Kaudella 08-09 Ässät pelasi playout- ja karsintapelit, yhteensä 14 peliä, ja herrat Rasmussen ja Damon olivat parhaiden pistemiesten joukossa. En nyt toki osaa sanoa, oliko asenne millainen, mutta pisteiden perusteella eivät ainakaan lyöneet lekkeriksi.Tuskin joukkueen kanadalaiset ja muut ulkopaikkakuntalaiset nauttivat 20 ottelun karsintasarjasta pelaako pori liigaa vai divaria. paras kolmesta playoffs niin voi näyttää osaamistaan tulevalle seuralle ellei se satu olemaan karsinnan vastustaja.
Olimpija pelaa ICEHL:n ohella myös Slovenian pääsarjaa, jonka runkosarja kattaa vain 14 ottelua. Tosin ICEHL:n runkopelaajia peluutetaan pääasiassa vain kauden tärkeimmissä otteluissa, kuten nyt mestaruuteen päättyneissä pudotuspeleissä. A-junioripitoinen runko pelaa ohella myös IntHL-sarjaa kroatialaisten ja serbialaisten kesken.Slovenialainen joukkue sai villin kortin, mutta se on kylläkin ihan Itävallan pääsarjan joukkue.
Ihan välihuomiona olen vanhana kriitikkona "pakotettu" kysymään, että huomasitkohan nyt, että tässä mallissasi pelataan kuuden joukkueen ylempi jatkosarja, jossa ei ole käytännössä minkäänlaista pelillistä panosta?Molemmilla tasoilla kuusinkertainen alkusarja (6x9=54 peliä).
A-tason 6 parasta jatkavat (pisteet mukana) ylempään jatkosarjaan, jossa round robin (1x5=5 peliä) + 1 peli alkusarjasijoituksen perusteella (1-6, 2-5, 3-4).
A-tason 4 huonointa ja B-tason 3 parasta karsintasarjaan (pisteet nollataan), jossa round robin (1x6=6 peliä).
Karsintasarjan 4 parasta aloittavat seuraavalla kaudella A-tasolla, ja 2 parasta pääsevät playoffeihin ylemmän jatkosarjan joukkueiden seuraksi.
Tuloksena 8 joukkueen pleijarit, joihin on mahdollista päästä mukaan myös B-tasolta olemalla A-tason joukkueita parempi. Tämä lisää B-tason pelien kiinnostavuutta huomattavasti, muttei kuitenkaan sodi urheilullisuuden periaatetta vastaan. Samalla päästään nykyisenkaltaisista säälipleijareista eroon, mutta saadaan kuitenkin panoksellisia otteluita keväällä peräti 13 joukkueelle.
Miten niin ei ole pelillistä panosta? Paljon kovatasoisia kuuden pisteen pelejä, joissa olisi tärkeitä kotietuja eri pudotuspelikierroksille jaossa ja joissa haettaisiin asetelmia kannujahtiin. Kuulostaa suorastaan herkulliselta.Ihan välihuomiona olen vanhana kriitikkona "pakotettu" kysymään, että huomasitkohan nyt, että tässä mallissasi pelataan kuuden joukkueen ylempi jatkosarja, jossa ei ole käytännössä minkäänlaista pelillistä panosta?
Nykyisessä mallissa on erittäin iso hyöty sijoittua ykköseksi tai kakkoseksi, koska vastaan tulee Villi kortti -kierroksen väsyttämä joukkue. Lisäksi kuuden parhaan joukkoon pääsystä käydään joka vuosi kovaa taistelua. Tässä mallissa nämä asetelmat halutaan korvata kuudella pudotuspeleihin valmistavalla (lue: harjoitus-) ottelulla.Miten niin ei ole pelillistä panosta? Paljon kovatasoisia kuuden pisteen pelejä, joissa olisi tärkeitä kotietuja eri pudotuspelikierroksille jaossa ja joissa haettaisiin asetelmia kannujahtiin. Kuulostaa suorastaan herkulliselta.
Ei ne top-4 joukkueet nimittäin nykysysteemissäkään pelkää pudotuspelipaikkansa puolesta enää maaliskuun viimeisillä kierroksilla...
Jos kotietu ja helpommat vastustajat puolivälieriin eivät kiinnosta, niin ei nykymallissakaan mitään panosta ole kärkijoukkueille viimeisillä kierroksilla. Tämä itse asiassa näkyi esim. Ilveksen pelaamisessa ja peluutuksessa viime kauden loppukierroksilla. Ilvekselle ne olivat nimenomaan harjoituspelejä pleijareita varten, sijoitus ei kauheasti kiinnostanut kun paikka kuuden joukossa oli varma. Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa, niin kauan kuin yleisö näkee niissä peleissä jotain panosta. Kotietu ja runkosarjan voitto riittävät siihen.Ihan välihuomiona olen vanhana kriitikkona "pakotettu" kysymään, että huomasitkohan nyt, että tässä mallissasi pelataan kuuden joukkueen ylempi jatkosarja, jossa ei ole käytännössä minkäänlaista pelillistä panosta?
10 joukkuetta on muuten välillä paskamainen luku näiden pyörittelyyn.
Olen vähän aikaa jo maailmalla tallustellut ja pelannut, mutten vieläkään ole tavannut yhtään urheiluihmistä tai jääkiekkoihmistä jonka mielestä liigan pitäisi olla suljettu. Mun päässä tuntuu niin selviltä ne ratkaisut joilla liigaa voisi kehittää. Uskon liigan sulkemisen olevan suurin syy miksi liigan maksukyky ja taso on valahtanut alas.
kokoonpanon pienentäminen 15 kenttäpelaajaan ja 2 maalivahtiin lisäisi palkanmaksukykyä huomattavasti.KHL-jokereista Ässiin palaava Jesse Joensuu kertoilee vallitsevasta järjestelmästä Sportlivissä:
Onko? SaPKo ajautui konkurssiin viime viikolla ja Jokipojat muutama vuosi sitten. LeKi teki konkurssin kaudella 18-19. Kapealla marginaalilla pelaa Mestiksessä useampi muukin seura, joten konkursseja saattaa lähivuosina tulla lisää.Kai Jesse on niin uhkaava hahmo , että kukaan ei uskalla sanoa, että suljettu sarja on estänyt monia konkursseja .
Toimivan oloinen ehdotus, sillä jos Liiga pysyy suljettuna sarjana, niin faktana pidän sitä, että Mestis kuolee hiljalleen pois. Ei kukaan sponssi laita rahaa sellaiseen, jossa ei ole mukana aitoa kilpailullista elementtiä Liiganousuun ja sen odotusarvona maksimaalista kansallista julkisuuspotentiaalia.Lyhennetysti 12+12 sarjamalli.
Tavoitteet
Ylempisarja pelaajabudjetit 2-5milj. Yleisökeskiarvo 5000. Mediaraha 2milj/seura.
Alempisarja pelaajabudjetit 0,5-1,5milj. Yleisökeskiarvo 1500. Mediaraha 0.5milj/seura.
Mahdollistajat
-Jokerit mukana
-Karsinnat jossain muodossa
-Pääsponsori / sponsorit
-Liigan ja liiton yhteistyö (otteluohjelma, maajoukkue, sponsorit, seuratuki, halli hankkeet/remontit)
-Kiekko buumi / yleisö
Toivottavasti ei.Toivottavasti karsinnat palautetaan, jotta JoKP pääsee kokeilemaan liigaan nousua.
Se on ihan luonnollista, koska iso osa ihmisistä on muutosvastarintaisia. Se ei kuitenkaan ole mikään pysyvä olotila, toiset vaan omaksuvat muutoksen nopeammin kuin toiset, mutta melkeinpä kaikki kuitenkin lopulta sopeutuvat muutoksiin.Pohjoismaiden yhteinen huippusarja ei kiinnosta maksavaa yleisöä. Kansallisella sarjalla on mentävä ja rinnalla CHL kasvaa.
Ensimmäisestä kappaleesta aikalailla samaa mieltä, että Ruotsin nykyinen malli on aika hyvä. Viimeinen ei kuitenkaan putoa täysin suoraan, vaan kaksi viimeistä pelaa siellä paras seitsemästä-mallin playout-sarjan. Allsvenskanin pudotuspelien voittaja nousee puolestaan suoraan. Jos Suomessa olisi 10+10 tai 12+12 -malliset joukkuemäärät, ostaisin Ruotsin ajatuksen.Toivottavasti ei.
Jos päädyttäisiin avoimeen sarjaan, niin sen toimivuuden ja urheilullisuuden kannalta olisi tärkeää sarjan olevan oikeasti avoin. Eli suora nousu/tippuminen ilman karsintoja, siis Ruotsin mallin mukaisesti. Karsinnat ovat vähän sellainen suljetun ja avoimen sarjan välimallin kompromissi. Suoralla nousulla olisi oikea konkreettinen vaikutus motivaatioon ja panostukseen molemmilla sarjatasoilla.
Kumpi Suomessa sitten elättäisi enemmän ammattilaisorganisaatioita, iso suljettu pääsarja vai kaksi pienempää avointa sarjaa? Melko varmasti ensin mainittu. Mielestäni toistaiseksi 16 joukkueen suljettu sarja on paras malli, kunnes saadaan Suomen ja Ruotsin yhteinen avoin huippusarja aikaiseksi. Molemmista maista 8 joukkuetta ja 14 joukkueen Liiga. Riika ja Tallinna myös tervetuloa Suomen sarjoihin.
Onko tätä tutkittu jossain? Kyllä mä ottaisin marraskuisena iltana vastustajaksi ihan yhtä lailla Frölundan, kuin SaiPankin. Ehkä jopa mieluummin sen Frölundan.Pohjoismaiden yhteinen huippusarja ei kiinnosta maksavaa yleisöä. Kansallisella sarjalla on mentävä ja rinnalla CHL kasvaa.
Jos siirtymä olisi 16 joukkueen suljetusta kahteen 10-12 joukkueen sarjaan, niin vaikutukset olisi suunnilleen näin:Jälkimmäisestä kappaleesta olen eri mieltä. Kahden pienemmän sarjan malli kaventaisi Liigan ja Mestiksen tasoeroja ja antaisi Liigan ulkopuolelle kasvun mahdollisuuden. Baltialaiset tervetuloa, jos on puitteet kunnossa. SHL:n ja Liigan tasoerot ovat kuitenkin varsin isot ja Liiga-joukkueet heikentäisivät suuresti Ruotsin tasaista kahden huippusarjan mallia. Vain muutama Liiga-seuroista painii resursseiltaan ruotsalaisten kanssa. Muuten sytyn usein ruotsalaisseurojen kohtaamisesta esim. CHL:ssä.
Kuinkas sitten kävisi joukkueille jotka jäävät 16 joukkueen kultapossukerhon ulkopuolelle? Urheilullisesti paras on mielestäni avoin sarja karsintojen kanssa oli pääsarja minkä kokoinen tahansa. Kukaan ei ole auttamattomasti ulkopuolella ja karsoinnoilla vältetään ettei urheilullisesti huonompi joukkue nouse paremman tilalle.Toivottavasti ei.
Jos päädyttäisiin avoimeen sarjaan, niin sen toimivuuden ja urheilullisuuden kannalta olisi tärkeää sarjan olevan oikeasti avoin. Eli suora nousu/tippuminen ilman karsintoja, siis Ruotsin mallin mukaisesti. Karsinnat ovat vähän sellainen suljetun ja avoimen sarjan välimallin kompromissi. Suoralla nousulla olisi oikea konkreettinen vaikutus motivaatioon ja panostukseen molemmilla sarjatasoilla.
Kumpi Suomessa sitten elättäisi enemmän ammattilaisorganisaatioita, iso suljettu pääsarja vai kaksi pienempää avointa sarjaa? Melko varmasti ensin mainittu. Mielestäni toistaiseksi 16 joukkueen suljettu sarja on paras malli, kunnes saadaan Suomen ja Ruotsin yhteinen avoin huippusarja aikaiseksi. Molemmista maista 8 joukkuetta ja 14 joukkueen Liiga. Riika ja Tallinna myös tervetuloa Suomen sarjoihin.
Ulkopuolella ne ovat silti, oli sarjoissa karsinnat tai suorat nousut/tippumiset. Mikään sarjajärjestelmä ei sitä tule muuttamaan, että ero resursseissa ykkös- ja kakkossarjan välillä tulee olemaan valtava, ja tulevaisuudessa vain kasvamaan. TV oikeuksien osuudet jatkavat kasvuaan, ja niistä ei tipahda edes murusia alemmille tasoille. Hissiliike sarjojen välillä aiheuttaisi vain sarjojen sisällä tasoerojen kasvua ja epäreilua kilpailuasetelmaa.Kuinkas sitten kävisi joukkueille jotka jäävät 16 joukkueen kultapossukerhon ulkopuolelle? Urheilullisesti paras on mielestäni avoin sarja karsintojen kanssa oli pääsarja minkä kokoinen tahansa. Kukaan ei ole auttamattomasti ulkopuolella ja karsoinnoilla vältetään ettei urheilullisesti huonompi joukkue nouse paremman tilalle.