Siis hyväksyn tuon keinon, perinteisen kansalaisaktivismin toimintatavan. Mutta sitä voidaan todellakin käyttää myös huonoihin tarkoituksiin - ei kansalaistottelemattomuus jonkin asian suhteen tarkoita, että se tottelemattomuus ja se tarkoitusperä olisi automaattisesti hyvä asia. Siksi on hyvä olla tämä laillisten seuraamusten kynnys, enkä todellakaan tajua esim tuota idioottimaista Helsingin kaupunginvaltuuston aloitetta, joka vapauttaisi korvausvelvollisuudesta.Silti minua kiinnostaa sinun näkemyksesi siitä, kenelle jää oikeus määritellä hyvä asia ja sallittavat keinot? Otatko sinä sen roolin vai annatko sen kenties jollekin muulle osoitettavissa olevalle taholle?