80-luvun loppupuolella syntyneenä 90-luku näyttäytyy aika ajoin sellaisena nostalgisena aikana jolloin "kaikki oli paremmin"(kasarista ei muistikuvia). Itsellä kun lamasta huolimatta vanhemmat pyrki tekemään aikalailla kaikkensa ettei se huono tilanne näyttäytyisi lasten arjessa mitenkään. Joulut oli vielä jouluja, lelut oli helvetin paljon hienompia kuin nykyään, oli kaikenlaista Jurassic Park-, Turtles- ja Batman-figuuria sun muuta. Legoissa oli vaikka mitä merirosvolaivaa, villin lännen linnoitusta yms. 8-bittinen Nintendo oli kova juttu ja ei yhtään haitannut vaikka siihen se helvetin kallis peli ostettiin korkeintaan kerran vuodessa. Kännyköistä ei ollut tietoakaan vaan lankapuhelimen vieressä oli kaikkien kavereiden kotinumerot joihin soitettiin ja kysyttiin "voitko olla?". Isovanhemmat oli vielä elossa ja heidän luonaan käynti oli lomien kohokohtia. Puhelinkoppeja oli siellä täällä ja lähes poikkeuksetta niiden lasit oli rikottu ja sisälle kustu.
Myönnän että jos olisin syntynyt kymmenenkin vuotta aikaisemmin niin tuo ajanjakso olisi ehkä näyttäytynyt hieman vähemmän kirkkaalta.
Nykymaailmassa on hyvät puolensa. Kuten jo mainittu, kaikki tieto on saatavilla, vanhat pinttyneet tavat on suurelta osin kuopattu/pyritään kuoppaamaan. Tämä näyttäytyy sitten monelle sinä "mielensäpahoittamisena". Suomi menestyy ihan kivasti lätkässä, ei enää tarvii aina odottaa joka kevät sitä sulamista ratkaisevassa paikassa. Ja ylipäänsä poissa alkaa olla se alentuva ajattelu tyyliin "toivon että Suomi voittaa mutta uskon että Ruotsi(tai kuka muu tahansa) voittaa".