Ennen oli hyvin?

[Uleåborgir]

"Ennen" tapahtui paljon asioita passiivissa. Mentiin kouluun hiihtämällä, ei katsottu Putousta vaan Columboa ja jalkapallon MM-kisoja. Kavereiden kanssa juostiin ongelle, ja ongitut kalat syötiin. Mitä ei syöty annettiin naapurin kissalle.

Kutsun ilmiötä nostalgiapassiiviksi. Tarkastelkaatten asiaa, niin yhdytte minuun. Löl'd.

 

[Pavlovin Koira]

"Ennen" tapahtui paljon asioita passiivissa. Mentiin kouluun hiihtämällä, ei katsottu Putousta vaan Columboa ja jalkapallon MM-kisoja. Kavereiden kanssa juostiin ongelle, ja ongitut kalat syötiin. Mitä ei syöty annettiin naapurin kissalle.

Kutsun ilmiötä nostalgiapassiiviksi. Tarkastelkaatten asiaa, niin yhdytte minuun. Löl'd.

Voihan tuon ajatella myös "Me" -muodoksi. Mikä pitää sisällään oletuksen, että ennen oltiin niin pirun yhteisöllisiä että kaikki tekivät samoja juttuja, olivat kiinnostuneita samoista asioista, söivät samanlaista ruokaa jne. Joka saatanan tyyppi jäpitti telkkarin ääressä kun Dallas tuli.

 

[Rixa88]

Uskaltaisin väittä, tai oikeastaan kysyisin että onhan tuollaista entisajan ylistämispaasausta ollut ennenkin? Esim. nyt kun täältäkin voi lukea että ennen katsottiin TV:stä Columboa ja Dallasia niin voin kuvitella että silloin kun noita on katsottu TV:stä niin silloisen ajan vanhemman polven ihmiset ovat vuorostaan paasanneet että "minun nuoruudessani ei ollut TV:tä lainkaan, radiota kuunneltiin/vietettiin kaikki aika pihalla leikkimässä"

Toisinaan tekisi mieli viisastella seuraavasti: Jos esim. nuoruutensa 60-luvulla viettänyt sanoisi että "minun aikana ei ollut tietokoneita" niin tekisi mieli vastata että tietokone on keksitty ennen 60-lukua joten kyllä oli tietokoneita. Eri asia on jos sanoo asian täsmälleen niinkuin on "minun nuoruudessani emme (keskivertokansalaiset) käyttäneet tietokoneita vaan teimme..."

 

[Carlos]

Asioita on monta, mutta itseäni jurppii eniten nykyinen kertakäyttökulttuuri ja sen mukanaan tuomat ilmiöt. Enää kenelläkään ei tunnu olevan ammattitaitoa, ei ammattiylpeyttä, eikä edes halua tehdä ylipäätänsä mitään. Kaikki on halvantuntuista, huonolaatuista, taloudellisesti firmojen tuloksen suhteen optimaalisesti suunniteltua. Kaikki on feikkiä. Pitkäjänteisyyttä ei ole missään, asiakaspalvelua ei ole missään, ketään ei kiinnosta mikään oikea, aito. Aina vaan järisyttävämpiä elämyksiä pitää olla yksi toisensa perään, mitä helpommin ja mukavammin sen saa sen parempi.

Ennen nuorten unelmana oli tulla tosi hyväksi ja arvostetuksi jossain, sen eteen oltiin ainakin enemmän valmiita myös tekemään jotain. Oli enemmän mahdollisuuksiakin, maailma ei ollut vielä näin kontrolloitu ja "valmis". Nykyään nuorten suurin haave on tulla miljonääriksi tekemättä mitään, ja sitten elää kuin Kim Kardishan, luksuselämää vailla mitään ikäviä velvollisuuksia kuten työnteko.

 

[avs]

Ennen käytiin kavereiden, sukulaisten ja tuttujen luona kyläilemässä ilman sen kummempaa syytä ja mitään etukäteen sopimatta. Jos kyläpaikassa ei ollut ketään kotona, mentiin jonnekin muualle tai palattiin kiltisti kotia. Nykyään pitää kaikki tapaamiset sopia puhelimessa, somessa vähintään "viikkoja etukäteen". Normaalit extempore face to face tapaamiset ovat vähentyneet helkkaristi nykyään (vähentyneet.. onko niitä enää ollenkaan?).

Olen ehkä vain introvertti, mutta onneksi täällä ei ravaa porukkaa ilmoittamatta siitä etukäteen. Mutta siinä olet oikeassa että ennen käytiin pyörällä kaverin ovella kysymässä onko kotona. Se oli sitä hyötyliikuntaa.

 

[Keltainen]

Hakalin työväentalolla oli ennen tanssit, nykyään kaksi kertaa vuodessa kirpputori. Lapveden kentällä pelasivat isät ja pojat lauantaisin jalkapalloa ennen saunaa, nyt eivät enää edes mopolla ruovita. Ne lapset pelasivat jalkapalloa tai jääkiekkoa ihan seurassa, jotka halusivat. Nykyään ne, joiden vanhemmilla on rahaa maksaa kausimaksut.

 

[Iker]

Ihmiset harrastivat ennen enemmän hyötyliikuntaa ihan vauvasta vaariin. Tähän liittyy varmasti nykylastenkin liikalihavuus, joka ei nyt yllä ihan Oklahoman seutukunnan lasten tasolle, mutta ei kauas jää. En usko millään, että kaikki vanhemmat ovat kasvattamassa jälkikasvustaan raskaan sarjan painonnostajaa tai kuulantyöntäjää, siltä se vain välillä näyttää. Mihin ovat jääneet ne kuuluisat pihapelit esimerkiksi nuorten poikien kohdalla? Minun lapsuudessani ja nuoruudessani pihakiekkoa pelattiin harvase päivä ja kuka oli milloinkin Paul Coffey ja kuka Messierin Mark, ajat ovat muuttuneet. Ai niin, nyt ne pelaa sitä konsolin välityksellä, onko siellä pihapelisovellus?

Tästä tuli mieleen Helsingin Sanomien artikkeli muutama viikko sitten koskien nuorisotalotoimintaa. Sivun kokoisessa jutussa oli mukana myös kuva, jonka kuvateksti huvitti kovasti kun siinä luki nimiä ja paikkakuntaa lukuunottamatta näin:

"Aleksi (vas.), Jaakko sekä Aapo viihtyivät Käpälämäen nuorisotalolla pelaamassa pallopeliä."

Kuvassa oli kolme n. 10-vuotiasta jannua istumassa sohvalla ohjaimet kourassa pelaamassa Playstationia.

Ajat muuttuvat, niin näköjään pallopelitkin ja voi olla että tämä näkyy ja tuntuu vielä kansanterveydessä aina vaan pahemmin kun sukupolvista mennään seuraaviin. Mutta kai ne nuoret vielä ihan oikeitakin pallopelejä pelaavat, ja hyvä niin.

 

[Rixa88]

-Ihmiset harrastivat ennen enemmän hyötyliikuntaa ihan vauvasta vaariin. Tähän liittyy varmasti nykylastenkin liikalihavuus, joka ei nyt yllä ihan Oklahoman seutukunnan lasten tasolle, mutta ei kauas jää. En usko millään, että kaikki vanhemmat ovat kasvattamassa jälkikasvustaan raskaan sarjan painonnostajaa tai kuulantyöntäjää, siltä se vain välillä näyttää. Mihin ovat jääneet ne kuuluisat pihapelit esimerkiksi nuorten poikien kohdalla? Minun lapsuudessani ja nuoruudessani pihakiekkoa pelattiin harvase päivä ja kuka oli milloinkin Paul Coffey ja kuka Messierin Mark, ajat ovat muuttuneet. Ai niin, nyt ne pelaa sitä konsolin välityksellä, onko siellä pihapelisovellus?

Tästä suurkiitos nykyisille sukupolville. Minulla on tapana käydä punttisalilla ympäri vuoden sekä ulkojäillä kiekkoa pelaamassa talvisin. Välillä on salilla niin paljon porukkaa ettei pääse tekemään sarjaa niissä laitteissa missä haluaisi. Vastaavasti ulkojäillä on välillä kaukalossa niin täyttä/pelit käynnissä isolla porukalla että on pakko luistella kentän avojäällä. Näissä tapauksissa alkaa vituttamaan mutta pitääpä seuraavilla vitutuskerroilla lohduttautua sillä, että onneksi ei eletä 80-luvulla, jolloin ruuhkia oli enemmän ja useammin.

 

[Kirjoittelija]

Kari Runk puhui tv-kanavista ja niiden tarjonnasta (joskin virheellisesti puhui ensimmäisessä viestissään tv-tuotannosta; toinen viesti varmasti selvitti jo kyse olevan tv-kanavista ja niiden tarjonnasta, koska keskustelu alkoi vastauksesta jo tuohon aikaisemmin mainittuun Dekon viestiin)
Kirjoittelija puhuu tv-ohjelmien, ei kanavien tasosta 1980-luvulla verrattuna nykypäivään: ts. täysin eri aiheesta

Kertoisitko nyt sitten, että mitkä esim. sinun nykyajan suosikkisarjoistasi ovat sellaisia, jotka eivät jossain vaiheessa näy myös Suomen tv:ssä? Ihan samalla tavallahan jotkut twinpeaksit tai varhaiset simpsonit olisivat aikaansa seuraaville olleet aikanaan Suomen telkkarissa turhia, jos ne olisi netistä nähnyt Amerikan tahdissa. Mutta kun ei nähnyt. Minusta se ei ole mitään television alamäkeä, että nykyään on vaihtoehtona katsella ne sarjat joko tuoreeltaan netissä tai jälkijunassa Suomen tv:stä. Minusta se on vain edistystä.

Mihin muuten perustuu se väite, että Yle-veroon siirtyminen on seurausta reality-hömpän määrän räjähdysmäisestä kasvusta? Mun käsittääkseni reality-hömppä on aika halpaa tuottaa. Studio Julmahuvin kaltainen laatutuotanto sen sijaan tulee kalliiksi. Olen myös sitä mieltä, että 140 euroa vuodessa Ylen ajankohtaisohjelmista, Urheiluruudusta, olympialaisista, sekä futiksen, yleisurheilun ja hiihdon arvokisoisoista ei ole paha summa. Välillä rahalle tulee vastineeksi vielä ihan puskista sellaista huikeutta kuin Pasilan varhaiset kaudet.

 

[Byvajet]

Ennen ihmiset eivät menneet ruikuttamaan pääongelmistaan ammattilaisille vaan selvisivät itse: "- 1950-luvulla 100 000 asukasta kohden laskettuna lapsia surmattiin täällä 18 kertaa enemmän kuin 2000-luvulla, ja 1990-luvulla kaksi kertaa enemmän kuin 2000-luvulla."

Ennen viranomainen ei myöskää holhonnut, vaan ihmiset saivat elää vapaammin.

Kaipaan noita aikoja, sitä elämän villiä kutsua.

 

[Kilgore Trout]

Kyllähän ennen oli monikin asia paremmin eikä kaikki ole suinkaan mitään vanhojen jäärien marmatusta vaan silkkaa faktaa.

-Musiikki oli ennen parempaa, ainakin rock-musiikki. Nykyään kaikki nykyrock kuulostaa samalta, ylituotetulta muovilta, biisien toistaessa itseään niin, että kun olet yhden kappaleen kuullut, niin olet kuullut ne kaikki. Surullista, että vanhat omat suosikitkin, siis ne harvat jotka vielä levyttävät, ovat sortuneet moiseen osittain. Nykyään myös on pakko tehdä ns. radiohittejä sinkuiksi, jota ei ennen ollut ainakaan samoissa määrin. Musiikin kuuntelu on myös muuten muuttunut. Kun ennen kuunneltiin lp-levyä kotisohvalla keskittyen itse musiikkiin, oli se samanlainen tilanne kuin erittäin hyvän kirjan lukeminen, siinä oltiin läsnä. Nykyään levyillä ei ole enää mitään käyttöarvoa, vaan kaikki musiikki kannetaan jossain tulitikkurasian kokoisessa askissa irtobiiseinä.

Ainakin Manse-rock oli parempaa 70/80 -luvuilla, samoin suomiräppi, koska sitä ei ollut!

 

[Virveliä kainaloon]

Vähän surettaa, ettei minulla ole muistikuvia vanhasta, hyvästä ajasta. Vanha, hyvä aikahan päättyi vähitellen tuossa 2000-luvun alkupuolella, enkä pysty aukottomasti muistamaan asioita ajasta ennen seitsemää ikävuotta(kaukaisin muistikuva on siitä, kun tv:ssa pyöri Tappara-TPS-finaalit, ja se on aika olematon muisto se). Joka tapauksessa ennen oli paremmin, ainakin musiikin saralla. Kyllä ysäri- ja kasarijytä hakkaa nää nykyiset radionova-soittolistat ihan 6-0. Se paska, mitä nykyään tulee joka radiokanavalta, se on oikeesti ihan kamalaa kuunneltavaa, enkä voi mitenkään ymmärtää kuinka nää vitun juntit "fanittaa" jotain kaijakoita ja kumppaneita...

TV-viihteen taso on mennyt muutamassa vuodessa kyllä naurettavan alas. Siis kaikki mitä näköradiosta lähetetään, on katsojan aliarvioimista. Autot ovat nykyään kaikki järjestään noita helvetin rumia kovetettuja saippuakuplia. Pahimpia on nämä "yllättävän tilavat" perhehelvetit. Lisäksi Suomessa on mielipiteenvapaus kadonnut hyssyttelyn myötä täysin.

Urheilussakaan ei enää pärjätä, kun Lahden jälkeen ei uskalleta doupata. En toki väitä enkä vihjaa, mutta jossain toisessa siniristilippuisessa maassa saattaa olla ihan järjestelmällistä suoritusta parantavien aineiden käyttöä, ehkä... Jääkiekkokin on paskaa, kun Tappara ei voita eikä kahvata saa. Ihmeellistä yleisönhuorausta tuollainen taitopelaajien korostus. Koska otetaan veskareilta patjat pois?

 

[Sanainen arkku]

Inspiroivaa. Tosin olisi hyvä jos määritettäisiin mitä kukin tarkoitaa ennellä. Uskoakseni suosittuja määritelmiä ovat noin 1980-luku ja/tai aika ennen interbetiä. Luultavasti monikaan ei näe 1940-lukua "vanhana, hyvänä aikana". Itse tulin aiemmin päivällä käyttäneeksi ilmausta "vanhan hyvän ajan siniviiva".

Ennen (jolloin kaikki oli paremmin) on varmasti kontekstisidonnaista. Jos nyt siirtyisimme takaisin vanhaan kunnon markkaan (jolloin kioskilta sai merkkareita 20 pennin kappalehinnalla) tulisi jo ensimmäiselle Saksan (tai Italian tai Espanjan tai Kreikan) matkalle valuuttaa vaihtaessa mieleen Wanhat, hyvät Euroajat. Yksi jääkiekkoasia on saletti: se aika, jolloin kukaan ei tiennyt mitään komposiittimailasta oli paremmin.

Kyllä, lapsuuden jokapäiväiset iltahöntsyt olivat parhautta. Silti siellä nyt aikuisena tulisi varpaille kylmä (tuli silloinkin). Silloin ei päässyt käytännössä samaa lajia (tosin ilman luistimia) vetämään sisätiloissa. Ainakaan minulle aika ennen sählyn rantautumista ei olisi pelkästään "kaikki oli ennen paremmin".

 

[Nick Neim]

Kertoisitko nyt sitten, että mitkä esim. sinun nykyajan suosikkisarjoistasi ovat sellaisia, jotka eivät jossain vaiheessa näy myös Suomen tv:ssä?

Kahdessa sekunnissa keksin kolme esimerkkiä, minuutissa jo varmaan tulisi useampi. Esimerkit näkyivät televisioluvan maksettuaan 15 vuotta takaperin, ihan ilmaiskanavilla. Valioliiga, F1 ja esimerkiksi SM-liiga.

Mihin muuten perustuu se väite, että Yle-veroon siirtyminen on seurausta reality-hömpän määrän räjähdysmäisestä kasvusta?

Nyt pitää kyllä ihmetellä rakensitko olkiukon, vai kuka ihme tuollaista on väittänyt? Mun viestit koskien edes etäisesti Yle-veroa:

Onhan tämä viime vuosien realityhömppien räjähdysmäinen kasvu hyvä esimerkki nykyisen tv-tuotannon alamäestä. Mitenkö tämä vaikuttaa JBG:n tai minun elämääni? Esimerkiksi pakollisella YLE-verolla entisen televisiolupamaksun sijasta. Ennen oli asiat sen suhteen paremmin. Määrä ei korvaa laatua, eikä 100 paskaa sarjaa korvaa yhtä hyvää.

Mielelläni palaisin esimerkiksi 2000-luvun alkuun tv-tarjonnan osalta, jolloin mielenkiintoisista ohjelmista selvisi tv-lupamaksulla, kanavia ei ollut loputtomiin ja niissä oli järkeviä ohjelmia, eikä kanavapaketeista tarvinnut maksaa 50 euroa kuussa.

On se nyt kumma jos 15 vuoden aikana suuntana on pelkkä alamäki, vapaaehtoisuus muuttuu pakolliseksi ja asiaa ei saa ihmetellä. Omilla aivoilla ei näemmä saa ajatella.

Ja kuten jo aikaisemminkin sanoin, ei kanavien laatu ole mitään muuta kuin subjektiivinen näkemys ja se on ihan OK, oikeastaan todella hyvä jos on tyytyväinen nykyiseen kanavavalikoimaan. Eivät kaikki pidä esimerkiksi formuloista, jalkapallosta tai jääkiekosta ja ne ovat täysin toissijainen juttu. Motiivi vierailla tässä ketjussa tai puolustella tv-kanavia moisella innolla on kyllä hämärän peitossa, koska ei mun kokemus asiasta mihinkään vänkäämällä ole muuttumassa. Edelleen palaisin mielelläni 15 vuoden takaiseen tv-kanavavalikoimaan, eikä sillä ole mitään vaikutusta muiden palvelujen, kuten Netflixin tai Viaplayn kanssa.

 

[Kirjoittelija]

Se paska, mitä nykyään tulee joka radiokanavalta, se on oikeesti ihan kamalaa kuunneltavaa, enkä voi mitenkään ymmärtää kuinka nää vitun juntit "fanittaa" jotain kaijakoita ja kumppaneita...

Kaija Koo oli muuten suositumpi 20 vuotta sitten kuin nykyään. Ja sinä siis haikailet 1990-luvun perään? Ja pikku vinkki: uutta musiikkia voi nykyään kuunnella aika monesta muustakin lähteestä kuin Radio Novalta. Kokeile alkuun vaikka Radio Helsinkiä.

 

[Kirjoittelija]

Kahdessa sekunnissa keksin kolme esimerkkiä, minuutissa jo varmaan tulisi useampi. Esimerkit näkyivät televisioluvan maksettuaan 15 vuotta takaperin, ihan ilmaiskanavilla. Valioliiga, F1 ja esimerkiksi SM-liiga.

Tarkoitin tv-sarjoja, en urheilusarjoja, mutta olet tuossa ihan oikeassa. Otan kuitenkin tässäkin suhteessa mieluummin nykytilanteen kuin 1990-luvun tilanteen. 20 eurolla kuussa näen lähes kaikki Manchester Cityn Valioliiga-ottelut ja ihan jokaisen huippujoukkueiden keskinäisen, ja 10 eurolla kuussa voin katsoa jokaisen lätkä-Ilveksen pelin. Minusta tämä on parempi kuin yksi peli koko sarjasta viikossa ilmaiskanavalta.

Miltä ilmaiskanavalta Valioliiga muuten näkyi 15 vuotta sitten?

Nyt pitää kyllä ihmetellä rakensitko olkiukon, vai kuka ihme tuollaista on väittänyt? Mun viestit koskien edes etäisesti Yle-veroa

Sinähän tuossa kirjoitat, että televisiotuotannon alamäki, josta reality-hömppien määrä kielii, vaikuttaa sinun elämääsi esim. Yle-veron muodossa.

 

[Virveliä kainaloon]

Kaija Koo oli muuten suositumpi 20 vuotta sitten kuin nykyään. Ja sinä siis haikailet 1990-luvun perään? Ja pikku vinkki: uutta musiikkia voi nykyään kuunnella aika monesta muustakin lähteestä kuin Radio Novalta. Kokeile alkuun vaikka Radio Helsinkiä.

En kuuntele enää radiosta muuta kuin puheohjelmia, mihin yksi syy on se, ettei nykyään enää tehdä hyvää musiikkia. 90-luvulla tehtiin erittäin paljon hyvää musiikkia, vaikka toki Kaija Koo, Yö ja muut Suomi-Iskelmän tuhoajatkin silloin tuottivat "taidetta". Jaa joku Radio Helsinki... ei, koska a) kuuluu vain netissä, b) Helsinki, c) paskaa musiikkia. Parasta ennen on ainoa jossain määrin hyvä musiikkiohjelma, eikä sitäkään tule kuultua kuin muutaman kerran vuodessa autossa ilman omaa vaikutusta äänimaailmaan

 

[magnum37]

Melkein vedet silmissä olen nauranut lukiessani tätä ketjua, heh. Kiva että löytyy muitakin nostalgikkoja, jotka nykyisen uuslibaralismin ja 'sivistyksen' keskellä haikailevat menneitä vuosikymmeniä. Minä tunnustaudun ketjun avaajan tavoin yhdeksi "junasta tippuneeksi", joka ei oikein pidä siitä, miksikä ihmiset ja ympäröivä maailma on muuttunut. En ymmärrä niiden ajatusmaailmaa, jotka jaksavat nykymenosta innostua. 70-luvusta ei hirveästi tunnepitoisia muistoja vielä ole, mutta 80-luvulla vietetty lapsuus ja varhaisnuoruus oli kyllä hienoa aikaa. Se oli kultainen vuosikymmen talouden lisäksi myös henkisesti. Melkein kaikki projektit kantoi hedelmää tavalla tai toisella. 90-luvulla olin nuori ja olihan silloin murheita, mutta esimerkiksi kyseisen vuosikymmene loppu oli mielettömän hauskaa aikaa, ja meni kovaa siinä omaa alkanutta aikuiselämää rakentaessa. Jotenkin heti vuosituhannen vaihtuessa alkoi meno muuttua ja ilo kadota. Elämästä ja ihmissuhteista on tullut aivan hemmetin haastavia ja kova, suorituskeskeinen arvomaailma puristaa ympärillä. Hyvä kun kodistaan vielä pystyy ulos menemään. Televisiota ei nykyään melkein pysty avaamaan, kun aivoton nykyviihde vituttaa sen verran rankasti.

Sanoisin, että iso osa tämän ketjun nostalgiasta menee sen piikkiin, että nuorena asiat vain tuntuvat voimakkaammilta ja merkityksellisemmiltä. Näin vanhana ei vaan jaksa enää innostua asioista.

Varmasti tämäkin vaikuttaa - paljon. Nuorena jaksaa vielä uskoa huomiseen ja ihmiskuntaan, ja elämä on täynnä tavoitteita. Toiset realistisia, toiset eivät niinkään. Mutta ainakin on tavoitteita. On se paljon tylsempää näin 38-vuotiaana, kun ei enää oikein tiedä mitä haluaa edes tavoitella. Mutta kuten sanottua, onhan maailmassa ihan eri henki nyt kuin vielä 20 vuotta sitten. Oli helpompaa olla vain pieni ihminen.

Uutta Rooman tuhoa odotellessa.

 

[Kirjoittelija]

Mutta kuten sanottua, onhan maailmassa ihan eri henki nyt kuin vielä 20 vuotta sitten. Oli helpompaa olla vain pieni ihminen.

En tiedä, onko sulla kokemusta siitä, millaista 1990-luvulla oli olla köyhä. Voin kertoa, ettei se ollut lainkaan kivaa. Jo silloin ihmistä osattiin kyllä halveksua voimakkaasti, jos sillä oli vääränlaiset vaatteet jne. Ei ole varmasti kivaa olla köyhä 2010-luvun Suomessakaan. Minusta nykyään on kuitenkin mukavampaa, koska en ole enää läheskään yhtä köyhä kuin 1990-luvulla.

Yksi asia oli kyllä joskus 1970- ja 1980-luvuilla oikeasti paljon paremmin kuin nykyään: suomalaiset olivat silloin fyysisesti paremmassa kunnossa. Tämä on vahvasti yhteydessä siihen, että sen ajan tv-tarjonta (jonka tason tippumista tässä ketjussa on manattu) ja videopelit olivat kovin ankeita nykyisiin verrattuna. Itsekin saattaisin hyvin harrastaa enemmän kuntoliikuntaa, jos huippu-urheilua ei pystyisi nykyään kotisohvaltaan seuraamaan niin paljon laajemmalla skaalalla kuin 20-30 vuotta sitten.

 

[ms.qvist]

Ennen kiekkokin oli kiekkoa eikä mitään ringetteä...

vlad.

 

[Kirjoittelija]

En kuuntele enää radiosta muuta kuin puheohjelmia, mihin yksi syy on se, ettei nykyään enää tehdä hyvää musiikkia. 90-luvulla tehtiin erittäin paljon hyvää musiikkia, vaikka toki Kaija Koo, Yö ja muut Suomi-Iskelmän tuhoajatkin silloin tuottivat "taidetta".

Voisitko antaa muutaman esimerkin niistä 1980- ja 1990-lukujen artisteista, joiden tuotoksiin verrattuna mikään nykymusiikki ei ole mistään kotoisin? Olisi kovin mielenkiintoista tietää, että millaisesta ysärimusasta te keskimääräistä sivistyneemmät nykynuoret pidätte.

 

[Virveliä kainaloon]

Voisitko antaa muutaman esimerkin niistä 1980- ja 1990-lukujen artisteista, joiden tuotoksiin verrattuna mikään nykymusiikki ei ole mistään kotoisin? Olisi kovin mielenkiintoista tietää, että millaisesta ysärimusasta te keskimääräistä sivistyneemmät nykynuoret pidätte.

Scootaaah!

 

[Kirjoittelija]

Scootaaah!

Kerro nyt vaan ne ihan oikeat suosikkisi. Muuten alkaa haiskahtaa siltä, että käytät ironiaa defenssinä.

 

[magnum37]

En tiedä, onko sulla kokemusta siitä, millaista 1990-luvulla oli olla köyhä. Voin kertoa, ettei se ollut lainkaan kivaa. Jo silloin ihmistä osattiin kyllä halveksua voimakkaasti, jos sillä oli vääränlaiset vaatteet jne.

Kyllä minä elävästi muistan vielä lama-ajan. Ihan työläisperheen kasvatti olen ja tuolloin yläasteikäinen. Kuljin minäkin jossain halpakaupan college-puseroissa yläasteella ja sain siitä kyllä koulun porvarikakaroilta kuulla vittuilua, muttei se arvoani ihmisenä määritellyt. En tietysti täysin voi tietää millaisia paineita vanhemmillani silloin oli, mutta ei meillä ilman ruokaa oltu, vaikka isä makseli lainaa talosta, jäi työttömäksi ja aloitti sitten yksityisyrittäjänä. Ja oma vahva näkemykseni 90-luvun pankkikriisistä on, ettei Suomi koskaan selvinnyt siitä. Se oli 80-lukuisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajon hetki, joka on jatkunut tähän päivään asti, eivätkä monet tuolloin köyhyyteen pudonneista päässyt sittemmin enää nauttimaan 2000-luvun kasvun vuosista Nokian vetämänä.

Mutta: En mä näkisi, että talousasiat määrittävät aikojen onnellisuuden- tai onnettomuuden. Vuonna 1998 mulla oli vielä hidas vanha 486, millä surffailla netissä modeemin varassa, mutta olin siihen aikaan onnellinen. Nyt anno 2014 istun tuijottaen kolmea isotuumaista monitoria ja alla jyrää kaksi tehokasta i7-konetta, mutta välistä elämä ahdistaa ja pelottaa enemmän kuin koskaan. Hankalaa on sydämestään iloita ja nauraa nykyään.

 

[Virveliä kainaloon]

Kerro nyt vaan ne ihan oikeat suosikkisi. Muuten alkaa haiskahtaa siltä, että käytät ironiaa defenssinä.

En käytä. Kyllä mä ihan oikeasti tykkään Scooterista.