Kerhohan on oikea malliesimerkki siitä, mitä resetointi voi parhaimmillaan olla. Ihan varmasti siellä on vanhoja pohjia pelaajilla, joita edellinen valmennus on opettanut ja ylläpitänyt, mutta jotka eivät vain jostain syystä realisoituneet kentällä. Hyvä ja jämäkkä johtaminen on yksinkertaisimmillaan sitä, että luotetaan siihen, että joku tietää, mitä tekee. Ja se joku on yleensä näissä päävalmentaja tiimeineen. Totta kai ammattitaitoakin vaaditaan, eikä se riitä pidemmän päälle, että joku hahmo vain saapuu paikalle. Mutta usein sekin voi auttaa pari ekaa matsia ja siksi kai moni jengi valmentajan vaihdoksen jälkeen piristyykin. Vaaditaan paljon siltä joukkueeltakin, että kurssi sitten kääntyy ihan oikeasti ja kyllä siihen tietysti vaikuttaa myös pelaajamateriaali. Mopolla ei vain voi lähteä moottoritielle ja odottaa, että mennään ohi kaikista. HPK:n kohdalla on nyt sitten nähty, miten valmentajan vaihtaminen parhaimmillaan vaikuttaa.
Pikehän sanoi muistaakseni Maikkarin haastattelussa, että peluuttaa nyt sitä lätkää, josta Kerhossa on pitkät perinteet. Että sitä seuran identiteettiä ei voi lähteä liiaksi muuttamaan. Mainitsi myös, että HIFK:ssa peluutettiin enemmän pystysuunnan lätkää, koska se kuuluu meidän perinteisiin ja sekin piti huomioida. Mainitsi myös, että se vaatii myös pelaajilta erilaista kuntopohjaa, yms. Valmentajan ammattitaitoon kuuluu huomioida nämä asiat ja osata soveltaa käytännössä. Ja tokihan se vaatii sellaisen joukkueenkin, joka siihen kykenee.
En epäile sekuntiakaan, etteikö Piken persoonalla olisi suuri merkitys. Jos tuollainen iso raavas mies, joka on kokenut elämässään vähän isompiakin turbulensseja sanoo sulle, että älä hätäile, kaikki järjestyy ja mennään rauhassa yksi askel eteenpäin ja nyt me tehdäön tänään näin ja huomenna noin, niin kuinka moni ei siihen uskoisi? Minä ainakin uskoisin ja luottaisin siihen, että hän tietää, mitä pitää tehdä ja olisin avoin tekemään niitä asioita, mitä valmentaja vaatii. Ja kun sitten peli kerrallaan se näyttää tuottavan tulosta myös kentällä, niin onhan tässä kaikki ainekset tuhkimotarinaan olemassa.
Pelaajien kannalta heillä ei ole ollut mitään hävittävää, päinvastoin, ja se on kyllä herkullinen lähtökohtakin. HIFK:ssa tällaista tilannetta ei ikinä ole ollut ja tuskin tulee olemaankaan. Mutta se on realiteetti, mikä jokaisen tänne tulevan pelaajan ja valmentajan pitää hyväksyä. Eikä se ole yksin huono asia, tulokset eivät vain välttämättä näy yhtä nopeasti. Kun tämän seuran turbulenssista selviää, se kantaa kyllä tulevaisuudessakin. Ja mikäänhän ei ole maailmassa upeampaa kuin menestyä HIFK:ssa. Sen myöntäisi varmasti myös Jarno Pikkarainen.
