Mane kirjoitti:
Ero on siinä, että 90-luvun Saksa todella pystyi parantamaan esityksiä tarpeen mukaan. Englanti ei ole tällaista osoittanut aiemmin, siksi luonnollisesti lähtökohta on etteivät he siihen pystykän.
Juuri näin. Englannilla - toisin kuin 90-luvun(kaan) Saksalla - ei ole "hurjaa voittamisen kulttuuria ja kykyä venyä", joten sitä "tuttua" virttä on turha toistella nytkään.
Näkemykseni silti on, että Englanti voi edelleen aivan hyvin viedä koko paskan. Mitä todennäköisyyksiin tulee, viimeistään nähtyjen esitysten perusteella rönkämäiset värilasihöpinät ennakkoasetelmista voidaan toki sovinnolla unohtaa, mutta yhdyn täysin HN:n näkemykseen siitä, että etenkin huippupotentiaalisen tulivoiman kohdalleen loksahtaessa Englanti on mahdollisimman vittumainen voittaa. Tälläkin pelillä kärjistetysti: Jos et päästä yhtään maalia, et voi hävitä ottelua, mikä pudotuspelissä on sama kuin jatkoon meneminen.
Rooney esitti jo Ecuadoria vastaan orastavasti niitä otteita, joilla voidaan ratkaista otteluita ketä vastaan tahansa. Toisen edes siedettävän tason hyökkääjän puuttuminen on eittämättä karmaiseva puute, koska nyt edes huippukuntoista Rooneytä ei saada parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnettyä, mutta toisaalta Gerrardin ja varsinkin Lampardin "taivaan tuulet" tuskin voivat jatkua ikuisesti. Kaikkein eniten olen silti ihmetellyt, miksi ihmeessä hurjatempoisiin otteluihin Valioliigassa tottuneet englantilaispelaajat tyytyvät näin kävelyvauhtiseen peliin? Juoksuvoiman säästämisessä on nähdyssä helteessä luonnollisesti oma järkensä, mutta rajansa kaikella. Onko tämä kokonaan lähtöisin Svenniksestä?
Yhtä kaikki ja niin kuin aina, ennemmin tai myöhemmin näissäkin kisoissa palataan alkuperäiseen kysymykseen: Kestääkö englantilainen päänuppi, ja mitä tekee Robinson?
Ranger