Salapoliisille vihjeenä että siihen voi myös vaikuttaa sellaiset tekijät kuin ottelumäärä (veikkausliiga ja ykkönen näköjään 27 ottelua) sekä se että jalkapallosarjat sattuvat osumaan pääosin lomakaudelle, aikaan jolloin pelissä piipahtaminen on helpompaa kun ei ole vaikkapa omia harrastusvuoroja pyörimässä. Lisäksi jalkapalloa taitaa päästä seuraamaan huomattavan edullisesti verrattuna jääkiekkoon. Ihan eri kynnys piipahtaa pariksi tunniksi katsomaan alasarjankin jalista vs. 3 tunnin viettäminen sinä kuuluisana marraskuisena tiistai-iltana ja maksaa jälkimmäisestä vielä itsensä kipeäksi. Kaiken tämä päälle kesäloma-aikana peleihin pääsee helposti myös nostalgisoimaan kotipaikkakunnallaan käymässä oleva henkilö, muina aikoina vuotta sekin resurssi on huomattavan satunnaisesti saavutettavissa.
Eli tämä salapoliisi esittää vastateorian: Ihmiset ei karsasta panoksetonta läpsyttelyä, vaan ne karsastaa hankalaa ja kallista ajanviettotapaa.
Hetkinen. Pelissä pääsee piipahtamaan vaikka mökiltä ja kellään ei ole muutakaan puuhaa. Jos ne on siellä mökillä, niin eikö ne ole myös pois omasta kotikaupungistaan? Vain toisen paikkakunnan matseihin voi osallistua kerrallaan. Paitsi jos on ulkomailla, anopin luona, lasten kanssa Puuhamaassa, Lintsillä tai missä tahansa muissa kesäriennoissa. Minä palasin juuri takaisin duuniin kesälomalta ja olisi kyllä saanut oikeasti yrittää jos kaikkien suunnitelmien kylkeen olisi halunnut enemmän kuin pari futismatsia sovittaa.
Katsoin ykkösen parhaita yleisömääriä vetävän Tepsin lippujen hinnat. Aikuiselta 20e, alennusryhmiltä 15e. Oma paikallinen kyläseurani Gnistan myy aikuisten lippua 15e hinnalla. Mestiksen hintoja ei off-seasonilla saa yhtä näppärästi tarkistettua mutta kieltäydyn uskomasta että se voi olla keskimäärin merkittävästi tuon enempää kun Liigaakin pääsee monesti seuraamaan parillakympillä.
Sää-argumentti kestää jossain määrin vettä (pun intended), jos ei ota huomioon ettei se sää ole aina hyvä. Varsinkin syksyä kohden, eli tärkeimpien pelien lähestyessä saa löytyä jo oikeasti vähän rakkautta lajiin jos haluaa siellä katsomossa istua tärisemässä. Välillä sää on siis etu ja välillä haitta. Lätkässä ei ole tätä säävarausta ollenkaan, vaan matsissa on aina sama keli.
Ja tärkein kysymys: miksi tämä ylivoimainen sääetu ja kuluttamisen helppous toimii vain vertailussa Ykkönen vs. Mestis, mutta pääsarjatasolla lukemat ovat rumia toiseen suuntaan? Veikkausliigan ja ykkösen välillä kuilu katsojamäärissä on ihan tolkuttoman paljon pienempi kuin lätkässä.
Ottelumäärä on ehdottomasti yksi selittävä tekijä. Vähäisempi pelimäärä sekä nostaa yksittäisen ottelun panosta, että vähentää kyllästymistä. 60 matsia on aivan liikaa, vaikka valitettavasti eurokiekossa valtavirtaa.
Toisaalta voisiko olla että suomalaisessa urheilun kulutuksessa itse asiassa on vikaa, kun buumit syntyvät vain ja ainoastaan menestyksen myötä. Oliko susijengi ilmiö ennen pääsyä eurokentille? Suomalaiset eivät ole urheilu- vaan menestyshullua kansaa. Tämä näkyy sitten palloilusarjoissa siten että ainoastaan pääsarjan pelit kiinnostavat merkittäviä yleisömääriä ja sitä myöten rahoittajia.
Tässä ollaan jo lähempänä omia ajatuksiani.
Menestys tai sen mahdollisuus tosiaankin vetää yleisöä. Yksi tapa menestyä on mestaruus. Toiseksi selkein on nousta ylemmälle sarjatasolle. Jollekin seuralle menestymistä voi olla myös play-offeihin pääsy tai sarjapaikan säilyttäminen. Näistä tällä hetkellä kaksi on mahdollisia tavoitteita Liigassa ja Mestiksessä kolme. Olkoonkin, että Mestiksen mestaruudessa on vähän väljähtynyt maku ja sarjapaikkansa yleensä säilyttää jos ei tee konkurssia.
Yhdellä helpolla keinolla voitaisiin lisätä reilusti monen seuran insentiiviä menestyä nykyistä paremmin. Ehkä sen menestyksen tavoittelua jopa saapuisi seuraamaan nykyistä useampi silmäpari ja lisääntynyt kiinnostus nostaisi molempien sarjojen myyntipotentiaalia.