En ole koskaan Jokereiden pelejä odottanut ihan samalla intohimolla kuin silloin Karlsson-puolikkaalla. Jokaista pelipäivää odotti kuin jouluaattoa, koska tiesi saavansa seurata jotain poikkeuksellista, jota muistelee lopun ikäänsä. Eikä tiennyt, kuinka kauan se euforia kestää. Aina kun edellinen peli loppui, niin välittömästi alkoi päivien ja sitten tuntien laskeminen seuraavaan otteluun.
Itsekin kauempana asuvana ehdin todistaa livenä joululomilla Hämeenlinnan ottelussa. Omissa pyöri Karlsson kiekko lavassa rauhoittaen tilanteen ja sitten lähti ainakin itselleen verkkaisella tahdilla tuomaan kiekkoa ylös. Omalla sinisellä katseli vissiin, ettei oikein ole kelle antaa passia. Pari terävää potkua ja siitä matalahkolla olleen HPK-viisikon läpi ja ranteella vihainen kuti yläkaarelta ylänurkkaan - ja maila kohti kattoa rennosti yhdellä kädellä, että onhan näitä tehty. Ei ollut ensimmäinen saati viimeinen vastaava.
Se oli vähän sellaista isä vs. pojat -touhua. Paras mahdollinen esimerkki siitä, että kuinka paljon sitä tasoeroa oikein voi olla, kun tulee maailman paras hyökkäävä puolustaja ja vain puolivaloilla pitämään yllä kuntoa pelaamalla. Sittenhän siinä kuuluisassa viimeisessä ottelussaan HIFK:ta vastaan Karlsson intoutui vähän enemmän pelaamaan jäähyväisten merkiksi (samassa myös Nordlundin seksikäs coast to coast -soolomaali muistaakseni). Karlsson jäähyväispelinsä pistesaaliin avittamana puolustajien pistepörssin voiton pelaamalla puoli kautta sarjan kovimmalla pistetahdilla. Teki yhden alivoimamaalinkin puolustajana.
Oli aika höpöä ylivoimaa, kun Ilari Filppula ja Karlsson namuttelivat, sekä mm. Steve Moses sai nauttia tarjoilusta. En muista ihan koostumuksia. Olihan siellä vielä Valtteri Filppula (loukkaantui toki), Teuvo Teräväinen, Teemu Pulkkinen ja Nichlas Hardtkin ylivoimissa ainakin. Pojat ei vain aina Karlssonin passeista saaneet sisään ja usein Karlssonilla meni myös pihapelimäiseksi namutteluksi. Mieluummin syötti ja jätti rumat maalit tekemättä.
Ilari ja Moses tekivät 10 ylivoimamaalia tuona kautena. Jotenkin vain sekin sitten lerpahti totaalisesti Karlssonin lähdettyä.
Itse kun en vielä viimeisenä mestaruusvuotena ollut sellaisessa iässä, että olisi ollut intensiivisesti mahdollista seurata kaikkia otteluita, niin Karlssonin visiitti on melkeinpä se kaikkein lämpimin muisto. Negatoi täysin näin jälkikäteen sen loppukauden silkan kärsimyksen, kun liusuttiin hidastettuna rotkoa kohti ja kurssi ei oikein kääntynyt enää missään vaiheessa.
www.hs.fi