En keskustele tässä ketjussa Suomen teoista, vaan Elokapinasta ja ihmisten asenteista. Olen sitä mieltä, että ihmiset suhtautuvat Elokapinaan mielenosoitukseen älyttömän kiihkoisella tunteella. Minuakin varmasti yksilötasolla harmittaisi, jos Mannerheimintie olisi poikki juuri silloin, kun minun pitäisi siitä päästä läpi. Mutta isossa kuvassa yhden kadun katkaiseminen, oli se pääkaupungin pääväylä tai ei, ei ole niin iso juttu, että fantasioissani pyörisi pippurisumutteet ja vesitykit.
Tunnetta kuvastaa myös se, että mielenosoittajat leimataan työttömiksi. Siis ihan kuin työttömyys olisi aina oma valinta tai merkki kelvottomasta ihmisestä. Tulkintani on, ettei täällä ihmisiä häiritse valtaväylän katkaiseminen vaan se, että sen tekevät ihmiset, jotka näyttävät ja kuulostavat erilaisilta kuin ihmiset omassa yhteisössä. Ehkä Suomen työllisyyslukema on todella hyvä, koska kukaan ei tunne työttömiä.
Tämä tilanne on esimerkki siitä, miten turvallinen yhteiskunta Suomi on. Poliisi pystyy keskustelemaan mielenosoittajien kanssa. Heidän ei tarvitse tarttua aseisiin ja jos he päätyvät ylilyönteihin, siitä seuraa esiselvitys (yksi on jo meneillään). Mielenosoittajat eivät mellakoi (mellakaksi tätä ei kutsu poliisi, vaan yksittäiset nettikirjoittajat).
Elokapina ei tule mielenosoittamalla saamaan tavoitteitaan täytettyä, mutta ilman mielenosoituksia liikkeestä ja vaikuttamisesta ei kirjoitettaisi sillä tavalla, että se voisi herättää ajattelemaan myös niitä, jotka eivät koe liikkeen toimintatapoja omakseen.