Avoin sarja. Suora putoaminen viimeiselle ja suora nousu ensimmäiselle. Karsinnat tokavikan ja tokan kanssa. Tämä malli olisi nykyisellään kaikkein paras johtuen sarjatasojen välisestä kuilusta. Karsinnat olisi hieman turhahkot useamman vuoden ajan, mutta aikanaan tämä tasoittuisi alemman sarjatason kehityksen myötä. Ongelmia nykyisellään on kuilusta johtuen putoavan joukkueen taloushaasteet. Alempi sarjataso ei tällä hetkellä elätä. Tuohon tarvitaan jokin tyynyrahan kaltainen ratkaisu konkurssien välttämiseksi. Tyynyrahan suuruus voisi laskea kausi kaudelta ja poistua aikanaan kokonaan pois, kun alempi sarjataso on kehittynyt ja päässyt hyvään tv-diiliin kiinni kiinnostuksen nousun myötä. Jos alempaan sarjaan saadaan vuodesta toiseen kiinnostavia joukkueita Liigasta, niin se nostaa yleistä kiinnostavuutta ja sarjan tasoa. Tulevasta ehkä 16 joukkueen Liigasta riittäisi ensimmäisten sopeuttamiskausien myötä 4 seuraa alempaa tasoa elävöittämään. Ja näiden neljän seuran myötä myös Mestiksestä tulee poistumaan heikoimpia seuroja alemmas Suomi-Sarjaan. Taso nousee myös sitä kautta.
Avoin sarja. Pelkät karsinnat. Karsintoja pelataan vuosikausia hieman turhaan, koska kuilu on nyt niin valtava, ettei Mestiksen joukkueilla lähtökohtaisesti ole mitään palaa nousta. Jos nykyisen ehkä 16 joukkueen Liigaa supistetaan sopeuttamiskausien kautta, niin silloin myös tähän malliin tulee enemmän järkeä. Silloin pudonneet tyynyrahaa saaneet seurat voivat tavoitella jo heti seuraavalla kaudella nousua takaisin ja karsinnoissa säilyy mielenkiintoa. Mestiksen tasossa ensimmäiset kaudet toisivat isoa kuilua kärjen ja pohjan välille, mutta ajan kanssa tämäkin tasoittuisi. Tällä on menty aiemmin 90-luvulla, kun oma kiekon seuraaminen on alkanut.
Suljettu sarja. Vain lisenssillä sisään. Ei putoamista. Tämä paisuttaa Liigaa pitkässä juoksussa ylisuureksi, joka se on jo nytkin. Seuran kehittäminen kohti Liigaa on pitkä ja hankala tie, vaikka K-Espoo onkin sen tien kulkenut ja osoittanut mahdolliseksi. Silti se tie ei ole kovin helppo ollut Espoossa, eikä se sitä olisi pienemmissä kaupungeissa. Lisäksi K-Espoo on tuonut esiin, ettei prosessi ole ollut selkeä ja ennustettava. Viime metrillä Mestis-Mestaruuden jälkeenkin meinasi käydä kylmät, kun Liiga ei halunnutkaan ketään sisään. K-Espoo oli tässä kova ja sai lisenssin. Jos tämä malli, niin polku täytyy olla täysin läpinäkyvä ja kaikkien tavan katsojienkin ymmärrettävissä, jotta seura voi noususta viestiä ja kutsua yleisöä ja yhteistyökumppaneita maksamaan tätä projektia. Tässä mallissa selkeällä suunnitelmalla voi kehittää yksittäisen seuran Liigaan, mutta alempaa sarjatasoa se ei juurikaan kehitä. Samoin myös ylisuuri Liiga saattaa olla ongelmien edessä.
Tuleva malli. Osakkeen osto mottipäisellä summalla. Mestiksen mestaruus. Karsintojen voitto. Tämä on täysin absurdi ja kestämätön malli tällä vuosikymmenellä. Nousu vaatisi pelaamisen Mestiksessä Liigabudjetilla ja riski karsinnoissa on aivan valtava. Lisäksi vielä voitosta palkitaan mottipäisellä osakkeen ostovelvoitteella. Riskisijoituksella seura voi olla karsintojen kynnyksellä, mutta Mestiksen pleijareissa menettää kärkiukkoja loukkaantumisten yms vuoksi ja hävitä karsinnat. Montako tälläistä kautta voi vetää yksikään Mestisseura, kun tuolla budjetilla ei pelaisi edes Liigan pohjalla seurat. Eli siis Liigatason budjetti + osakemaksu. Riskin kautta konkurssit alemmalla tasolla lisääntyisi. Liiga ei ole oikeasti tällä mallilla auki. Entä sitten, jos joku oikeasti nousisi riskin jälkeen. Pudonnut Liigaseura on HPK:n laskelmien mukaan maksamassa noin 10 miljoonaa päästäkseen takaisin. Se olisi lorun loppu. Tällä mallilla ei ole mitään käyttöä ja kukaan ei hyödy. Paitsi saunaseura ja suljettu Liiga.