@S.T. , kuinka läheltä sinä seuraat HIFK:n junnutoimintaa? Tai HIFK:n toimintaa ylipäätään? Vaikuttaa nimittäin siltä, että jätät joko tarkoituksella tai tietämättömyyttäsi tiettyjä asioita huomioimatta, jolloin on ehkä vähän turhaa jatkaa keskustelua, mikäli tosiasiat eivät sinua edes kiinnosta. Esim. HIFK:n laajaan pelaajarinkiin on ihan selkeä syy ja se on runsaat loukkaantumiset. Mikäli seura ei niihin reagoi, ei se HIFK:n tapauksessa olisi saanut riittävää kokoonpanoa peleihin tai edes harjoituksiin. Ei kysymys ole siitä, että HIFK vain laiskuuttaan heittää rahaa ympäriinsä, vaan seura on ollut pakotettu palkkaamaan lisää pelaajia ja laajentamaan rinkiä. Kyllä täällä on ihan tiedossa, miten kalliiksi se tulee ja sitä on yritetty korjata jo vuosia siinä kuitenkaan erityisemmin onnistumatta. Tästä kaudesta en sano mitään.
And ja Myllylä eivät varmasti tienaa 30k€/kausi näillä liigaminuuteilla, mitä heille on siunaantunut. Onneksi, joten huolesi HIFK:n huonosta taloudenpidosta tämän osalta lienee turhaa. Sulla on ihan hyviä pointteja tässäkin kirjoituksessa, kuten akatemia-asia. Sellainen olisi pitänyt perustaa jo ajat sitten, mutta ikävä kyllä näin ei ole toimittu. Salmelaisen piikkiin sitä ei ehkä kuitenkaan voi kaataa, sillä hänellä on tässä nyt ollut vähän muita tärkeämpiäkin juttuja. Aina voidaan toki huudella, että palkkaa henkilö tekemään sitä ja tätä, mutta kaikki kaatuu yleensä rahaan. Liigaseurat ovat liikevaihdoltaan ihan nakkikiskoja, vaikka näkyvyys onkin isojen firmojen luokkaa. Tässä on selvästi parantamisen paikka ja siihenhän moni seura on viime vuosina myös pyrkinyt. Viime vuosina (lähes vuosikymmenenä) HIFK:n prioriteeteissa korkeimmalla on ollut Garden-projekti, sitä ennen Valtanen elvytti firman taloutta. Viimeistään vuosituhannen alussa olisi ollut hyvinkin sopiva ajankohta Akatemian perustamiselle, sillä silloin pääkaupunkiseudulla oli vielä kolme liigajengiä, jolloin taloudellisestikin olisi ollut helpompaa pistää Akatemia tulille. Joko puuttui näkemys, joko rohkeus tai sitten kenellekään ei moinen edes tullut mieleen. Tai sitten seurat eivät vain päässeet yhteisymmärrykseen, en tiedä.
Mitä tulee kirjoittamiisi esimerkkipelaajiin (Teräväinen, Hämäläinen), nämä ovat huonoja esimerkkejä siinä mielessä, että Teräväinen tuli Joensuun Mestis-keikan jälkeen huonossa kondiksessa takaisin Stadiin. Itse asiassa kaikki Joensuussa olleet lainapelaajat pärjäsivät kuntotesteissä odotettua huonommin. Tämä ei ollut pelaajan urakehityksen eikä myöskään palkanmaksajan, eli HIFK:n etu. Prioriteettina oli laittaa jätkät kondikseen turvallisesti. Kun he olivat seuraa lähellä päivittäin, harjoittelua pystyttiin valvomaan ja heidän kehitystään seuraamaan tarkasti. Pelillisesti A-junnuissa pelaaminen ei varmasti kehittänyt ideaalilla tavalla, mutta muuta järkevää vaihtoehtoa ei oikein ollut, kun haluttiin pitää kundit päivittäisessä toiminnassa mukana. Tässä HIFK on mielestäni toiminut nimenomaan pitkällä tähtäimellä pelaajan kannalta täysin oikein. Janne Hämäläinen on pelannut ekat liigapelinsä kaudella 2016-17 ja olen nähnyt hänen jokaisen liigapelinsä. Hämis on symppis jätkä, mutta ei hänellä muutamaa yksittäistä "pysyi hyvin mukana ja toi energiaa ketjun peliin"-peliä lukuunottamatta ollut yhtään mitään annettavaa eikä hän missään vaiheessa esittänyt kentällä mitään sellaista, että seuran näkökulmasta olisi edes kannattanut pitää mukana pyörimässä. Ei vain oikeasti riittänyt. Hämäläinen sai treenata viime kaudella hyvin ja laadukkaasti, sai A-junnuissa onnistumisia ja itseluottamuksen kuntoon ja nyt putki kulkee. Ehkä viime kausi oli Hämäläisenkin osalta lopulta hyvä juttu, vaikka viime kaudella varmasti ottikin päähän, kun joutui takaisin Kolleihin (en tiedä, oliko näin). Ehkä viime kauden ratkaisulla pelastettiin koko Janne Hämäläisen ammattilaisura? Pinna per peli Mestiksessä tällä kaudella on kuitenkin vähän helvetisti enemmän kuin 0,23 ppg kaudella 18-19 Joensuussa, toki otanta on tällä kaudella huomattavasti pienempi. Mutta kuitenkin, 18 peliä, 18 pinnaa (11+7) ei todellakaan ole huono. Näiden kokemusten ansiosta Hämäläinen voi saada liigasopimuksen jonnekin muualle ja tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.
HIFK:n tilanne on pelaajamassan suhteen vähän erilainen kuin Oulussa. Elämä ylipäätään on aika erilaista täällä kuin Oulussa, mitä tulee harrastamiseen ja muuhun vapaa-ajanviettoon. HIFK tekee yhteistyötä pääkaupunkiseudulla operoivien seurojen kanssa jatkuvasti. Mutta pelkäksi junnujen ostojengiksi ei mun mielestäni pidä ryhtyä. Ja fakta on kuitenkin se, että kaikki lahjakkaimmat junnut haluavat pelata jengissään eniten. Kaikkien lahjakkaimpien junnujen pitäisi saada niin tehdäkin. Tiettyyn pisteeseen asti sisäinen kilpailu on todella hyvä juttu, mutta se sisäinen kilpailu syö myös aina peliaikaa ja sen myötä pelaajien tyytymättömyys kasvaa. Tyytymättömyys taas ei pitkäkestoisena palvele ketään. Ja nykyään myöskään tyytymättömyyttä ei kovin pitkään pelaajien perheissä katsota, kuten ei tavallaan pidäkään, koska harrastamisen pitää olla hauskaa. Itse uskon, että pelaajien kehittymisen kannalta on parasta, että nuori saa pelata suuressa roolissa vaikka jossain Espoon tai Vantaan jengissä ennemmin kuin pienemmässä roolissa HIFK:ssa. Sanon näin, vaikka HIFK mulle hyvin rakas onkin. Haluan myös, että pelaajat hoitavat koulunsa kunnialla ja elämässä on muutakin kuin lätkä. Monesti nämä asiat ovat helpommin toteutettavissa kotia lähellä olevassa seurassa. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on laadukasta valmennusta tarjolla monissa seuroissa ja ikäluokissa, joten mitään varsinaista syytä ei HIFK:hon siirtymiseen välttämättä edes ole. Rahalla tietysti saa pelaajia myös junnuissa, mutta itse karsastan sitä, että kakaroille maksettaisiin kovin varhaisessa vaiheessa siitä, että saavat harrastaa joukkuelajia. Ja pääkaupunkiseudulla on myös yhä enenevissä määrin hyviä pelaajia, joiden tavoite on päästä USA:han yliopistoon. Nämä ovat liigajengien näkökulmasta vähän huonoja prospekteja, vaikka lasten kohdalla näin ei tietenkään saisi ajatellakaan.
Siinä vaiheessa, kun pelaaja alkaa koputella liigaportteja, moni asia onkin sitten jo muuttunut ja agentit kyllä mittaavat pelaajien markkina-arvon ennen kuin nimiä pistetään soppareihin. Kaikille junnuille ei mikään jengi pysty tarjoamaan parasta mahdollista yksilöllistä polkua, mutta joillekin pystyy. Varmasti HIFK:ssa on tehty virheitä eikä kaikki ole mennyt jonkun pelaajan osalta ideaalilla tavalla, ainakaan pelaajan itsensä näkökulmasta katsottuna. Mutta sellaista se elämä on. Virheistä pitää oppia, mutta ei aina kaikki päätökset myöskään ole vääriä, vaikka ne jotakuta harmittaisivatkin. Ei nämäkään asiat ole mustavalkoisia joko-tai- juttuja, vaikka ne sellaisina usein halutaan nähdäkin. Ihmisten kanssa toimiessa asioissa on useita tekijöitä, motiiveja ja vaikuttimia. Pitää vain yrittää tehdä päätöksentekohetkellä paras mahdollinen ratkaisu niillä tiedoilla, mitä silloin on käytettävissä. Joskus onnistuu, joskus ei.