakotettuja poliisiyksikköjä, joille lyödään rk:t käteen ja ilmoitetaan vaan, että pitäkää yllä Suomen lakia, jollain paikoilla, joihin mahdollisia maahantunkeutujia odoteltaisiin? Kyllähän tilanne toki tuollaisessa skenaariossa olisi jo aika epätoivoinen, mutta olisiko sellainen teknisesti mahdollista, lakien puitteissa?

 

[Joe Plop]

Siviilipalvellut on vapautettu rauhan-ajan palveluksesta. Kriisit on oma maailmansa ja silloin on myös omat lait. Tokikaan sivareita ei välttämättä etulinjaan laiteta mutta onhan niitä muitakin tehtäviä vaikkei taistelutehtäviin "pääsekään..."

 

[Txjokeri]

En romantisoi sotaa. Isoisäni kuoli kannakselle. Olen tavannut lukuisia sotaveteraaneja ja kuullut heidän tarinoitaan (ei mitään kaunista kuultavaa). Olen olllut siirtämästä sirpalemiinaan loukkaantunutta tyttöä pois miinakentältä. Tiedän mitä sota on. En kuitenkaan pidä ovea auki asetta kolistelevalle viholliselle, jotta hän pääsisi raiskaamaan vaimoni ja tappamaan lapseni, vain siksi, että pidän sodankäyntiä turhana.

 

[mjr]

Niin no, varmasti tulee olemaan mahdollisuus aseettomaan palvelukseen, mutta vakavassa kriisitilanteessa tuskin keskustellaan siitä, että onko sitä palvelusta ollenkaan vai ei. Kyllä sitä on, vain muoto vaihtelee. Tässä suhteessa, jos siis haluaa livahtaa turvallisimpiin maisemiin, on hyvä olla ajoissa liikkeellä. Kriisinajan yhteiskunta ei toimi ihan samalla tavalla kuin rauhanajan. Toki lienee vieläkin aika hypoteettinen vaihtoehto, että tänne syntyisi tuollainen syvä kriisi, mutta ei se nyky-Euroopassa ihan mahdotontakaan ole.

 

[Byvajet]

En kuitenkaan pidä ovea auki asetta kolistelevalle viholliselle

Tässä on sodankäynnin ydinkysymys. Onko naapuri vihollinen vai ihminen? Vaikka Venäjän järjestelmä on mikä on ja siinä on paljon parannettavaa, niin ihan tavallisia ihmisiä siellä asuu perustarpeineen, joiden ympärille suomalaisetkin elämänsä perustavat. Vihollinen on poliittista kielenkäyttöä. Jos tekee mielessään yksilöistä vihollisia siksi, että poliitikot käskevät, niin hukkaan on mennyt koulunkäynti. Ainakin koulutetun ihmisen pitäisi pystyä nousemaan ajattelussaan demonisoivan käskyvallan yläpuolelle ja etsiä muita ratkaisuja kuin tottelemisen.

Minä edustan niin arkielämässä kuin ulkopolitiikassakin sitä näkökulmaa, että parempi laiha sopu kuin lihava riita. Vaikka eukkoni olisikin mielestäni väärässä, pidän turpani kiinni ja poistun tilanteesta. Pakkoko siihen on tarttua. Tämän asenteeni vuoksi olen huolestuneena katsonut Suomen viimeaikaista politiikkaa, jossa Venäjästä leivotaan vihollista.

Ihan sama, millainen on Venäjän poliittinen järjestelmä, niin toimeen pitäisi tulla vaikka sitten mielistellen. Mielistely on paljon pienempi paha kuin konflikti, jossa veri virtaa ja josta selviämiseen kuluu vuosikymmeniä ja hyvässä lykyssä vuosisata. Tämän vuoksi olen tyytyväinen Keskustan vaalivoittoon. Onhan sillä jonkin verran maltillisempi linja puolustukseen kuin natokiimaisilla kokoomuslaisilla. En minä Natoa kategorisesti vastusta, mutta kokoomuslainen länteen kuuluminen pelottaa. Suomi on pärjännyt hyvin nöyrää poikaa esittäen. Suomettuminen oli suorastaan nerokasta politiikkaa. Mikä vimma nyt on ruveta kuulumaan puoleen tai toiseen?

Erotkaa reservistä. Kaikenlainen kansalliseen henkeen perustuva maanpuolustusaatteellisuus on vaarallista. Siinä on sodan siemen.

 

[Runtulin]

Erotkaa reservistä. Kaikenlainen kansalliseen henkeen perustuva maanpuolustusaatteellisuus on vaarallista. Siinä on sodan siemen.

Päinvastoin, peloite on paras rauhan tae. Ajattelepa itse, ryöstäisitkö pankin, jossa seisoo ovella miehet aseiden kanssa, vai pankin, jossa on pelkkiä kassaneitejä? Tiedän vastauksesi, et ryöstäisi kumpaakaan. Kaikki me emme kuitenkaan ole samanlaisia. Väitän, että pankki, jossa ovella seisoo pyssymiehiä pysyy koskemattomana.

Puolustusvoimat on paras mahdollinen rauhanliike, suosittelen aseistakieltäytyjillekin.

 

[Tombe76]

Ai mitä tekee ne kriisitilanteessa, jotka eroavat armeijasta tuon sivuston kautta?

No tietenkin:
a) Jatkavat elämäänsä normaalisti ja vaikka asuisi esim. Itä-Suomessa niin ei vihollinen kotiin tule, koska nekin ovat ihmisiä.

b) Lähtevät matkanjärjestäjän toimesta sinisillä siivillä etelään tai Vikingillä Ruotsiin. Jos lätkän/futiksen/koriksen arvokisat ovat käynnissä niin nekin ovat vaihtoehto, kun aikaa on eikä ole velvoitteita.

c) Pelaa vaan himassa pleikkaa, juo viinaa jos duuniin ei pääse. Unohtamatta sitä että valinnanvaraa löytyy baareista kun suuri osa ukoista on rintamalla. Saa siis kerrankin naista niin paljon kuin haluaa.

Paskoja vaihtoehtoja. Pysyn reserviläisenä ja tilanteen mukaan puolustan parhaalla mahdollisella tavalla Suomea ja tämän maan kansalaisia. Joita ovat myös mm. omaiseni.

 

[Byvajet]

Päinvastoin, peloite on paras rauhan tae.

Olen tästä samaa mieltä. Puolustus tarvitaan. Se ei vain saa ryöstäytyä hurmahenkiseksi. Ylikorostunut kansallisuustunne pelottaa. Suomalaisethan ovat viime vuosikymmenet olleet varsin maltillisia maanpuolustuksellisissa mielipiteissään. Siksi minua ärsyttää nykyinen tunteiden lietsonta. Pahoin pelkään, että reserviläiskirjeelläkin on poliittiset tarkoitusperät. En kuitenkaan tiedä, millaiset, koska maanpuolustustahtoa kirjeen lähettäminen kaiketi laskee. Miestä ärsyttää, kun hänelle turhaan nalkutetaan. Kun on intin paskasta päässyt, niin pakkoko siitä on enää jälkijättöisiä suoltaa?

 

[arvee]

Ne ovat primitiivisiä reaktioita, joihin analyyttinen ajattelu ja suhteuttaminen eivät ehdi mukaan. Kun siihen myllyyn heittäytyy, niin sen jälkeen jäljellä ei ole enää sitäkään, mikä ihmisen muista eläinlajeista erottaa eli ymmärrystä syy- ja seuraussuhteista.

Ihminen on aina elukka. 'And there's always one in the crowd' , joku pystyy johdattelemaan, agitoimaan laumaa omien mielihalujensa suuntaan.
Tottakai ihminen jalostuu ja idealismi on tarpeellista, mutta kirotun hitaasti tuo tapahtuu. Pasifistit kuolevat tyytyväisinä marttyyreina ja mulkqvistit juovat voitonmaljoja. Minä haluan myös edistystä, lähimmäisen kunnioittamista mutta en uskalla kääntyä selälleni, antaa mahaani rapsutettavaksi noin vain.

Minusta on jonkin verran huolestuttavaa, että Suomessa vielä näin kauan lähimpien sotiemme jälkeen sotia edelleen romantisoidaan. Kukin kansakunta tietenkin kertoo omat tarinansa, mutta valitettavan sotakeskeistä on suomalaisuuden kerronta. Itsenäisyyspäivän surujuhlastakaan ei olla vielä päästy eroon.

Harvassa ovat Euroopan maat, joissa sota ja armeija ovat niin keskeisiä kulttuurisessa kuvastossa ja ilmapiirissä kuin Suomessa.

Minä en ainakaan romantisoi sotaa. Isäni joutui sitä kokemaan riittävästi , äitini mukaan painajaisunia riitti vuosiksi sodan jälkeenkin.
Minä synnyin kuuskyt-luvulla ja silloin ei traumoista enää ollut ainakaan minulla mitään havaintoja.
Isälläni ei ollut mitään venäläisiä vastaan, sotaa vastaan kylläkin. Meillä ei sotaa romantisoitu.

Suomalaiset värkkäilivät omia juttujaan vuonna 1939 tietämättä muutaman ihmiselukan tekemistä sopimuksista.
Joulukuussa syyttömiä ihmisiä kuolee. Sodassa, saatana. Stalinin ja Hitlerin perseilyssä.
Epäreilua oli ehkä @Byvajet in mielestä panna vastaan. Ei herran /rouvan tarvitsisi kärsiä 6.12.

 

[Tarinankertoja]

Byvajetin linjoilla. Ytimenä se, että omaan käytökseesi, omaan asenteeseesi ja omaan mielipiteeseesi on helpointa vaikuttaa. Sen voi muuttaa itse. Ja muutos lähtee yksilöistä, susta ja musta. Suostunko vai en.

Mutta tän on sanonut yx tyyppi paremmin kun ikinä itse osaisin.

Imagine there's no heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today...

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one

John Lennon - Imagine HD - YouTube

 

[Action Bronson]

SuomiPOPilla tuosta joku äijä höpötti haastattelussa (ilmeisesti tämän sivuston perustaja tms), että eroamalla reservistä joutuisi suorittamaan 5 päivän siviilipalveluksen, ja sen jälkeen olisi vapautettu myös sodasta.

Tai näin ainakin sivukorvalla kuuntelin, joku voi korjata mikäli ymmärsin aivan väärin.

Tämä pitää paikkansa. Itse erosin reservistä vuonna 2006. Muutaman kerran ovat sen jälkeen pyytäneet "täydennyskoulutukseen" koska pidän sitä puhtaana vittuiluna olen tuosta asti kierrellyt kutsua. Se on erittäin helppoa, mutta en viitsi tässä tarkempia tietoja jakaa. Toinen vaihtoehto on suorittaa tuo viisipäiväinen rangaistusluonteinen koulutus.

Se hyvä puoli tuon rangaistuksen suorittamisessa on, että kriisin iskiessä ei tarvitse mennä vakaumuksentutkinta lautakunnan kuultavaksi vaan on täydennyskoulutuksen suoritettua vapautettu armeijan palveluksesta.

 

[kahden suunnan sentteri]

Päinvastoin, peloite on paras rauhan tae. Ajattelepa itse, ryöstäisitkö pankin, jossa seisoo ovella miehet aseiden kanssa, vai pankin, jossa on pelkkiä kassaneitejä? Tiedän vastauksesi, et ryöstäisi kumpaakaan. Kaikki me emme kuitenkaan ole samanlaisia. Väitän, että pankki, jossa ovella seisoo pyssymiehiä pysyy koskemattomana.

Puolustusvoimat on paras mahdollinen rauhanliike, suosittelen aseistakieltäytyjillekin.

Paradoksi onkin siinä, että pelote on paras rauhan tae siihen asti kunnes Lennonin joukkoihin on liittynyt tarpeeksi väkeä, mutta kukaan pelotteen valitseva ei sitten omalta osaltaan näitä Lennonin joukkoja täydennä täten hidastaen pasifismin muuttumista parhaaksi rauhan takeeksi.

Henkikökohtaisella tasolla tämä ei ole ongelmaton kysymys ratkaistavaksi, toisaalta tekisi mieli tarjota avujani puolustusvoimille esim. hiljan perustetuissa paikallisjoukoissa toimien, toisaalta taas tekisi mieli erota reservistä.

Taidan kuitenkin pohjimmiltani enemmän olla sitä tyyppiä joka lyö nakkikioskin jonossa takaisin, ja pitää moraalisena voittajana sitä joka ei aloittanut, kuin sitä tyyppiä joka juoksee päin näköä saatuaan karkuun ja jää nälkäiseksi, mutta on samalla naama turvoksissa hyvillään siitä ettei tullut satuttaneeksi ketään.

 

[Runtulin]

Taidan kuitenkin pohjimmiltani enemmän olla sitä tyyppiä joka lyö nakkikioskin jonossa takaisin, ja pitää moraalisena voittajana sitä joka ei aloittanut, kuin sitä tyyppiä joka juoksee päin näköä saatuaan karkuun ja jää nälkäiseksi, mutta on samalla hyvillään siitä ettei tullut satuttaneeksi ketään.

Itse olisin mielelläni sitä tyyppiä, jolla olisi niin suuret lihakset, ettei kukaan viitsisi edes kokeilla. Taitaisinkin olla kylän tunnetuin rauhan mies - yhtään iskua ei vaihdettu.

Paradoksi onkin siinä, että pelote on paras rauhan tae siihen asti kunnes Lennonin joukkoihin on liittynyt tarpeeksi väkeä, mutta kukaan pelotteen valitseva ei sitten omalta osaltaan näitä Lennonin joukkoja täydennä täten hidastaen pasifismin muuttumista parhaaksi rauhan takeeksi.

Onko asia välttämättä näin? Pasifismi on hieno ajatus, mutta näin mutuna voisi heittää, että se nujertuu kyllä kohtuullisella vähemmistölläkin, ainakin nykyteknologialla. Joukossa on valitettavasti aina niitä typeriä, jotka laittavat matalaksi vaikka siviilejäkin.

 

[MustatKortit]

...Pahoin pelkään, että reserviläiskirjeelläkin on poliittiset tarkoitusperät. En kuitenkaan tiedä, millaiset, koska maanpuolustustahtoa kirjeen lähettäminen kaiketi laskee. Miestä ärsyttää, kun hänelle turhaan nalkutetaan. Kun on intin paskasta päässyt, niin pakkoko siitä on enää jälkijättöisiä suoltaa?

Mitä ihmettä? Mitä tarkoitat nalkuttamisella? Mitä minä olen jutellut aiheesta muiden kanssa, niin ihmisiä lähinnä kiinnostaa, että mitä siinä omassa kirjeessä kerrotaan. Mitään negatiivista en ole kuullut, paitsi nyt tietysti sinulta.

Kirje on osa puolustusvoimauudistusta, ihmisille kerrotaan heidän tehtävänsä tässä uusiutuneessa kuviossa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Itse olisin mielelläni sitä tyyppiä, jolla olisi niin suuret lihakset, ettei kukaan viitsisi edes kokeilla. Taitaisinkin olla kylän tunnetuin rauhan mies - yhtään iskua ei vaihdettu.

Onneksi tämä on nähdäkseni tilanne NATO-maissa tällä hetkellä. Noin niin kuin oman mitättömän elämän kannalta. Mutta ajattelen että maailmassa nyt on vähän muullakin merkitystä kuin omalla elämällä.

Onko asia välttämättä näin? Pasifismi on hieno ajatus, mutta näin mutuna voisi heittää, että se nujertuu kyllä kohtuullisella vähemmistölläkin, ainakin nykyteknologialla. Joukossa on valitettavasti aina niitä typeriä, jotka laittavat matalaksi vaikka siviilejäkin.

Näin sen näkisin (siis että "on näin") kun miettii ihmiskunnan kehitystä aikojen alusta tähän päivään asti ja sitten toiseen suuntaan johonkin hamaan tulevaisuuteen.Se asiantila on kuitenkin niin kaukainen, että on helppo "unohtaa" se tulevaisuuden usvaan, jolloin päätöksestäkin (lyödäkö takaisin vai jäädäkö piestäväksi) tuleekin helppo.


Tähän aiheeseen vahva kirjasuositus: Matti Salminen - Yrjö Kallisen elämä ja totuus

 

[aceman81]

Mielenkiintosta. Pelataankohan tässä kuinka paljon mielikuvilla, realiteeteista piittaamatta. Onko elämässä oletus, että vapaa ja rauhaisa yhteiskunta, sananvapaus, ihmisoikeudet, olis jotenkin itsestäänselvyyksiä ja pysyvässä tilassa halki vuosituhansien? Onko tuudittauduttu liian helppoon ja hyvään? Edellä mainituista, valtaosan tärkeiksi mieltämistä asioista on taisteltu ja taistellaan parhaillaan ympäri maapalloa. Jos kriisi eskaloituis, olisivatko nämä suhteeellisen hyvissä ja etuoikeutetuissa elinolosuhteissa kasvaneet ihmiset ensimmäisinä valmiit jättämään kaiken taakseen ja pakenemaan muualla.

Koitetaas hoitaa asiat niin ettei näitä kysymyksia jouduta kohtaamaan.

 

[Konsta Kepuli]

Koska Venäjä ei ole liittynyt Ottawan sopimukseen, on hyvä että Suomellakin on jalkaväkimiinojen neutralointiin erikoiskoulutettuja joukkoja.

Erikoiskoulutusta järjestetään vapaaehtoisille Lapinjärvellä.

Hups... Tulikohan nyt paljastettua valtiosalaisuus!

 

[Julma#71]

Koska Venäjä ei ole liittynyt Ottawan sopimukseen, on hyvä että Suomellakin on jalkaväkimiinojen neutralointiin erikoiskoulutettuja joukkoja.

Erikoiskoulutusta järjestetään vapaaehtoisille Lapinjärvellä.

Hups... Tulikohan nyt paljastettua valtiosalaisuus!

Tää on kyllä paskin meemi ikinä. Sivarit ja reservistä eronneet määrätään kriisitilanteessa yleishyödyllisiin siviilitöihin naisten ohella. Täytyyhän jonkun pyörittää yhteiskuntaa myös sodan aikana. Tilanne jossa sivarit, totaalit yms. jouduttaisiin laittamaan(nykylain vastaisesti) taistelutilanteeseen olisi jo niin epätoivoinen että Suomi olisi antautunut jo kauan sitten.

Itse eroan reservistä sinä päivänä kun oikeisto on ajanut Suomen Natoon. Yhden tykkimiehen henkilökohtainen vastalause on vastalause sekin.

 

[Hirvonen]

Päätin heti armeijasta päästyäni, että eroan reservistä sillä samalla minuutilla jos/kun ensimmäinen kertauskutsu pamahtaa postiluukusta. Vielä ei ole kutsua näkynyt, eikä toivottavasti näykään, mutta onhan se hyvä että tämänkin asian voi nykyisin hoitaa muutamalla klikkauksella. 100 kertaa mieluummin menen viiden päivän sivarikurssille kuin kuuntelen enää hetkeäkään henkisesti teini-ikäisten kapiaisten komentoja. Jotkut toki siitäkin tykkäävät, minä en liiemmin. Varaukseton peukku kaikille reservinkieltäytyjille!

 

[Mazaa]

100 kertaa mieluummin menen viiden päivän sivarikurssille kuin kuuntelen enää hetkeäkään henkisesti teini-ikäisten kapiaisten komentoja. Jotkut toki siitäkin tykkäävät, minä en liiemmin. Varaukseton peukku kaikille reservinkieltäytyjille!

Et kyllä joudu kuuntelemaan teini-ikäisten kapiaisten komentoja kertausharjoituksissa. Tai jos olet käynyt armeijan kolmekymppisenä, niin teoriassa näin voisi käydäkin, jos saat kertauskutsun heti palveluksesta vapauduttuasi.

Kertaukset ja intin palvelusaika ovat aivan eri tasolla melkein kaikissa järkevissä asioissa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Siviilipalvellut on vapautettu rauhan-ajan palveluksesta. Kriisit on oma maailmansa ja silloin on myös omat lait. Tokikaan sivareita ei välttämättä etulinjaan laiteta mutta onhan niitä muitakin tehtäviä vaikkei taistelutehtäviin "pääsekään..."

Tämä on täysin totta edelleenkin, vaikka joillakin saattaa olla luulo, että sivarin käymällä välttyisi sotilaalliselta kalskahtavista tehtävistä sota-aikana. Joku pesee vanhusten takapuolia myös sodan aikana, mutta vanhainkodissa sivarinsa käyneen ei kannata tuudittautua siihen, että kriisin sattuessa oma henkilökohtainen ase olisi turvallinen pesukinnas. Jonkun pitää ne miinatkin käydä polkemassa...

 

[Hirvonen]

Et kyllä joudu kuuntelemaan teini-ikäisten kapiaisten komentoja kertausharjoituksissa. Tai jos olet käynyt armeijan kolmekymppisenä, niin teoriassa näin voisi käydäkin, jos saat kertauskutsun heti palveluksesta vapauduttuasi.

Kirjoitinkin henkisesti teini-ikäisten. Moni sotilashenkilö tuntui jämähtäneen kehityksessä yläasteelle, tai ainakin tämän käsityksen sai heidän juttujansa kuuntelemalla. Kaverit olivat lapsellisimpia kuin suurin osa alokkaista ja luontainen auktoriteetti sen mukainen. Ja nämä siis kadettikoulun käyneitä aikuisia miehiä.

 

[erku]

Itse eroan reservistä sinä päivänä kun oikeisto on ajanut Suomen Natoon. Yhden tykkimiehen henkilökohtainen vastalause on vastalause sekin.

Minusta tuntuu, että itse teen saman asian. Maatani olen valmis puolustamaan, mutta sitä en voi sulattaa, että alamme sotimaan roistovaltioiden rinnalla ja olemme mukana sotilaallisessa liitossa, joka omien ex-kenraaliensakin mukaan lietsoo tarkoituksella sotia ja epävakautta.

 

[pettter]

En silleen ole kovinkaan "isänmaallinen", eli vanhoissa asioissa jumiutuva vaikka maailma on muuttunut. Joskus kauan aikaa sitten kuntalaiset oli kuntalaisia. Mistä ne edes tiesi mitä etelässä tapahtuu kun ei ollut radioita eikä lehtiä tullut. Omassa perheessä riitti hommia. Se pieni maatila oli niiden reviiri. Sitten myöhemmin maalta muutettiin kaupunkeihin ja oltiin tavallaan suomalaisia. Nyt me ollaan maailmankansalaisia. Serkut ovat jo muuttaneet maailmalle. Mä olen eurooppalainen. Sen näkee naamasta. Suomen joutuminen sotaan ja siis vaikka Venäjän vallan alle on meille nykyajan nuorille vähän kuin joku kuntaliitos vanhemmalle väellä. Tekisikö niiden silloin mieli mennä kunnan rajalle ampumaan naapuria? No ei. Mun ikivanha mummo ei ymmärrä yhtään kun jotkut sen lapset ovat muuttaneet kotipitäjästä pois, ja ne taas ei ymmärrä kun me lapsenlapset muutetaan maailmalle. Tulevaisuudessa varmaan muutetaan avaruuteen. Maailma muuttuu. Jotkut ajattelutavat ovat muuttuneet vanhanaikaisiksi.

En myöskään siinä mielessä ole kovinkaan puolustushenkinen, että kuoleman riskillä haluaisin puolustaa jotain, mikä ei mulle niin hirveästi merkitse. En myöskään halua vahingoittaa muita ihmisiä, varsinkaan ilman riittävää syytä, mitä jonkun yksittäisen hullun mielivaltainen päätös ei oikein ole. Mä osaan ajatella omilla aivoilla.

Joo tänne mä oon syntynyt ja tietenkin olen tosi monista jutuista kiitollinen Suomelle, mutta ei se oikein riitä syyksi. Tuntuisi järjettömältä sen takia tehdä muille ihmisille noita hirvittäviä julmuuksia ja hirveällä riskillä riskeerata omaa terveyttä. Tai no eihän kukaan sitä tietenkään halua...

Noin muuten kyllä tykkään armeijatouhuista, tai siis siellä oli silloin kivaa. Vakavasti jopa harkitsin uraa kyseisessä laitoksessa. Oli rippileirilläkin kivaa, vaikka en miettinyt kääntymistä uskoon. Ja pakkohan se on ymmärtää ja kunnioittaa armeijaa kun maailma on mitä on ja jotkut ovat hulluja, osittain tietenkin ymmärrettävistäkin syistä kun miettii ihmismieltä ja historiaa, mutta onhan toi koko touhu jotain aivan järjetöntä. Vähän kaksipiippuinen juttu siis... En tiedä mitä tekisin jos pilliin vihellettäisi. Tai no pakko on pakko, eihän siitä muuten tulisi mitään.

Sekavia ajatuksia...

EDIT.
En siis näe että nykypäivänä tai varsinkaan tulevaisuudessa tavallisten ihmisten tarvitsisi puolustaa jotain, mihin esimerkiksi ovat vaan sattuneet syntymään, joten tuo ajatus lisää NATO-myönteisyyttäni. Hirveän jyrkästi en kuitenkaan ota siihen liittymiseen kantaa kun en erityisemmin ole asioihin perehtynyt.

Ja oikeastaan voisin mäkin liittyä jonkinlaiseen armeijaan. Jotain seikkailua ja äksöniä olisi kiva saada elämään, mutta mikään talvisotameininki ei tietenkään innosta. Rauhanturvaajajutut esimerkiksi kiinnosti silloin joskus vähän nuorempana.

Veteraaneja kunnioitan erittäin suuresti, mutta silloin ajat olivat toiset.