Omasta mielestäni isoin ongelma on se, että yksittäinen runkosarjaottelu tuntuu merkityksettömältä. Se mielestäni heijastuu kyllä ihan pelaajiinkin ja kaikkeen ottelutapahtuman ympärillä tätä kautta. Ei jokainen peli tietenkään voi olla ns. huippumatsi, mutta lähtökohtaisesti ei sellaisia ns. läpsyttelyohipelejä ihan hirveän montaa kuitenkaan kaudessa pitäisi per joukkue tulla. Siis nimenomaan tunnetason ohipelejä.
Ehdotinkin täällä joskus sitä, että runkosarja pitäisi jakaa jaksoihin, joissa yksittäisessä jaksossa olisi merkitystä kokonaisuuden kannalta ihan mestaruustaistoa ajatellen, lisäten näin tärkeiden pelien määrää ja toisaalta katsojille "välitavoitteita", joiden toteutumista seurata. 60 ottelua ilman mitään rajapyykkiä on pitkä matka, eikä yksittäinen peli jaksa kuluttajia/katsojia (ja pelaajia) kiinnostaa.
Mallissani (josta selitän nyt version, missä en ole jaksanut piirulleen laskea pelien määriä ym, eivät välttämättä toimi tarkalleen juuri näin) runkosarja olisi jaettu neljään 15 ottelun pätkään. Runkosarjassa olisi lisäksi lohkojaot A, B ja C-lohkoihin. Kukin lohko pelaa 15 ottelun pätkästänsä suurimman osan oman lohkonsa vastustajia vastaan. Esimerkiksi ennen kautta olisi määritelty tietyt pelit kaikille joukkueille, mutta suurin osa peleistä olisi vaihtuvia kulloisen lohkotilanteen mukaan. Kun 15 ottelua on pelattu, A-lohkon kaksi heikoiten pisteitä kerännyttä joukkuetta tippuu B-lohkoon, B-lohkosta taas kaksi parasta nousee A-lohkoon ja kaksi huonointa tippuu C-lohkoon ja C:stä taas nousee kaksi B-lohkoon jne. 15:n pelin jälkeen sarjataulukko nollataan, ja alkaa seuraava taistelu 16-30 matsit. Lopulta, kun viimeinen 46-60 ottelun väli on saatu pelattua, A-lohkosta kaikki pääsevät playoffeihin, mutta huonoin aloittaa sääleistä, B-lohkosta heikoin tippuu kokonaan pudotuspeleistä, ja C-lohkosta kaksi parasta pääsee sääleihin (eli A1, A2, A3, A4, B1, B2 suora playoffpaikka, A5, B3, B4, C1 sääliplayoffpaikka ja B5, C2, C3, C4 ja C5 runkosarjan päätyttyä kausi ohi (ja toki tässä voi olla karsinnat Mestistä vastaan).
Ongelmana tuossa olisi mahdolliset ns. täysin merkityksettömät pelit esim. 13-15 otteluilla, eli kunkin neljänneksen päättymisvaiheissa, jos tilanne on ratkennut. Tämä taklattaisiin toisella sarjataulukolla, joka olisi täysin samanlainen kuin nykyinen. Tämän taulukon avulla ratkaistaisiin koko kausi aina tasapistetilanteet kussakin rajapyykissä. Eli tavallaan jokainen peli olisi silti merkityksellinen, ja tasatilanteet eivät varmasti olisi 15 pelin jälkeen harvinaisia, joten tälläkin taulukolla olisi iso merkityksensä.
Merkityksellisiä pelejä olisi valtavasti enemmän kauden mittaan (ja pelattaisiin enemmän omia lohkolaisia, eli toisin sanoen oman tasoisia joukkueita vastaan) ja samalla olisi yleisölle rajapyykkejä seurattavaksi. Kukaan ei tässä mallissa karkaa muilta, ja jokainen neljännes runkosarjasta on äärimmäisen tärkeä. Yksi dippi jossain kohtaa, ja olet jo yhtä lohkoa alempana. Esimerkiksi Tapparan surkeilla syyskausilla voisi hyvin olla 30 ottelun jälkeen joukkue aloittamassa pelejä 31-45 lohkossa C, josta tässä kohtaa olisikin enää mahdollista nousta parhaimmillaan B-lohkon ykköseksi, A-lohkoon ei olisi enää mitään asiaa, kun pelit loppuisivat kesken. A-lohkossa yksi joukkue joutuisi aloittamaan pudotuspelit sääleistä, joten sielläkin on isot panokset viimeisellä neljänneksellä, ja toki A-lohkon keskinäinen järjestys vaikuttaa siihen, kenet saa vastaansa pudotuspeleissä. Koko kauden surkeasti vetänyt joukkue voi vielä viimeisellä neljänneksellä saalistaa C1-paikalla viimeisen sääliplayoffpaikan.
Heikkouksina, että vaatii toki hieman enemmän seuraajilta tietoisuutta, kuin nykyinen malli. Lisäksi vaatii myös otteluohjelmaan joustavuutta, jotta saadaan oman lohkon pelejä aina tietty osuus kustakin otteluvälistä. Varmaan hyvä olisi, jos ainakin sellainen 60 %, eli 9 ottelua olisi omia lohkolaisia vastaan siitä 15:sta pelistä.
En itse lopulta löydä kovasti mitään isompia heikkoja kohtia, pudotuspelit pelattaisiin ihan kuin nytkin.
