pernaveikko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Crusaders, Lechia
Olen tasan kerran, ensimmäisenä sinkkukesänä avioeron jälkeen. Se oli aivan uskomaton heinäkuu, kun suoraan töistä kipitin Tampereen junaan ja kaverille ryyppäämään. Se kesä ei ollut jumittamista vaan käytiin siellä ja täällä. Oli mökkeilyä ja Iron Maiden olympiastadionilla ja Roxette Tallinnassa. Olisin saanut kahdeksan vuotta vanhemmalta blondilta, mutta sammuin sohvalle. Traumathan siitä on jäänyt vaan se ei muuta menoa pilannut.
Nykyisessä kulttuurissani en edes voisi pitää neljää viikkoa, vaikka lomaa on 26 arkipäivää vuodessa. Kaksi viikkoa onnistuu ilmoittamalla, kolmesta voisi käydä neuvotteluja ja neljää ei kannata kysyäkään, koska sellaista ei vain ole.
En osaa kaivata mitä ei ole. Voin pitää ympäri vuoden mitä tahansa pitkiä viikonloppuja tai olla viikon milloin tahansa. Juuri tänään tein viimeisiä varauksia lokakuiselle viikolle, pomo kuulee siitä sitten joskus elokuussa.
Olisihan se kiva kai taas olla kuukausi vaan mitä sen jälkeen. Junttiketjun kamaa hehkutella juhannuksesta neljä viikkoa, kun se on aika nopeasti ohi. Mitä sen jälkeen.
Enkä todellakaan kaipaa suomisekoilua missä on jotkut kesälomat ja hiihtolomat tiettyinä ajanjaksoina. Paljon parempi pitää pätkissä omalla ilmoituksella. Eräs työnantajani Suomessa alkoi raivota, kun ilmoitin olevani maaliskuussa pari viikkoa lomalla. Ei kuulema ollut ensimmäinen kerta, kun tälläistä kysyn. Ei ollut, ei, koska edellisenä vuonna oli sama.