Tuossa se ongelma piileekin, että soveltuvia kohteita ei riittävissä määrin tahdo löytyä. Ajatus ei itsessään kompensaatiossa ole mahdoton, mutta toteutukset Suomessa ovat olleet heikkoja. Ehkä onnistunein muoto on lannoitukset, jossa yritykset maksavat metsien lannoituksia, joilla kasvulisäyksen kautta sidotaan hiiltä.Päästöjen kompensointi on ihan hyvä keino, mikäli kaksi ehtoa täyttyy:
1) Kompensaatiooimenpiteet kohdistetaan tehokkaisiin toimiin ja maantieteellisesti semmoisella alueilla, jossa se on tehokasta.
2) kompensaatio on riittävän suuri aiheutettuun päästöön nähden, jolloin organisaatio aidosti asettaa omille ulkoisvaikutuksilleen hinnan, joka siirtyy siten myös asiakashintoihin.
Maapallon mittakaavassa päästöt ovat sitä luokkaa, että vastaava kompensointi on mahdotonta. Siksi en erityisemmin pidä ajatuksesta. En tarkoita, etteikö kompensoinnissa käytettäviä toimia tulisi tehdä, vaan vastustan ajatusta, että niillä oikeutettaisiin päästöjä.
Sahelin aluella Afrikassa on metsitetty isoja alueita, mikä on hieno asia, koska se parantaa elämisen edellytyksiä myös alueen ihmisille. Ongelmallista taas on, että maan omistukset ovat toisinaan kiistanalaisia ja paikoitellen istutetut metsät päätyvät nopeasti paikallisten polttopuuksi. Sikäli jos kompensaatio on keino, jolla metsitys saadaan toteutettua, hyväksytään se. Parempi olisi, mikäli ne toteutettaisiin joka tapauksessa ja samanaikaisesti keskityttäisiin päästöjen vähentämiseen muualtakin.