Herra isä sentään, ei tämä voi olla näin vaikeaa - siis minä pidän rangaistuksen jakamista oikeutettuna, joskin kaksi tai kolme peliä olisi ollut oikein - minun mielestä. Mutta pidän myös ymmärrettävänä ja oikeutettuna sitä, että jonkun mielestä tilanteen voi tulkita toisellakin tavalla, ja tällainen tulkinta on yhtä ymmärrettävä kuin kenekä muun tulkinta - se on sitten eri asia onko kyse hyväksyttävästä tulkinnasta. Ja minäkin pitäisin tekoa hyväksyttävämpänä, jos taustalta löytyy syynä käskytys - mutta tämä jää suurelta yleisöltä piiloon, oliko käskytystä vai ei, ja jos oli, millainen merkitys sillä on tekoon. Jos oli käskytys, minusta teko oli ymmärrettävämpi ja tavallaan vieläkin hyväksyttävämpi, koska pelaaja joteutti valmentajan antamaa ohjeistusta - onko se sitten järkevää vai ei, on jokaisen itse pääteltävissä.
Kysymys sinulle: onko pelaajan toteltava valmentaa, jos valmentaja käskyttää käymään toisen pelaajan kimppuun, ja jos on, onko pelaaja tällöin enää yhtä syyllinen tekoon verrattuna tilanteeseen, jossa hän toimii omatoimisesti? Ja jos vastaat kyllä, huomaat, että maailma ei olekaan niin mustavalkoinen - eskoseni.
Minä näen asian siten, että tietyissä tapauksissa käskytys on hyväksyttävää - olipa Shannahan asiasta mitä mieltä tahansa, mutta kuinka käskytys toteutetaan - se onkin sitten jo toinen asia. Fiksumpiakin tapoja varmaan on jos tämä tapaus esim. on käskytys. Simppelisti: käskytys -> pelaajan teko ymmärrettävämpi ja tällöin on oikeutus myös muunlaiseen tulkintaan vaikka lopputulos olisi päällekarkaaminen kaukalossa. Hyvin yksinkertaisesti, pelaaja toteutti vain ja ainoastaan valmentajan pelifilosofiaa jos (kun) kyseessä on käskytys.
vlad.