@-One- saa ja pitää olla eri mieltä!
Kysymys kuuluukin, että voimmeko rakentaa tästä mallin, joka on ns. win-win?
Yleensä tässä sarjajärjestelmäkeskustelussa juuri törmätään tähän näkökulmien erilaisuuteen. Mahdollisuuksia on todella monta, joten jonkinlainen kompromissi on melkein väistämätön. Kompromissin luonne ja sisältö puolestaan riippuu melkein täysin siitä, mihin asetetaan missäkin näkökulmassa se suurin paino.
- pelaajat & pelaajakehitys edellä
- yleisö & tulovirrat edellä
- seurojen taloudellinen kantokyky edellä
- Mestiksen kilpailukyky vai Liigan kilpailukyky?
Jos tämä pähkäily olisi helposti käyty niin ongelma olisi jo ratkaistu, mutta asia ei ole ihan näin. Tällä hetkellä esimerkiksi Liiga on hirttäytynyt aika voimakkaasti pelipäivä- ja juomamyyntihimmeliinsä. Tästäkin saa väännettyä yhden oman näkökulmansa, kun pelipäivät halutaan kaikkien osapuolten toimesta sijoittaa siten, että yleisöön saadaan syötettyä mahdollisimman paljon alkoholia. Tämä ei edes ole salaisuus.
Ruotsissa koko himmeli on rakennettu toisenlaisen näkökulman päälle, jossa on kiinteät pelipäivät ja sarjaohjelma on 100 % tasapuolinen, koska kaikki pelipäivät ovat pelipäiviä ja vapaapäivät ovat kaikilla vapaapäiviä. Ruotsissa ei pl. viime kausi esimerkiksi koskaan pelata back-to-back -playoffeissa vaan mennään vuoropäivillä. Pelit on myös jaettu niin, että joka päivä pelataan jotain sarjaa. Tästä seuraa myös urheilullista hyötyä, kun nopea sarjan katkaiseminen tarkoittaa vapaapäiviä. Suomessa puolestaan playoffitkin vedetään "back-to-back" -pelejä pelaten, joka eittämättä heikentää tasoa, mutta lisää esim. back-to-back pe-la kummallakin alkoholin myyntiä.
Mielestäni yksi aivan keskeinen näkökulma on se, että meillä jostain syystä lähestytään bisnestäkin aika voimakkaasti urheilun kustannuksella, joka olisi lähinnä moraalinen päätös tehdä, että vedetään selvillä pelipäivillä ja jos on keskiviikko niin sitten on keskiviikko. Onko Liigassa esimerkiksi kuinka voimakkaasti perehdytty kuluttajien käytöksen muutokseen ja siihen, millaisia uusia odotuksia kuluttajalla on? Pikkuisen oma tunne on se, että Liigassa on yleisesti tyydytty vähän liikaakin siihen, että se tulos maksimoidaan myymällä olutta ja koko järjestelmä tavoittelee tätä. Näkisin, että tämä on omalla laillaan ihan erillinen keskustelu, jota olisi hyvä käydä laajasti, onko kaikki oikeasti tehty jo nyt siihen, että saataisiin nuoremmista ikäluokista uusia kannattajia halliin? Vähän veikkaan, että monessa paikassa ihan kaikki ei ole vielä tuon eteen tehty.
Toinen on sitten se, että kuinka paljon Liigalle on muodostumassa keskieurooppalaista jalkapallokannatusta, jossa aika usein peliä & joukkuetta kyllä seurataan, mutta paikan päällä ei juuri koskaan. Hirttäydytäänkö liikaa siihen, että yleisöä pitää saada halliin keinolla millä hyvänsä vai hyväksytäänkö se, että tuo segmentti jatkaa kasvuaan ja Liigatuotteen tulee palvella kodeissa entistä paremmin? Korona on tuonut tähän varmasti uutta, mutta kuten nyt nopeasti näyttää niin näitä uusia bisnesmuotoja ei nyt haluta kyllä viljellä alkuunkaan.
Liigan markkinointikoneistolla olisi vielä ihan perkeleen kovaa työtä tehtäväksi nykyisissäkin puitteissa siihen, miten voidaan generoida parempia tulovirtoja kotikatsomoista, mutta samalla viedä hallikokemusta seuraavalle tasolle. Esimerkiksi Tapparan kohdalla on varsin helppo sanoa, että peli ei sinänsä ole menestyksestä huolimatta hallissa juuri aiheuttanut hurraahuutoja tai huippukokemuksia. Kuinka paljon urheilu joustaa viihteen edessä?
