"Ennen" tapahtui paljon asioita passiivissa. Mentiin kouluun hiihtämällä, ei katsottu Putousta vaan Columboa ja jalkapallon MM-kisoja. Kavereiden kanssa juostiin ongelle, ja ongitut kalat syötiin. Mitä ei syöty annettiin naapurin kissalle.
Kutsun ilmiötä nostalgiapassiiviksi. Tarkastelkaatten asiaa, niin yhdytte minuun. Löl'd.
Ennen käytiin kavereiden, sukulaisten ja tuttujen luona kyläilemässä ilman sen kummempaa syytä ja mitään etukäteen sopimatta. Jos kyläpaikassa ei ollut ketään kotona, mentiin jonnekin muualle tai palattiin kiltisti kotia. Nykyään pitää kaikki tapaamiset sopia puhelimessa, somessa vähintään "viikkoja etukäteen". Normaalit extempore face to face tapaamiset ovat vähentyneet helkkaristi nykyään (vähentyneet.. onko niitä enää ollenkaan?).
Ihmiset harrastivat ennen enemmän hyötyliikuntaa ihan vauvasta vaariin. Tähän liittyy varmasti nykylastenkin liikalihavuus, joka ei nyt yllä ihan Oklahoman seutukunnan lasten tasolle, mutta ei kauas jää. En usko millään, että kaikki vanhemmat ovat kasvattamassa jälkikasvustaan raskaan sarjan painonnostajaa tai kuulantyöntäjää, siltä se vain välillä näyttää. Mihin ovat jääneet ne kuuluisat pihapelit esimerkiksi nuorten poikien kohdalla? Minun lapsuudessani ja nuoruudessani pihakiekkoa pelattiin harvase päivä ja kuka oli milloinkin Paul Coffey ja kuka Messierin Mark, ajat ovat muuttuneet. Ai niin, nyt ne pelaa sitä konsolin välityksellä, onko siellä pihapelisovellus?
Tästä suurkiitos nykyisille sukupolville. Minulla on tapana käydä punttisalilla ympäri vuoden sekä ulkojäillä kiekkoa pelaamassa talvisin. Välillä on salilla niin paljon porukkaa ettei pääse tekemään sarjaa niissä laitteissa missä haluaisi. Vastaavasti ulkojäillä on välillä kaukalossa niin täyttä/pelit käynnissä isolla porukalla että on pakko luistella kentän avojäällä. Näissä tapauksissa alkaa vituttamaan mutta pitääpä seuraavilla vitutuskerroilla lohduttautua sillä, että onneksi ei eletä 80-luvulla, jolloin ruuhkia oli enemmän ja useammin.-Ihmiset harrastivat ennen enemmän hyötyliikuntaa ihan vauvasta vaariin. Tähän liittyy varmasti nykylastenkin liikalihavuus, joka ei nyt yllä ihan Oklahoman seutukunnan lasten tasolle, mutta ei kauas jää. En usko millään, että kaikki vanhemmat ovat kasvattamassa jälkikasvustaan raskaan sarjan painonnostajaa tai kuulantyöntäjää, siltä se vain välillä näyttää. Mihin ovat jääneet ne kuuluisat pihapelit esimerkiksi nuorten poikien kohdalla? Minun lapsuudessani ja nuoruudessani pihakiekkoa pelattiin harvase päivä ja kuka oli milloinkin Paul Coffey ja kuka Messierin Mark, ajat ovat muuttuneet. Ai niin, nyt ne pelaa sitä konsolin välityksellä, onko siellä pihapelisovellus?
Kari Runk puhui tv-kanavista ja niiden tarjonnasta (joskin virheellisesti puhui ensimmäisessä viestissään tv-tuotannosta; toinen viesti varmasti selvitti jo kyse olevan tv-kanavista ja niiden tarjonnasta, koska keskustelu alkoi vastauksesta jo tuohon aikaisemmin mainittuun Dekon viestiin)
Kirjoittelija puhuu tv-ohjelmien, ei kanavien tasosta 1980-luvulla verrattuna nykypäivään: ts. täysin eri aiheesta
Kyllähän ennen oli monikin asia paremmin eikä kaikki ole suinkaan mitään vanhojen jäärien marmatusta vaan silkkaa faktaa.
-Musiikki oli ennen parempaa, ainakin rock-musiikki. Nykyään kaikki nykyrock kuulostaa samalta, ylituotetulta muovilta, biisien toistaessa itseään niin, että kun olet yhden kappaleen kuullut, niin olet kuullut ne kaikki. Surullista, että vanhat omat suosikitkin, siis ne harvat jotka vielä levyttävät, ovat sortuneet moiseen osittain. Nykyään myös on pakko tehdä ns. radiohittejä sinkuiksi, jota ei ennen ollut ainakaan samoissa määrin. Musiikin kuuntelu on myös muuten muuttunut. Kun ennen kuunneltiin lp-levyä kotisohvalla keskittyen itse musiikkiin, oli se samanlainen tilanne kuin erittäin hyvän kirjan lukeminen, siinä oltiin läsnä. Nykyään levyillä ei ole enää mitään käyttöarvoa, vaan kaikki musiikki kannetaan jossain tulitikkurasian kokoisessa askissa irtobiiseinä.
Kertoisitko nyt sitten, että mitkä esim. sinun nykyajan suosikkisarjoistasi ovat sellaisia, jotka eivät jossain vaiheessa näy myös Suomen tv:ssä?
Mihin muuten perustuu se väite, että Yle-veroon siirtyminen on seurausta reality-hömpän määrän räjähdysmäisestä kasvusta?
Onhan tämä viime vuosien realityhömppien räjähdysmäinen kasvu hyvä esimerkki nykyisen tv-tuotannon alamäestä. Mitenkö tämä vaikuttaa JBG:n tai minun elämääni? Esimerkiksi pakollisella YLE-verolla entisen televisiolupamaksun sijasta. Ennen oli asiat sen suhteen paremmin. Määrä ei korvaa laatua, eikä 100 paskaa sarjaa korvaa yhtä hyvää.
Mielelläni palaisin esimerkiksi 2000-luvun alkuun tv-tarjonnan osalta, jolloin mielenkiintoisista ohjelmista selvisi tv-lupamaksulla, kanavia ei ollut loputtomiin ja niissä oli järkeviä ohjelmia, eikä kanavapaketeista tarvinnut maksaa 50 euroa kuussa.
On se nyt kumma jos 15 vuoden aikana suuntana on pelkkä alamäki, vapaaehtoisuus muuttuu pakolliseksi ja asiaa ei saa ihmetellä. Omilla aivoilla ei näemmä saa ajatella.
Se paska, mitä nykyään tulee joka radiokanavalta, se on oikeesti ihan kamalaa kuunneltavaa, enkä voi mitenkään ymmärtää kuinka nää vitun juntit "fanittaa" jotain kaijakoita ja kumppaneita...
Kahdessa sekunnissa keksin kolme esimerkkiä, minuutissa jo varmaan tulisi useampi. Esimerkit näkyivät televisioluvan maksettuaan 15 vuotta takaperin, ihan ilmaiskanavilla. Valioliiga, F1 ja esimerkiksi SM-liiga.
Nyt pitää kyllä ihmetellä rakensitko olkiukon, vai kuka ihme tuollaista on väittänyt? Mun viestit koskien edes etäisesti Yle-veroa
Kaija Koo oli muuten suositumpi 20 vuotta sitten kuin nykyään. Ja sinä siis haikailet 1990-luvun perään? Ja pikku vinkki: uutta musiikkia voi nykyään kuunnella aika monesta muustakin lähteestä kuin Radio Novalta. Kokeile alkuun vaikka Radio Helsinkiä.
Sanoisin, että iso osa tämän ketjun nostalgiasta menee sen piikkiin, että nuorena asiat vain tuntuvat voimakkaammilta ja merkityksellisemmiltä. Näin vanhana ei vaan jaksa enää innostua asioista.
Mutta kuten sanottua, onhan maailmassa ihan eri henki nyt kuin vielä 20 vuotta sitten. Oli helpompaa olla vain pieni ihminen.
En kuuntele enää radiosta muuta kuin puheohjelmia, mihin yksi syy on se, ettei nykyään enää tehdä hyvää musiikkia. 90-luvulla tehtiin erittäin paljon hyvää musiikkia, vaikka toki Kaija Koo, Yö ja muut Suomi-Iskelmän tuhoajatkin silloin tuottivat "taidetta".
Voisitko antaa muutaman esimerkin niistä 1980- ja 1990-lukujen artisteista, joiden tuotoksiin verrattuna mikään nykymusiikki ei ole mistään kotoisin? Olisi kovin mielenkiintoista tietää, että millaisesta ysärimusasta te keskimääräistä sivistyneemmät nykynuoret pidätte.
Scootaaah!
En tiedä, onko sulla kokemusta siitä, millaista 1990-luvulla oli olla köyhä. Voin kertoa, ettei se ollut lainkaan kivaa. Jo silloin ihmistä osattiin kyllä halveksua voimakkaasti, jos sillä oli vääränlaiset vaatteet jne.
Kerro nyt vaan ne ihan oikeat suosikkisi. Muuten alkaa haiskahtaa siltä, että käytät ironiaa defenssinä.
En käytä. Kyllä mä ihan oikeasti tykkään Scooterista.